A NEW DOORWAY

Muutimme tänne Asemapäällikön taloon noin vuosi sitten. Siitä asti haaveilin keittiön oven siirtämisestä. Muutama viikko sitten se viimein tapahtui, kun meneillään oleva keittiöremontti  mahdollisti siirron ja kirvesmies tarkisti seinän kantavuuden.

Ennen ovi oli tuossa tikkaiden kohdalla. Se aukesi kylmään eteiseen, typerästi heti ulko-oven eteen. Sitä tietä pääsi myös kylmä ilma helposti varpaisiin ja "eteinen" muodostui luonnollisesti keittiön nurkkaan. Oli ahdasta ja ovista oli hankala kulkea. Ja jos halusi keittiöstä vessaan, piti kiertää koko talo ympäri tai sitten oikaista kylmän eteistilan kautta. 

Nyt ovi on paikoillaan, siinä missä sen luonnolliselta tuntuva paikka minusta on. Pariovista mennään kylmän eteisen kautta ulos, oikealle jää wc/suihku ja vastapäätä on makkarin oviaukko. Talossa pääseekin nyt kulkemaan helpommin ympäri ja eteinen on eteisen paikalla. Ja mikä parasta, kylmä ei ei enää nilkoissa pyöri.

/ / /

Our kitchen door exchanged place. Before the door was there where the ladders are in the pic. Entrance was cramped and the cold air flow inside the house. Now the doorway is better;  the kitchen is warmer and the house is easily accessible.

PHEW, WHAT A HEAT!

Pari päivää tätä ehdin odotellakin, vapaapäivää - sitä, kun voi (yrittää) nukkua vähän pidempään, viettää rauhallinen aamu yhdessä pikkumussukan kanssa, ja mikä parasta, viettää kahdenkeskistä aikaa kaikessa rauhassa, ilman aikatauluja, ilman hässäkkää.

Ei sillä, arkeen totutteleminen on ollut ihan kivaa vaihtelua hoitovapaan jälkeen, ja mamma on kyllä tykännyt uudesta työpaikastaan kivojen työkaverien, rennon ilmapiirin ja nättien tavaroiden keskellä. Poju on myöskin sopeutunut hienosti päiväkotiin, ja saanut kehuja hoitajiltaan lähes päivittäin miten reipas ja iloinen hän on. Mamma on niin ylpeä pojastaan! Parin viikon tarharupeaman jälkeen tosin totuus tuntui iskeneen myös pikkumiehelle. Reippaiden aamujen sijaan on astunut hieman itkuisemmat aamut eikä tarhaan tahdottaisi jäädä. Siinä saa mammakin purra huulta ettei nappaa pojua kainaloon ja vie mukanaan töihin kun toinen vollottaa syydäntä särkevästi nenä ikkunassa kiinni.

Tarhan ikävät puolet näyttivät kyntensä myös tänään - Noa alkoi aivastella ja niiskuttaa, ja nyt vuotaa nenä kuin seula, eikä tunnu päikkäreistäkään tulevan mitään. Itkuinen ja hikinen mies pyörii lakanoissa, ja mamma on satavarma että joku inhottava kesäflunssa on nyt pesiytynyt meille. Tiesin, että näitä ja muita tulee varmasti, mutta harmittaa kun poju on muuten ollut tosi terve ja päästy tähän asti parilla pikkupikku flunssalla. Höh.

Tulevana sunnuntaina ajattelimme pitää erittäin myöhäiset ja erittäin epäviralliset kihlajaiskahvit, minne piti ostaa kokeeksi pussillinen hieman parempaa sumppia työpaikan naapurista ja teen ystäville Clipperiä. Sään salliessa myös grallataan ja hengaillaan terassilla, joka sekin pitäisi siivota ja ruuvailla viimeisetkin terassilaudat rempan jäljiltä kiinni. Tämä helle vain tahtoo puristaa mehut.. phuuh!

Tänään pyörähdimme lähikirpulla, josta löydettiin jo hetken kaipailemamme iso kori eteiseen kesän kengille puoleen hintaan 1,50e. Sandaalit ja muut lipokkaat kun tahtovat seikkailla millon missäkin ja kiireisinä arkiaamuina kadonneen kenkäparin etsinnät ovat raivostuttavia. Nyt on siistimpi ja toimivampi eteinen, sunnuntaita ja arkiaamuja silmällä pitäen. 

YESTERDAY@HOME

Eilinen meni kotona, neljän seinän sisällä. Meillä oli illalla arviointi, joten piti "vähän" siivota. Kuurasin ja järkkäilin kämppää keskenäni miehen ollessa töissä ja Noan pyöriessä jaloissa. Sitten kärsi ottaa vähän kuviakin.

Yesterday we were at home all day, within the four walls. Last night we had a home assessment. Had to clean up "a bit". I cleaned and organized the apartment alone all day when my hubby was working and Noa was palying in my legs. Then I was able to take some pictures in a bit.

