HOME?

Paperiperhe täällä pohtii ja puntaroi, suunnittelee tulevaisuutta ja haaveilee. Koittaa myös pysyä jalat tukevasti maassa ja ajatella hirmu järkevästi ja realistisesti. Ensiviikolla päästään pankkiin juttusille (taas) ja kuullaan toivottavasti jotain uutta. Jos kaikki menee hyvin ja onni on myötä, tuo talo voi olla meidän uusi koti, melko piankin jo. Jännä.

Paperfamily is dreaming and thinking, a lot!
That house may soon be ours. Next week will show how it is. Exciting.

DAMPER BREAD

Tänään innostuin tekemään itse leipää. Ei ole lisäaineita, mutta taatusti kuituja siitäkin edestä. Eikä ole uunituoreen, lämpöisen leivän voittanutta. Ommom!

I made the bread myself today. Oh, it´s soooo goood..!

PELTILEIPÄ (damper bread)

1l vettä tai maitoa

75g tuorehiivaa

1dl rypsi- tai oliiviöljyä

1rkl suolaa

1rkl sokeria

3dl kaurahiutaleita

1dl pellavansimeniä

n. 1,5kg hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja

Pinnalle n. 1dl auringonkukansimeniä tai kauraleseitä.

*

1. Kuumenna neste kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva joukkoon.

2. Lisää öljy, suola ja sokeri, sitten hiutaleet, siemenet ja suurinosa jauhoista.

3. Vaivaa kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista.

4. Anna kohota n. 45 min. vedottomassa paikassa liinan alla.

5. Kaada uuninpellille ja taputtele ohuemmaksi levyksi. Leikkaa palat pohjaan asti.

6. Anna kohota liinan alla vielä n. 30 min. ja sivele pinta vedellä. Ripottele siemenet/leseet.

7. Paista kypsäksi 200 asteessa keskitasolla (n. 20 min.)

PLAYROOM

Meinas ihan unohtua kertoa, että Ruotsin reissullamme Noa pääsi ensimmäistä kertaa lasten leikkihuoneeseen peuhaamaan. Ihana oli seurata touhuja! Vaikka jäppinen oli ihan päästään pyörällä lapsien ja lelujen määrästä, menosta puhumattakaan, jaksoi hän kuitenkin keskittyä aina yhteen juttuun kerrallaan ja oli varsin "kuuliainen". Harmiksemme ei päästy koittelemaan pallomerta. Ei ikä ihan vielä riittänyt.. Mutta vielä sekin päivä koittaa! Ja se, kun äiti ja isi maanittelee lasin takana poikaa pois sähköisten muovipallojen seasta.

Pallomerta odotellessa saatiin pojun tukka pystyyn myös muovisessa pikkutalossa. Se taisi ollakin parasta antia koko huoneessa, siihen asti kunnes isommat lapset keksivät kiivetä talon katolle. Mamma veti pienokaisensa turvaan, varmuudeksi.. Ja sitten mopolla karkuun!

I almost forgot to tell.. Our trip to Sweden, Noa visited for the first time the kids playroom on the ship. It was wonderful to follow his hustle. The plastic house was the best.

AWARD

Sain tuijariikalta tunnustuksen. Kiitos paljon siitä!

Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa ja laittaa tunnustus sitten eteenpäin viidelletoista blogille. Huh huh! Tuo viisitoista on aika iso määrä. Ei sillä, kyllähän sen ansainneita blogeja on vaikka kuinka, mutta haastetta lisääkin, kuka sitä ei vielä olisi saanut. En ehkä onnistu siinä, mutta häliäkös vällä.

1. Katson joka päivä Emmerdalen. Jos jää joku päivä väliin, katsotaan netistä jälkikäteen.
2. Aloitan aamuni kahvilla ja jollain kahvileivällä. Äärimmäisissä hätätapauksissa käy myös paahtoleipä kunhan päälle saa levitettä ja juustoa.
3. Minulta ei ole koskaan katkennut luita. Ainakaan tietääkseni :D
4. Minua on lävistetty 5 kertaa ja nahkaa hakattu kerran.
5. Söin kanaa ensimmäistä kertaa kunnolla n. 20 vuotiaana. Lapsena/nuorena inhosin kaikkea lihaa, söin sentään punaista lihaa pieniä määriä "piilotettuna".
6. Synnyin Ruotsissa ja muutimme Suomeen kun olin 2v.
7. Etsin edelleen "unelmaammattiani" - haaveilen sisustustoimittajan, sisustussuunnittelijan, menestyvän yrittäjän, copyn/ADn ja/tai hyvin palkatun visualistin hommista.

