KUVAUKSET

Keväällä kerran oli jännä päivä.

Päivä oli hieman salainen, sellainen, josta olen silloin tällöin uskaltanut hieman haaveilla että josko joskus mekin, ja jota varten huushollia kuurattiin ja puunattiin monta päivää ennen h-hetkeä. Ehkä tuollainen päivä on vähä niinkuin sisustusbloggarin märkä päiväuni, joten jännitti.

Mutta loppuunsa päivä olikin tosi rento ja ihana, kuin hyvät ystävät olisivat olleet kylässä - juotiin vähän kahvia, juteltiin, hengailtiin sisällä ja ulkona, kuvailtiin, puuhattiin lasten kanssa, ja juotiin taas vähän kahvia. Kerrassaan mukavaa ja ihanaa! Kiitos Tanja ja Rebecca!

Tuohon meidän kivaan päivään voitte kurkata tässä suloisessa opuksessa: KIDD.O

KUULUMISIA

Heippa! Meille kuuluu vähän tämmöistä. Ja koska kuuluu tämmöistä, kuuluu arkeen ihan hirveesti kaikkee! Niinpä ajattelinkin tulla parin kuukauden paussin jälkeen kertomaan hieman näitä kuulumisia (eli selittelemään hiljaisuutta blogin saralla).

Paperiperhe yhdistyy reilun kuukauden päästä yhdeksi, ihan niin että kirkossa kuulutellaan. Sitä tapahtumaa juhlitaan sitten meidän omalla pihalla, minkä vuoksi onkin ollut hieman touhua ja hulinaa ilmoilla viime kuukausien ajan. 

Pihan suhteen ollaan lähdetty liikkeelle lähes nollasta - kaamea, valtoimenaan levinnyt pajun sukulaispuska peittosi lähes puolet pihasta vielä keväällä, pihatien reunat olivat ja elivät nurmen kasvun mukaan mutkitellen, sadekeleillä suurinosa pihasta muuttui mutavelliksi (jota lapset rakastivat!), kuistin rakennus oli kesken, ja mitähän vielä?

Nyt on puska saanut juurineen päivineen kyytiä ja tilalle on saatu aikaan tasainen nurmialue. Pihatie on rajattu, kaivettu ja pinnoitettu uusiksi (ei tule lätäköitä ja kuraa enää, sorry kids!), samalla tehtiin myös pieni kahden auton mentävä "parkkis" pihan sivuun.  Kuisti on valmis ja viimeistelty.

Edellämainittujen lisäksi pihan kasvillisuutta on karsittu, puskia poistettu tai siirretty toiseen paikkaan, kukkapenkkejä rakannettu (vielä vaan ei oo kukkia!), panostettu nurmikon hyvinvointiin ja kasvuun (kalkittu, poistettu sammalta ja ilmattu maata), rakennettu pieni terassintapainen tai iso askelma, miten sitä haluaa katsoa, ulkorakennuksen eteen, purettu turha inva-liuska, rakennettu lapsille hiekkalaatikko... Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, iskimme isännän kanssa kaiken osaamisemme ja tietotaitomme yhteen ja rakensimme rakkaudella "häähuussin" sisävessan työtaakkaa keventämään. 

Paljon on tehty, mutta vielä olisi hieman työnsarkaa edessä ennenkuin pääsee nauttimaan kättensä jäljistä. Kunnolla. Ja kuten vanha sananlasku sanoo, tekevälle sattuu, niin sattui minullekin - huussia naputellessa kännykkäni tippui ja näyttö meni rikki, joten nyt ollaan tässä kaiken hulinan keskellä vielä ilman yhteydenpitovälinettäkin. Se laskee hieman asioiden hoidon tehokkuutta, mutta lisää ruumillista tehokkuutta huomattavasti, joten otetaan tämä puhelittomuus eräänlaisen loman kannalta.

Ehkä sen ansiosta sain puristettua nyt itsestäni tämänkin pienen postauksen irti ;)

p.s. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että laitan seuraavalla kerralla kuvia pihan muutoksista! Ja häähuussista, tottakai!

SNEAK PEAK

Sunnuntai ja sisustusbloggaajien kirppis lähestyy!

Tässä pienen pieni sneak peak Paperiperheen tarjontaan.

Kassit on jo melkein pakattu, vielä pari päivää aikaa tonkia vinttejä ja varastoja.