OUR HOME TODAY

Meidän koti tänään. Kun kaikki on sinistä. Valokin.

Our home today. When everything is blue. Light also.

PRINTED BAGS

Eilen illalla painettiin niska limassa. No ei nyt ihan, mut painettiin kuite. Näitä ja muita kasseja löytyy pian KAUPASTA.

Psst! Muistattehan et tänään on vielä mahis osallistua arvontaan..

Yesterday evening, was printed with wet neck. Well, not really, but was printed, however. These  and other bags can be found soon in SHOP.

MYYNNISSÄ

Monien ostotarjousten ja pitkällisen pohdinnan jälkeen mamma päätti luopua vuosia sitten tekemästään löydöstä, joka on sittemmin seurannut muutosta toiseen pallona jalassa, mutta josta mamma ei ole koskaan tätä aiemmin raaskinut luopua. Katsotaan miten käy tällä kertaa..

Se on myynnissä TÄÄLLÄ .

Sorry, this is for finnish readers only..

UUSIA TUULIA IKEASTA

Vihdoinkin! Ikean sivuille on saatu pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin esille jotain uudesta katalogista. Tuota sisustajanraamattua kävin pläräämässä sähköisenä versiona jenkkien sivuilla viime viikolla, missä se oli jo julkaistu. Toisin on täällä rapakon toisella puolella..
En normaalisti odota kyseistä tapahtumaa näin kiihkeästi, mutta nyt vahtasin mahdollisia uusia mattoja. Sellaisen hankinta kun olisi enemmän kuin ajankohtainen.
No, sekä katalogi että sivupäivitykset jättivät viileiksi.. Jatkan siis edelleen maton etsintää.

ps. Oli siellä sentään jotain kivaa, esim. nämä..
pps. Ja varsinkin tuo vaaterekki on tosi jees! (ja halpa)

HUKKA HYÖDYKSI

Huh hellettä!
Hiki virtaa vaikkei mitään tekis, ja varsinkin silloin kun tekee. Siitä huolimatta sahattiin ja nikkaroitiin isännän kans vihdoinkin tuulikaappiin muutama hylly peittämään ruma patteri. Samalla täytimme taas yhden hukkaneliönurkkauksen jollain hyödyllisellä. Tämä onkin ollut kantava teemamme läpi asunnon remontoinnin.
Rakennustarpeetkin "löytyi" omasta häkkikomerostamme. Purkamistamme portaiden kaiteista saimme hyllyjen kannattimet ja aikaisemmilta asukkailta jääneen puisen varastohyllykön laudoista teimme hyllyt. Sitten vaan hiukka ylijäämämaalia pintaan ja valmista tuli. Eikä maksanut mitään.

Hyllyt nousevat aivan katon rajaan asti, ja niille mahtuu vaikka mitä. Näillä näkymin järkkään sinne kaikki työkalut, teipit, koirien hoitovälineet ja jos tilaa vielä jää, siivousvälineetkin. Imurille nimittäin jätettiin paikka hyllyjen alle, joten tästä voisi muodostua sellainen remppasiivouskaappi.

Huomenna kipaisemme Noan kanssa hakemaan vielä Ikealta jotain koreja/pönttöjä hyllyille. Hakusessa on jostain myös sellanen retro, metallinen työkalupakki. Jää nähtäväksi mitä löydetään ja mistä..

KAHDEN KERROKSEN KOTI

On tullut aika esitellä meidän koti.
(nyt, kun vihdoinkin saatiin toimiva kuvankäsittelyohjelma koneelle!)
Tervetuloa ohjatulle esittelykierrokselle!



1. Hei ja tervetuloa! Olet juuri astunut meidän pikkueteiseen eli tuulikaappiin. Täällä säilytämme työkalut, koirien harjat ja kakkapussit sekä hihnat, avaimet yms.
2. Sitten astumme eteiseen, joka onkin avoinna joka suuntaan - ulos, keittiöön, yläkertaan ja olkkariin - kämppämme "höylätyin" kohta siis.
3. Tässä vaiheessa käväistään alakerran wc:ssä, arkivessassamme, joka on vielä alkuasussaan. Remonttia odotellessa siirrytään eteenpäin..
4. Keittiö on kodin sydän, niin myös meillä. Keittömme sijaitsee askelman ylempänä muuta kämppää. Muista siis nostaa jalkaa! Täältä näkee ulos pikkuikkunasta, mutta myös olohuoneeseen madalletun seinän ansiosta.
5. Olohuoneesta tehtiin iso; siellä löhöillään, tehdään töitä ja myös syödään. Ikkunoista voi kurkkia sisäpihalle tai seurailla kokin puuhia keittiössä.
6. Täällä voi leikkiä! Noa-pojan huone on pieni, mutta niin on poikakin.

Noustaas sitten rappusia yläkertaan.