Heitän tämän tunnustuksen kuudelle seuraavalle (en edes yritä sitä viittätoista):
Aniliini, Nena, Henna, Julia, Yummy ja Annika.

KORSON ASEMA

Voi mahtavuus!

Mies toi eilen Hesarista irtirevityn sivun. Siinä oli juttu Korson vanhasta asemasta. Tuli kovin outo ja voimakas fiilis. Se oli jotain riemun, innostuksen, uteliaisuuden, kateuden, haikeuden, harmituksen, ilon ja lämmön sekamelksaa. Luin juttua ees taas ja tihrustin kuvia nenä painomusteessa. 

Muistin elävästi miltä tuntui seistä viime syksynä aseman pihassa auringon paistaessa ja lehtien pyöriessä jaloissa ja tuijottaa tuota talo vanhusta parin metrin etäisyydeltä. Se tunne, että tuo voisi olla meidän uusi kotimme ja suunnaton halu päästä remontoimaan, antamaan talolle taas rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa., kuitenkin ajatuksissa epävarmuus talon kunnosta, omien (voima)varojen riittävyydestä ja sijainnista. Meinasin pakahtua ja revetä kahtia. Kirjoitin talosta tännekin.

Pitkällisten pohdintojen ja puntaroinnin jälkeen päätimme kuitenkin (koittaa) unohtaa talon. Sijainti ei oikein saanut kannatusta ja myyntihintakin hirvitti, kaikista kysymysmerkeistä puhumattakaan; toimisiko tulisijat, olisiko siellä turvallista asua, olisiko meillä varaa ja voimia korjata talo arvoiseensa kuntoon jne..

Alkuun unohtaminen oli todella vaikeaa. Olin jo ehtinyt suunnitella huonejärjestystä ja sisustusta, miettinyt ratkaisuja ongelmiin ja alkanut ottaa selvää wanhoista taloista metkuineen. Tutkin aluetta palveluineen netin välityksellä, luin lukuisia keskustelupalstoja ja googletin kuvia Korsosta. Keskustelimme sijainnista ja talosta päivittäin. Mietimme olisiko pienen lapsen kanssa turvallista asua noinkin keskeisellä ja vilkkaalla alueella, kivenheiton päässä rautatiestä ja jätettäisiinkö talo rauhaan sittenkään kun siinä asuisimme. Pikkuhiljaa hiipi tunne ettei paikka ollut meitä varten. Sen jälkeen talo on ollut mielessämme usein ja olemme pohtineet onkohan joku sen jo ostanut.

Nyt puolisen vuotta viisaampana, monta vanhaa taloa tutkineena ja useita alankirjoja lukeneena huomaan, ettei me oltu tuolloin valmiita viemään projektia eteenpäin. Ehkä niin oli tarkoitettu.

Nyt talon omistaa nuori pariskunta, Henna ja Sami kahden lapsen kanssa, ja olen aidosti onnellinen heidän puolestaan. Oli ihana lukea ettei taloa ole ostanut joku kiho sijoitusmielessä, vaan siellä asuu ihan oikea perhe. Tiedän että remonttiurakka on iso ja julkisuus tuo hommiin taatusti oman lisänsä, mutta sydämestäni toivotan heille onnea tulevaan! Aion seurata suurella mielenkiinnolla ja innostuksella mitä Korson asemalle kuuluu jatkossakin.

Jos sinäkin haluat pysyä kanavalla, klikkaa itsesi taajuuksille: KOTI ASEMALLA.

NEW IN!

Eilisen pakkaspäivän tykitin URBANIIN uutta tavaraa myyntiin.