Kannattaa tulla sunnuntaina katsomaan mitä aarteita vielä tarttui mukaan..

SISUSTUSBLOGGAAJIEN KIRPPIS

Heipparallaa! 

Oottehan jo merkanneet kalentereihinne sisustusbloggaajien kirppiksen ja myyjäiset tuonne reilun viikon päähän?! Jos et, TEE SE NYT! Eli sunnuntaina 26.4. klo. 11 alkaen Pasilan veturitalleilla tavallisen kirppismeinigin ohessa sisustusbloggarit, allekirjoittanut mukaan lukien, myy omia tekeleitään ja laittaa vanhat aarteensa kiertoon. Kannattaa siis tulla mestoille paksun lompakon kanssa yytsimään mitä löytyy - koska varmasti löytyy! Nähdään siellä!

MRS & MRS

Kaksi ihan super-lahjakasta naista, Satu ja Tintti, avasivat Hyvinkäälle pari viikkoa sitten aivan ihanan showroomin, jonka avajaisissa allekirjoittanutkin sai kunnian vierailla yhdessä Tarun kanssa.

Vanhassa tehdasmiljöössä sijaitseva tila on maalattu raikkaan raidalliseksi eikä sen vanhaa tehdaslookia ole turhaan yritetty peitellä, vaan se on jätetty rouheasti esille. Ja kaikki nuo ihanat tuotteet istuvat tuohon tilaan ja väreihin (kuten meidän monen kotiinkin) kuin nenä päähän - simppeliä skandinaavista muotokieltä ja värimaailmaa, betonia ja metallia.

Ja muodin ystäville tiedoksi että tuo sama simppeli tyyli ja värimaailma jatkuu myös vaatteisiin ja asusteisiin. Valikoimista löytyy mm. ihastuttavia Pernille Corydonin hopeakoruja, "jäämies Otzin" kenkiä ja Minimumin vaatteita.

Showroom on avoinna lauantaisin 10-14, eikä hätää jos et pääse paikalle - Mrs & Mrs löytyy myös netistä. Eikun shoppailemaan - puoti on täynnänsä kaikkea ihanaa!

A PIECE OF HISTORY

Viikko sitten lauantaina meidän naapurissa järjestettiin jokavuotiseen tapaan antiikkimarkkinat.

Nyt satuttiin jopa olemaan kotona samaan aikaan, joten päiväretkenä suuntasimme lasten kanssa vanhalle tiilitehtaalle. Tuo historiallinen ja melko hyvin säilynyt alue on kyllä varsin passeli moiseen toimintaan. Ainut vain, että historia olikin ainut joka lehtiä havisutti tuolloin..

Aurinko porotti koko päivän täydeltä terältä eikä kyllä käynyt myyjiä kateeksi. Yksinkertaisesti oli läkähdyttävän k u u m a. Paikalle oli kuitenkin saapunut ihan kivasti porukkaa, ja tavaraa ja myyjiä oli laidasta laitaan - oli hienoja, viimeisen päälle mietittyjä ja laitettuja kojuja joissa oli esillä vain tiettyjen aikakausien tuotteita retrosta antiikkiin, mutta myös "pahvilaatikkokauppiaita" kirppishengellä. Melko ahkerana kirppisten koluajana laatikoiden tonkiminen olikin kivointa, kun ei voinut aavistaa mitä aarteita vastaan tulisi. Noa löysi itselleen mieluisan satukirjan, ja minä tein laatikoista yhden pienen löydön, Gustavsbergin Tukholma-kahvikupin parilla eurolla, joka meinasikin jäädä markkinoiden ainoaksi ostokseksi. Ostin sen koska siellä syntyneenä ja lapsuuden kesät viettäneenä Ruotsi ja Tukholma ovat rakkaita aina. Ja onhan tuo printtikin siinä ihan hauska. Kävimme välillä kotona viilentymässä ja tankkaamassa, ja toisella markkinakierroksella mukaan tarttui vielä pikkumiehelle soittorasia, sellainen punainen omena jolla liikkuu silmät sivulta toiselle. Varmaan aika monella ollut sellainen lapsuudessa, muistattekos?