7. Porrastasanne, vai mikä tää nyt oiskaan nimeltään. Yläeteinen? No, sieltä pääsee kuitenkin makkariin, terassille ja kylppäriin. Sinne siis.
8. Kylpyhuone eli kansankielellä kylppäri. Paikka, joka rempattiin ihan ekana kun tänne muutimme.
9. Kylppärin luksuselementti, minisauna! Tänne paistaa ilta-aurinko ihanasti kylppärin pikkuikkunasta.
10. Saunasta voisi siirtyä vilvoittelemaan terassille, mut ei mennä sinne ihan vielä. Mennään ensin makuuhuoneeseen eli makkariin. Täällä nukkuu koko perhe koiria lukuunottamatta perhepedissä. Myös Noan oma sänky on kannettu tänne, vaikkei pikku-herra siellä vielä paljoa viihdykkään.
11. Viimeiseksi muttei vähäisimmäksi, meidän kattoterassi eli tutummin terde. Täällä nautitaan kiireettömien aamujen aamupalat sään salliessa valokatteen alla, otetaan aurinkoa aamusta alkuiltaan jos paistaa, ja jos ei paista, grillataan.
. . .
Sellainen on meidän kahden kerroksen koti.
Kiitos kun kävit ja tervetuloa uudestaankin!

YHDEN ROSKA ON TOISEN AARRE

Kävimme viime lauantaina Noan kanssa kärryttelemässä meidän lähikirpparilla (AINO) ja teimme muutaman löydön. Noa-herra sai söpön, ruudullisen Rokki-nallen ja oikein namusen Marimekon raitabodyn, musta-valkeilla raidoilla tottakai. Hän on nyt niiiiiin fääshööön!

Mamma taasen sai fläsäreitä lapsuudestaan, kultaiselta 80-luvulta, ja sukulaistätien hiuskoristeista. Mukaan lähti hauska, musta-valkea palloinen hiushörsöke. Ajattelin ilahduttaa sillä kanssajuhlijoita (ja itseäni) URBAN ANIMAL&vintage-putiikin 1-vuotis synttäreillä perjantaina. Katsotaan kuka nauraa pisimpään..

Päivän päätteksi oli pakko käydä toteuttamassa yhtä mielihaluani, dyykkausta, kun siihen tarjottiin oiva tilaisuus aivan kotitalon kulmalla. Taloyhtiömme oli hommannut pihatalkoiden ajaksi roskalavan ja illan hämärtyessä lähdin tsekkailemaan päivän saldoa. Hetken laidan yli kurkittuani silmiini osui ihana valkoinen puutuolin runko! Maali on halkeillut ja istuinlevy puuttuu, mutta muuten tuoli on tukevanoloinen ja kivan rustiikkinen. Se saa uuden istuinlevyn ja maalikerran tässä kesän kuluessa..

. . .

Seuraavana päivänä en voinut kulkea lavan ohi sinne kurkkaamatta, niinkuin yleensäkään lavojen ohi kulkiessa.. Kurkkaus kannatti, löysin vielä nimittäin parhaat päivänsä nähneen puuarkun, josta saanee uusilla saranoilla, parilla naulan napautuksella ja maalilla kivan lelulaatikon Noan huoneeseen.

Näistä tee-se-itse kunnostuksista lisää sitten kun tapahtuu..

NOAN ARKI

Nyt kun elämässäni ei juurikaan ole omaa aikaa, sitä on otettava.

On ensimmäisen oman blogin aika.

. . .

Vaatteissani on kosteita tahroja.

Sohvapöydältä löytyy Tiitiäisen Satupuu-kirja.

Sisustus- ja muotilehtieni sivuja on rypistelty. Ja maisteltu.

Keittiöömme on ilmestynyt pienet aterimet ja tyhjiä lasipurkkeja.

Vessassa on aika ajoin pissin ja kakin katku.

Pyykki- ja roskakorimme ovat aina täynnä.

Lavuaarissa kelluu vaatteita likoamassa odottaen sopivaa pesua.

Pöydillä on limaisia riepuja ja leluja.

Eteisessä seisoo kurarenkaiset vaunut.

Sänkymme jalkopäähän on ilmestynyt pienen ihmisen peti.

Siellä on litteä, pieni tyyny ja kevyen kevyt peitto ja vauvalta tuoksuvat lakanat.

Saunan lauteilla makaa sininen amme odottaen pientä polskijaa.

Meillä on yksi pieni huone enemmän kuin vuosi sitten.

Se on täynnä pienen ihmisen tavaroita joilla ei ole vielä paikkoja.

Koko elomme on pienen pojan myötä sekaisin.

Minä, järjestystä rakastava ihminen, en kestä enää kauan tätä epäjärjestystä.

On siis toimittava ja tämä blogi saa luvan olla tsempparini.

Nyt alkaa Noan arkissa tapahtua.