Joitakin maistiaisia tässä, ja lisää täällä.

ps. Lisää kevättä ja hattuja ja kenkiä tulossa pian!

*

Yesterday I put the new stuff for sale.

Some of the taster here, and more here: URBAN ANIMAL&vintage.

ps. More spring and hats and shoes coming soon!

GOLDEN MAIL

Saatiin postissa kiva paketti eilen. Liityttiin tässä taannoin Tammen Kultaiseen Kirjakerhoon, kun saatiin puhelimitse niin hyvä tarjous ettei edes mamma vanhana telemarkkinointikonkarina voinut kieltäytyä. Eipä sinänsä, noiden klassikko-opusten hankintaa oltiin muutenkin jo harkittu. Alle neljään rahaan tuli kaksi kirjaa ja kiva kangaskassi nätisti pakattuna, ja mikä parasta, ilman ostovelvoitteita tai naimisiin joutumista. Jee! Luiseva puiseva leijona ja Atte Ankka ystävineen uppoaa kuin lämmin veitsi voihin. Odotamme jo innolla ensi kuun pakettia, joka näytti niin nostalgiselta että pakko se on ottaa. Mammakin nimittäin muistaa omasta lapsuudestaan Puhku-hinaajan ja kun Pekka ja Pupu olivat lääkärissä. Tulisivat jo!

KIVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

We joined the book club of Tammi Publishers, because we got such a good offer by telephone that couldn´t refuse. Less than four euros we got neatly packed two books and a cloth bag.

We are already looking forward to next month's book package, which seemed so nostalgic. I remember these books on my own childhood, and waiting them as much as Noa is. Come on!

NICE WEEKEND TO ALL!

MOMMY´S SHOPPING

Käymme Ruotsissa kiertelemässä ja shoppailemassa n. pari kertaa vuodessa, ja joka kerta löydän kaikkea kivaa, mutten raaski ostaa juuri mitään. Ja mies ostaa sitten siitäkin edestä. Niin se on mennyt. Mutta! Voisinpa väittää että tällä kertaa osat vaihtuivat. Mamma nimittäin löysi ja osti vaikka mitä! Kerrankin tarjonta ja budjetti kohtasivat, olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Löydöistä ehkä ilahduttavin oli Monkin harmaa toppis, jota kävin jo syksyllä hiplaamassa paikallisessa puodissa, mutta hain silloin toisenlaista takkia talveen, ja se jäi. Alennusten alkaessa kävin tsekkaamassa josko samaiset jaketit irtoaisi halvemmalla, mutta ei. Niitä ei edes ollut kuin pieniä kokoja, ja pakkohan sellaiseen oli ahtautua, kaikella uhallakin, ja tykästyin vaikkei koko ihan perfect ollutkaan. Ajattelin kuitenkin odottaa että hinta tippuisi. Liekö tippunut, mutta takit oli ainakin hävinneet, kun kävin ennen reissua yytsimässä. Se siitä sitten, ajattelin. Söderissä yritin välttää koko puotiin astumista. Hulluahan se olisi sieltä asti ostaa kun samaa kamaa saa kotinurkiltakin. No, toisinpa kävi, ja hiton hyvä niin. Löysin nimittäin sen puodin viimeisen kappaleen tuota samaista takkia, ei toivevärissä eikä -koossa, mutta ihan sama, maksoi nimittäin vain 100kr (=n.10e).

Paikallisessa Carlingsissa oli läjäpäin kivoja trikootuotteita alessa. Ne röykkiöt tervehtivät heti sisään astuttaessa ja pakkohan sinne oli kädet ujuttaa. Mukaan olisi lähtenyt jos jonkin  mallista ja väristä paitaa ja toppia, mutta hillitsin itseni ja valitsin pari kivointa kesää odottamaan. Kassalla piti tonkaista vielä yhtä pipokoria ja kappas! Käteen osui Vandalsin harmaa tupsupipo, jota sellaistakin metsästin juuri ennen reissua, ja hintalapun nähtyäni en epäröinyt hetkeäkään. Nämä kaikki kympillä.