Paljon oli kyllä kaikenlaista kivaa tarjolla, mutta tällä kertaa tyydyimme enimmäkseen vain katselemaan ja nauttimaan markkinahumusta. Kaikki sai kuitenkin jotain muistoksi kivasta päivästä. Lopuksi pakenimme kuumuutta vanhan tiilitehtaan sisälle, missä pystyi tutustumaan asuinkylämme historiaan ja pienen palan sitä omistavana se kiinnostaa aina. Ja löytyihän sieltä meidänkin asumus, vanhoista kuvista ;)

 Kupponen instagramissa

GAME OVER

Eilen oltiin pienissä häissä. 

Kesä oli tilattu alkavaksi samana päivänä joten sää oli mitä loistavin ulkona pidettäville juhlille! Ihanat iloiset häävieraat, kaunis hääpari ja upeat puitteet ja herkut tekivät päivästä varmasti ikimuistoisen. 

Mutta on se vaan jännä miten kaikki jää aina viimetinkaan..ainakin meillä.

Havahduttiin miekkosen kanssa tilaamaan juhlatamineet aivan liian tiukalla aikataululla - lienevät perillä vasta huomenna eli aivan liian myöhään. Häitä edeltävä päivä menikin paniikkiostoksilla ja perhedraaman ainekset oli käsillä. Hampaita kiristeltiin ja kompromissiratkaisuihin päädyttiin kun sopivaa retonkia ei löytynyt. Paniikissa ja paineen alla kelloa vilkuillen ja rahapussin nyörejä kiristellen ei aivotkaan enää toimi, vaan sitä ostelee ihan typeriä juttuja jotka voi kotona sovittaessa todeta heti toimimattomiksi yritelmiksi.

Ja sitten kuvioihin astui jälkiviisaus, kuten aina, liian myöhään sekin. Miksen tehnyt mekkoa itse? Miksen vain marssinut kangaskauppaan, valinnut sopivaa väriä ja surauttanut pukua itse? Ajatus ei antanut rauhaa vaikka kaupat oli tietystiy jo kiinni, joten menin penkomaan vuosia suljettuina olleita kangaslaatikoitani, ja sieltähän se löytyi - hyvin laskeutuva, hieman hohtava, rypistymätön polyesterikangas jota oli helppo ommella ja joka ei purkaannu vaikkei ompelisikaan. Täydellistä siihen hätään! Kiepautin kangasta ympärilleni ja muotoilin siitä mekon. Musta väri ei ollut ollut toivelistalla, mutta sai nyt luvan kelvata. Retonkia ommeltiin ja viritettiin vielä puolita öin, mutta valmista tuli ja se toimi koko päivän loistavasti. Miten ihanaa onkaan olla kun vaate on mukava päällä ja itselle niin sopiva kuin vain voi toivoa. Mieltä lämmitti myös kuulla sen olevan kaunis. 

No, kun asut oli kunnossa ja neljän hengen kimpsut ja kampsut aamutohinassa autoon pakattuna, muistin kameran. Akkuhan oli tietenkin ihan finaalissa eikä sitä enää ehtinyt ladata, joten oli tyydyttävä kuvaamaan kännykällä - siinä sentään oli virtaa. Aika nopeasti tosin kävi ilmi ettei muistia ollut tarpeeksi. Iltaan mennessä olinkin saanut puhelimeni lukuisten kuvien poistojen ja uusien ottojen venkslauksen jälkeen niin jumiin, etten päässyt enää edes kuvagalleriaan. Kuvailu loppui omalta osalta sitten siihen.

Tiedättekö sen tunteen kun on lähtenyt kotoa ja jotain puuttuu muttet osaa sanoa mikä..? Tuo inha fiilis seurasi minua matkalla kirkolle, kunnes muistin että takki jäi kotiin. Perkules! Puolessa välissä matkaa moottoritiellä kiitäessämme takaisin kääntyminen ei tullut kysymykseenkään, joten ennen kirkkoa oli vielä ehdittävä vaatekauppaan. Kolttuni oli avoselkäinen ja hihaton joten kirkkoon ja illan viileyteen oli löydettävä jotain suojaa, ja löysinkin - kauniin puuterisen värisen bleiserin. Onneksi on ale-aika niin tuollaiset hätävarahankinnat eivät tunnu Tarkanmarkan-Martasta ihan niin pahalta.

Tänään on olo ollut sattuneesta syystä hieman nuutunut, mutta sitäkin onnellisempi.
Onnea M & J - ja kiitos bileistä!

NEWCOMER

Perheemme uusin jäsen on saapunut!