Götgatanilla steppaillessa on aina pakko pistäytyä myös Weekdayssa, vaikka sellainenkin löytyy jo nykyään täältä Helsingistä. Ruotsissa liike on isompi ja muutenkin inspiroivampi. Ja varsinkin nyt! Inspiroiduimme ostamaan kolmet farkut ja pari t-paitaa alle 20 minuutissa. No kait, kun farkkuja sai 6 ja 10e:lla! Siinä ei paljoo mietitty eikä soviteltu, mikä kostautui, sillä toiset mamman ostamat pökät ei suostu nousemaan reisiä ylemmäs, vaikka koko on sama kuin muissakin. Sen verta napakkaa denimiä ne. Höh. No mutta, ehkä niistä tulee Kesäksi Kuntoon-kamppiksen porkkana.

DesignTorget.. mmm! Pakollinen paikka sekin. Ja joka kerta olen siellä kuolannut tuon ihanaisen Paula Hagerskanssin Silverdropin perään. Tällä kertaa päätin sen ostaa, ja ostinkin. Se on täydellinen.

Samasta paikasta lähti kotiin myös ovistopperi, ainokainen kotituominen  tällä kertaa. Tai no, laivalta oli pakko ostaa osin jo pelkän näön vuoksi tuo imelän pinkki "tyttöjen pullo". En tiedä miltä maistuu, mutta hyvää sen täytyy olla. Kokemuksia, anyone?

Kaikkinensa mamma on löytöihinsä enemmän kuin tyytyväinen, ja vetäytyykin tästä päivittämään vaatekaappeja. Palataan taas!

ps. TERVETULOA uudet lukijat! Olette ilo :)

NOA`S SHOPPING

Hejsan alla! Me ollaan takaisin kotikuvioissa. Eilen tuli rykäistyä tänne ihan alkulämmittelyksi pari postausta muista aiheista, mutta tänään päästään sitten itse asiaan, eli länsinaapuriin kohdistuneeseen reissuun, mistä siis palasimme eilen.

Itse reissusta lisää vähän myöhemmin, ensin on pakko kertoa Noan ostoksista, joista suurinosa tarttui mukaan Åhlensilta. Oijoi. En ole koskaan ennemmin kyseiseen liikkeeseen eksynyt sisälle, mutta nyt tuli ovien kohdalla tunne että sisään vaan. Eikä sisustus- ja lastenosastot jättäneet kyllä kylmiksi. Noalle ois ollu vaikka mitä ihanaa tarjolla, ja mukaan tarttuikin mm. tuo raikas keltavalkoinen body ja mustavalkoinen yökkäri. Bodyn vinoista raidoista tulee ihan mieleen ne retrot peltipurkit joita ainakin sinisinä ja punaisina on näkynyt blogeissa ja kirppareilla :) Mutta. Tuo Åhlensin lastenosasto pitää kyllä metskaa joskus toistekin, sen verta kiva tarjonta ja SOPIVAT hinnat ennen kaikkea!

Syksyllä edellisen kerran Söderissä käydessäni osui Ringgatanilla kohdalle ihana lelukauppa, jonka ohi ei nytkään päästy. Runsaasta ja kivan perinteikkäästä valikoimasta (ei isojen tehtaiden muovihärpäkkeitä) napattiin mukaan miniatyyri norsu Schleichin valtavasta valikoimasta jo aiemmin hankitun lehmän kaveriksi, sekä puinen helistin, jossa on ihanan lempeä ääni. Noan joululahjaksi saamat muovihelistimet metallikuulineen aiheuttivat mammalle lähinnä päänsärkyä kovaäänisyydellään..

Laivalla isi heltyi ostamaan Noalle vielä suuren suuren Barbapapan, syystä että mamma ei halunnut itselleen hajuvettä tai muutakaan kosmetiikkaa tax freestä. B-papa onkin paljon kivempi! Uusi painikaveri Noalle :)

MY BOY

Rakastan tuota pientä naamaa <3

I love that little face <3

AEKI

Mahtavuutta! Joku toteutti munkin päässä joskus käyneen idean, IKEAn tavaroiden kierrätyssivuston. Sieltä voi löytää vaikka jo jonkun lopetetun sarjan/tuotteen, tai kenties vaikka "varaosia" edullisesti. Eikä varmasti lopu tavara kesken tuolla..

KLIK!

MOVING TARGET

Eilen meillä yritettiin saada aikaiseksi 1-vuotiskuvia. Aika mahdoton tehtävä. Poju oli väsynyt (kuten myös mamma&isi) ja super-kiinnostunut kamerasta ja oheis härpäkkeistä eikä olisi millään pysynyt paikoillaan. Sitten kun pysyi, istui hän selkä kuvaajaa kohti tai söi omenaa tai oli kuolannut rinnukset märiksi. Tai oli haudan vakava. Mammaa kismitti kun lentsikka-idea ei kiinnostanut pojua  lainkaan ja suurinosa otetuista kuvista näytti olevan  ihan toisenlaisia kuin olin visioinut. Plaah.

Voi kunpa joku olisi videoinut salaa koko operaation kärpäsenä katosta! Olisi jedes otain hauskaa mitä muistella niistäkin hetkistä. Videolla voitaisiin nähdä mm. kun mamma jumppasi kuvaajan takana ja päristeli ja lörpätteli huuliaan, ja isi tanssi ja matki eläimiä. epätoivoisena tarkoituksena siis saada poika hymyilemään tai jopa nauramaan - luonnollisesti. Tämän lisäksi heilutettiin paperilennokkeja teleskooppivarren avulla ilmassa ja Noa hakkasi niitä pensselillä kuin mitäkin pinataa. Ja mamma kun niitä niin väkersi..

Kuvaajaystäväni ehdotteli hienovaraisesti toista kuvauskertaa.. Saa nähdä tartutaanko tarjoukseen vai tehdäänkö taikoja photarilla.

COOL WARMERS

Hrrrr kun on kylmä! Käytiin sunnuntaishoppailemassa pojun kanssa kun meijän iskä oli töissä, keitettiin kasviskeittoa lämmikkeeksi ja ystävää kaffelle odotellessa väsäsin Noalle pikkusäärystimet ja tuubin kaulaan vanhasta kaulaliinasta. Tykkäsin liinan väristä, mut omaan makuun se oli liian kapoinen ja pitkähapsuinen, joten uusioon vaan. Nips naps sanoi sakset ja rips raps singeri.

Huomenna lähdetään botskilla kohti Tukholmaa! Siellä lämmittävät sitten pientä pakkasessa. 

There´s cold outside!

I just made the tube scarf and legwarmers from the old grey scarf for Noa-boy. Tomorrow we are leaving to Stockholm and there is also cold. New tube and legwarmers will warm the little boy, I hope.

TOY BASKET

Noan lelut kaipasivat säilytintä - isoa sellaista. Leluja kertyi vuoden vaihteessa melkoinen läjä, sattuneesta syystä. Mamma ihastuikin henkkamaukan kangaskoreihin, joita ei oltu hinnalla pilattu, mutta päätti kuitenkin tehdä vastaavan itse kun materiaalivarastotkin pullistelevat. Sieltä löytyi tarkoitukseen hyvin sopivia valkoisia pressun palasia, jotka riittivät juuri yhteen isoon koriin. Ja sattuipas niinkin kivasti, että pressun reunassa olevat mustat rinkulat toimivat hyvinä kahvojen paikkoina. 

Nyt mahtuu (lähes) kaikki lelut samaan koppaan ja niiden siivoaminen on niin helppoa että lapsikin osaa. Hehe.

 I made a big toy basket of white plastic sheet. It's almost like H & M's fabric basket.

TEETH & COUGH

Terve. Meille tuli eilen yskä (ja vähän nuha). Inte kiva. Ollaan nimittäin lähdössä maanantaina pikkulomalle eikä reissussa oo kiva sairastaa, jos muutenkaan. Mamma toivoo että köhä johtuu vain hampaista, joita on vissiin tilattu pojun suuhun isompi satsi kerralla, mikäli kuolan määrästä, poskien punoituksesta ja kiukuttelusta voi jotain päätellä.