Lähetys tuli onnellisesti perille reilu pari viikkoa sitten, lopulta. Odotus vierähti hieman yli, mutta se ja kova työ palkittiin kympin pojalla. Paperiperhe täällä ihmettelee tulokasta ja opettelee eloa kaksilapsisen perheen arjessa, joten himpun hiljaista saattaapi olla tällä rintamalla.. Mutta parhaani mukaan, uusien rytmien pikkuhiljaa löytyessä, yritän ehtiä päivittelemään mm. remonttien tilannetta, sisustushaaveita ja tavaratoiveita.

Paljon onkin saatu kotona aikaiseksi, asiat nytkyneet eteenpäin omalla painollaan, pää täynnänsä ideoita ja lähestyvä kevät tuo tullesssaan mitä ihanimpia juttuja kotiin. Mutta niistä lisää myöhemmin.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

/ / /

The newest member of our family, a full ten-point boy, came over a couple of weeks ago.  Pure love!

WAITING

Odottelu.

Se kuuluu tähän vuodenaikaan aika olennaisesti. Odotellaan talven alkamista, lunta ja pakkasia, ainakin vähän molempia, että tuntuisi jouluisemmalle ja luonto valostuisi. Niin, ja sitten odotellaan sitä joulua itseään; valmistellaan lahjoja ja tarjoamisia joulupäytään, koristellaan kotia ja suunnitellaan sukujuhlia ja kyläpaikkojen tämän vuotista järjestystä.

Meidän taloudessa odotellaan edellisten lisäksi muutakin.

Täällä jo vihjailinkin jotain, ja osa lukijoista ehkä tietääkin, mutta kerrotakoon se nyt vielä kaikille.. Meille tulee vauva, tammikuussa eli historia toistaa itseään.. Ollaan kaikki onnesta mykkyrällä ja odotellaan pienellä jännityksellä mitä tuleman pitää ja miten arki 2-lapsisessa perheessä sitten sujuu.

Senpä takia täällä nyt höösätään ja laitetaan kotia kuntoon hirmuisella vauhdilla. Se pesänrakennusvietti, you know.. WC-kylppärissä myllätään, Noalle rakennetaan omaa huonetta, samoin vieraille, eteinen kaipaa toimivuusjärjestelyjä ja keittiökin on vielä ihan pikkasen vaiheessa. Kuulostaa melkoiselle urakalle, eikö totta, mutta kyllä se tästä. Eipähän käy näin mammalomalla aika pitkäksi.

/ / /

We are waiting, more than just a Christmas. We will have a baby in January. Wonderfull and exciting.

LITTLE MODEL

Tyttöjen takki.

Siitä se ajatus sitten lähti. Noa-poika 2,5 vee stailasi itse itsensä takin sovituksen yhteydessä. Sanoi että "On hyvä takki!" ja meni eteiseen. Palatessa päässä keikkui isin kesälätsä ja jalassa komeili nokialaiset - väärinpäin tietty! Normaalisti kameran toisella puolen paremmin viihtyvä poseerasi kun vanha tekijä kun tilannetta tallensin. Mamma alkoikin miettimään oiskohan pojasta malliksi.. Hmm..

Girls jacket. That's how it all started.

Noa-boy 2,5 y was styling himself when fitted a jacket. "Good jacket!" he said and went to the hall. When return, he was wearing his father summer hat and his own rubber boots - wrong way of course. When I started to take pictures, Noa posed like a pro! Upcoming model,  I wonder..

 

WHEN HEART SAYS..

Pum pum.

Mammalla on mennyt vähän lujaa. Sain siitä muistutuksen perjantaina ja pääsin hengittelemään hetkeksi tarkkailuun. Kaikki kuitenkin nyt hyvin eikä mitään vakavampaa onneksi. Kaikki talven aikana kasaantuneet paineet ja selvittämättömät asiat vaan alkaa painaa kroppaa..  Phuuh!

Pumps pumps.

I`ve gone a bit loud. I was reminded of it on Friday. I was a while on observation, but luckily everything is fine now and fortunately there was nothing more serious. All during the winter gathered pressures begin to be felt on body.. Pheew!

MOTHER

Ihanaa Äitienpäivää!

Valkovuokot löytyivät tänä vuonna omalta pihalta. Tuoksuivat hyvälle, kuulemma ;)

Happy Mother`s Day!

These wood anemones were found this year in our own yard.  Smelled good, I hear ;)

FLEA FRIDAY

Perjantai oli löytöjen päivä.