NEON MITTENS

Tänään siristellään silmiä. IHANAA! Kevät tekee tuloaan ja aurinkolaseja ei vaan osaa vielä näin talvella pitää. Kirkkaalta päivälenkiltä poikettiin ihan extempore lähikirppikselle, vähän lepuuttamaan silmiä. Häikäistyin, sillä siellä oli kaikki talvikamat puoleen hintaan paikan jo muutenkin super-edullisista hinnoista! Ja mulla ei tietenkään ollut rahaa mukana.

Silti oli pakko koluta paikat, ja mukaanhan tarttui mustavalkoraidallinen kaulaliina Noalle ja häikäisevän kirkkaat ja syötävän ihanat pikkutumput <3 Ne ei enää pojulle mahdu, mutta pakko ne oli ottaa mukaan  kun on pompulat ja kaikki (vaikka sitten seuraavaa varten..). Ja hintaa näille kahdelle ihanuudelle ei jäänyt yhteensä kuin 35senttiä! Lisäksi varasin itelleni mustan untuvatakin, jolle jää hintaa alen jälkeen vain 3e. Huhuu!

ps. Kuva ei muuten tee yhtään oikeutta tumppujen värille, ne on nimittäin kirkkaat. Jos vauva tippuu nuo kädessä hankeen niin varmasti löytyy ;)

Sun is shining. Wonderfull!
Today, when we were jogging, I found a black and white striped scarf, and absolutely adorable neon yellow mittens to our neighboring flea market. There was a wintersale, -50% off winter clothing prices. So, these two glories paid total a wild 0,35€!

DAMNED TRIP

Kävimmepä tuossa päivänä eräänä retkeilemässä rautakaupassa "toisella puolella" kaupunkia. Se retki oli kirottu jo ennen alkuaan..

Oltiin sovittu treffit miehen kanssa Kamppiin metrolle hänen töistä päästyään. Meinasin perua koko reissun jo junassa matkalla keskustaan, kun mahassa kiersi ja olo oli tukala. Päättäväisesti kuitenkin jatkoimme pojan kanssa matkaa ja ajattelin vielä että kun nyt kerrankin lähdetään ja yritetään saada asioita eteenpäin, niin mennään sitten kanssa. No, ensimmäinen mutka matkaan tuli heti kauppakeskuksen ovilla - ne ei toimineet. Rattaiden kanssa sitten puskettiin ahtaasta sivuovesta muun väkijoukon työntyessä samaan aukkoon edestä ja takaa. Ihmiset on välillä niin huomaavaisia meille ratasihmisille.. *hmph* Ensimmäisen esteen ohitettuamme ei ollut ajatustakaan seuraavasta..

Mies saapui metrolaiturille juuri sopivasti - metro saapuisi taulun mukaan minuutin päästä. Perfect! No, kieli rullautui kuitenkin melko nopsaan takaisin suuhun, kun metroa ei alkanut kuulua ja näytöllä ei enää näkynyt mitään aikataulua. Ihmisiä kerääntyi kerääntymistään ja ärsytys ja väkikammo alkoivat nousta pintaan.. Jännitin myös mahani puolesta joka ei edelleenkään tuntunut omalta. Sitten tuli vartija, joka piipitti jossain 50metrin päässä meistä jotain saapumattomasta junasta. Kuulimme seuraavaa: "--ongelmia..arviolta 10 minuuttia.. henkilö..--". Selvä! Tää tyttö sai tarpeekseen ja riuhtas miehen ja pojan takaisin maan päälle, ihanaan loskaan ja tuuleen, talsimaan osan matkasta jalan. Hypättiin kyllä melko pian ratikkaan, heti kun saimme tarpeeksemme naamalla pyörivistä hiuksista ja märistä kengistä. Kiirepäissämme puntattiin rattaatkin korkeuksiin vaikka vieressä ois ollu tarjolla myös matalalattiavaunu. Käsi otsaan! Hyvä me.

Perille päästiin ja pian löydettiinkin mitä olimme tulleet hakemaan - reunalistaa keittiöön. Hinta pöyristytti, mutta koska matka oli ollut takkuinen ja hidas, olisimme varmasti olleet valmiit ostamaan vaikka tylsän sahan mikäli sellaista olisi tarjottu. Olin varannut remppakassasta "sopivan määrän" rahaa mukaan, mutta kassalla kävikin ilmi ettei rahat riittäneet. No, onneksi miehellä oli kortit mukana ja saatiin tilanne kuitattua.

Arvottiin jo siinä vaiheessa paluumatkan menopeliä vaihtoehtoina bussi, ratikka/kävely tai metro. Mies oli metron kannalla, itse vastustin ajatuksella ettei se vieläkään voi kulkea normaalisti. Olin bussin kannalla, mutta mies vastusti - ei kuulemma halunnut lähteä edes yrittämään 2,5 metristen metallilistojen kanssa sisään ruuhkabussiin. Ihan ymmärrettävää, joten mies voitti. Metrolle siis.

Siellä törmäsimme taas vartijoihin; eivät päästäneet meitä hisseihin. Jännä. Trapetsoitiin sitten itsemme, rattaat sekä listat helkutin pitkiä liukuportaita pitkin alas laiturille, samalla kun vierestä kiitää ihmisiä kiireissään. Pelotti, että joku tyrkkää meidän komppanian nurin! Laiturilla meitä odotti väenpaljous ja taulussa numeroita sen verran että jopa minä jaksaisin odottaa metron perille saakka. No, täähän oli taas meidän reissu, joten eihän sieltä mitään metroa kuulunut eikä näkynyt. Ja toisaalta, vaikka yksi sellainen ois saapunutkin, ei kaikki ne ihmiset ois kuitenkaan edes kerralla mahtuneet kyytiin. Tai jos oiskin, en ois halunnu olla samassa purkissa, joten.. Eikun ylös vaan, ja mitenkäs muuten kuin niitä ihania rullaportaita pitkin. Oh yeah..

Hetken arpomisen jälkeen suuntasimme loskassa kohti bussipysäkkiä. Onneksemme oikea dösä kurvasi paikalle samantien! Mies marssi reippaasti listojen kanssa sisään ja minä yritin samaa keskeltä. Rynkytin ovenaukaisunappulaa ja sesam aukene, ovet avautuivat! Mutta, ne menivät myös kiinni samantien. Kiskaisin rattaat välistä. Samassa bussi lähtikin pysäkiltä ja minä tajusin tuijottavani meidän listojen päitä, jotka pilkottivat etuovien välistä. Yritin kipittää bussin vierellä ja huitoa kuskille/matkustajille, mutta turhaan. Westend kidnappasi mieheni. F*ck. Seisoin yksin vieraalla pysäkillä rattaiden kanssa, kyydissä väsynyt ja nälkäinen lapsi. Sellaiseksi tunsin myös itseni, märillä kengillä ja kipeällä mahalla maustettuna. Melkein tuli itku kun soitin miehelle bussiin etten ole kyydissä, niin kiukkuinen ja turhautunut olin. Siinä vaiheessa tuntui yhdentekevältä vaikka pa*kantaisin housuuni..

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsimme onneksi ehjinä kotiin asti, niin minä (puhtain housuin), Noa ja mies kuin rattaat ja vaivalla hankitut listatkin. Saivat olla kuulema viimeiset listat jotka meille ostettiin. Komppaan.

Photo: http://www.markuskauppinen.fi/

NEW DISCOVERY

Tarttuipa kirjaston lehtihyllystä tälläinen uusi tuttavuus, ruotsalainen Lantliv. Ihana! Olen tällähetkellä täysin hurahtanut tuollaiseen rustic-modern-factory -tyyliin. Sitä meille kunhan saadaan eka tyyliin sopiva paikka. Maanantaina selviää onko sellainen jo plakkarissa vai jatketaanko etsintöjä..

Ja eikös olekin hurmaava tuo ruokakomero?!

New discovery from magazine racks of library -  swedish Lantliv. Lovely! I just love that kind of rustic-modern-factory -style at the moment. I wan´t to get it to us when we first get the right place with correct style. Next Monday, to see if we have one already in the sights or to proceed with searches ..

And is not it fascinating that pantry?