Lähdimme isin töistä päästyä ostamaan Espoosta pakettia. Olin varannut sen jo etukäteen, mutta noutaessa muutinkin mieleni ja pyysin saada niitä kaksi. Kassalla rahastettiin kuitenkin vain yhdestä. Häivyimme paikalta vähin äänin, hieman tirskuen. Hih!

Edellisenä päivänä olin löytänyt maasta setelin, joka piti päästä tuhlaamaan Espoon kierrikseen. Ja siellähän oli vaikka mitä! Sisustuspuolella minua puhutteli kovin tuo musta pianojakkara, ja olihan sille koti tarjottava vaikka 15 euron hinta hieman kaivelikin. Niin, eikä meiltä löydy pianoa.

Tavarapuolella hinnat tuntuivatkin olevan enempi kohdillaan ja saaliiksi saatiin kasa Nestlen vanhoja pussinsulkijoita (?) 0,10e/kpl, luomupuuvillainen musta kypärämyssy 0,10e, valkoinen lasipullo 0,80e, triangeli (!!) 1,50e, retrot lasikipot 0,50e/kpl, Tretornin mustat kumpparit 2,50e ja Marimekon pallopaita euron!! En löytänyt tuosta paidasta mitään virhettä - ei reikiä, tahroja, ratkeamia tai mitään muutakaan mainittavaa, ja silti oli noin halpa. Ja nyt se on mamman jee!

Espoon Kierrätyskeskuksen ilmaispistekään ei jätä ikinä kylmäksi. Nyt mukaan lähti Marimekon Matkuria muistuttava musta canvaskassi, Noalle t-paitoja tarhaan ja remppailuun, FinnWearin retro mustavalkoraidallinen college ja musta nahkatakki materiaaleiksi mamman askarteluihin, ruskeat Majuri-henksut ja isille tummansininen villableiseri. Voi ilo!

Tragikoomista kyllä, kaiken tämän löytämisen ilon ja pienien onnenpotkujen lisäksi löysin tuon ilmaisen nahkatakin taskusta vanhan Ässä-arvan, jossa oli 5 euron voitto. Harmi kyllä voitto olisi pitänyt lunastaa viimeistään pari kesää takaperin. Ja hitto kun unohdin lotota! ;)

Friday was a day of finds. I made a good bargain at a flea market, found the day before a note from the street and when I bought one I got two. But damn, I forgot to play the lottery! ;)

SUMMERTIME?

Kesäaika alkoi.

Lumi valkaisi maan ja puut samaisena yönä. Nätimpää on kun menneenä jouluna, mut ajankohta meni kyllä pahasti metsään.

Summertime starts and at the same time new white snow came back. Grr!

Published with Blogger-droid v2.0.4

ROCKY NEW YEAR

Tänään eletään kuin viimeistä päivää.
Illalla luvassa paljuilua, saunomista, ehkä muutama pommi ja eritoten hyviä juomia, syömiä ja seuraa.
Ja huomenna Noan 2-vuotis synttärit <3

Kiitos ja anteeksi TEILLE ihanille, jotka olette jaksaneet roikkua mukana, hiljaisinakin hetkinä. Jatketaan juttua ensi vuonna. Voin luvata, että sitten alkaa tapahtua täälläkin blogissa ;)

Ihanaa vuoden vaihdetta ja paljon onnenhetkiä uuteen vuoteen!

Sydämellä,
Ninni-mamma ja Noa-poika

ps. Yksi oma onnenhetki ensi vuonna tulee sijoittumaan syksyyn, kun Granit avaa nettikaupan <3 jei!


Happy, happy New Year and thank you for this year, all my lovely readers!

PANIC

Elämme jännittäviä aikoja..

Muutto reilut kolme vuotta meidän kotina toimineesta asunnosta lähestyy uhkaavasti. Olen alkanut jo keräämään pahvilaatikoita ja muutama boxi kyhjöttääkin jo pakattuna nurkissa. Maallista omaisuutta kahlataan läpi tuon tuosta, ja kaikesta ylimääräisestä yritetään päästä eroon ennen h-hetkeä, mihin on muuten enää 5 viikkoa. Hui.

Yleisesti ottaen tykkään muuttaa. Ja pakata. Minusta on ihanaa käydä läpi nurkkiin kerääntyneitä tavaroita ja lajitella ne mitkä kierrätykseen, mitkä roskiin ja mitkä taas säilytettäväksi. Homma selkiyttää ajatuksia, kuin päätään siivoaisi. Niin nytkin. Mutta..

Tälläkertaa meitä odottaakin hyppy tuntemattomaan. Se muuttaa hieman fiiliksiä kun ei oikein tiedä mihin varautua. Meillä on nyt nimittäin tilanne ettei MIKÄÄN ole varmaa. Emme tällähetkellä tiedä minne muutamme tai minä päivänä tarkalleen, tai edes millä muutetaan. Aika jännää..

Kovasti yritämme täällä asioita järjestellä erittäin huomion hakuiseksi muuttuneen vesselin ja työn ohessa ja jännäilemme miten käy. Stressaan niin että tukka tippuu ja kynnet irtoaa! Valmistaudumme henkisesti taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, joten voi olla taas hiljaista täällä..

Not more than 5 weeks left in the current home and no information about future.. I`m ready to push the panic button.

IT`S OURS..

Se on meidän.. vihdoinkin! 

Paras synttärilahja ikinä.

 

It`s ours.. finally!

The best b-day present ever.

TERRIBLE DAY

Onneksi tämä päivä loppuu pian. Unohdin aamulla työkassin ja kotiavaimeni kotiin kun olin lähdössä viemään Noaa hoitoon. Sitten soitettiin talonmiehen lomaa tuuraavaan isännöintifirmaan, joka veloitti oven aukaisusta 15e eli n. 1e per avausta odottamani minuutti.

Siinä odotellessa minulle soitetaan ettei erästä jo kerran toisesta paikasta peruttua ja taas toisesta paikasta eilen tilaamaani juttua saakaan ja joudumme taas jatkamaan etsintöjä. Jutulla on kaiken lisäksi kiire.  Tottakai.

Noa on ollut isin kanssa 2 viikkoa kotona, ja paluu päivis-arkeen alkoi kaoottisesti pojan huutaessa kuin palosireeni tarhan pihaan päästyämme. Siinä sitten yritän häntä lohdutella samalla kun huohotan ja puuskutan ja yritän ehtiä bussiin. Olin jo silloin selkesäti myöhästymässä töistä. Soitto pomolle.

Bussi kierteli ja kaarteli jotain ihan omituista uutta reittiä ja tuntui matelevan. Liikenne jumitti täysin Manskulla, niin bussit kuin ratikatkin. Etanatkin ryömivät ohitse. Myöhästyin töistä reilu puoli tuntia.

Työpäivä oli yhtä hässäkkää ja häsläystä! Uusia juttuja, asioiden hoitelua.. En ehtinyt kunnolla syömään enkä pitämään taukojani ja sulkemisessakin meni reilu vartti pidempään kuin piti.

Kotimatkalla satoi kaatamalla ja luikastelin märissä pikkukengissäni junaan jonka ovet ei meinanneet pysyä vauhdissa kiinni eikä aueta taas kun olisi pitänyt, kiitos pikku-huligaanien jotka ränkyttivät uuden junan ovinappulaa hela tiden.

Liekkö tämä ihana päivä seurausta eilisestä, kun meidän isi otti Noan huoneessa hieman tanssiaskelia jälkikasvunsa kanssa sillä seurauksella että peppu osui seinään, seinä heilahti (kevyt väliseinä) ja kaikki taulut tulivat seinältä ryminällä alas. Kehykset hajosivat, samoin niiden lasit. Imuroin lasinsiruja lelujen seasta numeroita laskien.. 1..2..3..4..5..6.. Mut eikös sirpaleiden pitänyt tuoda onnea?

What a  terrible day.. Almost everything went wrong.. uhh..

kuva / photo

PORT OF MARRIAGE

Olimme eilen isin kanssa todistamassa erään parin ensiaskelia yhteisellä polulla.

Morsian oli kaunis, sulhanen komia, järjestelyt loistavat ja sääkin kuin morsian.  Ei valittamista.

Kiitos N&R upeista juhlista ja paljon onnea vielä tätäkin kautta!

Yesterday we were at a wedding. The bride was beautiful, the groom handsome, brilliant arrangements, and the weather as the bride.Thanks N&R and for wonderful parties and a lot of luck.

NEXT HOME

Se on nyt viittä vaille meidän koti. Hihu!

It´s almost our next home.