Näytetään tekstit, joissa on tunniste FEELING. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste FEELING. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. helmikuuta 2015

OTETAAS UUSIKS!


Hei, ja tervetuloa uusi vuosi. 
Loppuvuoden kuonat on nyt rapsuteltu pois ja vedetty hetki henkeä. Keuhkokuumeesta on jäljellä enää yskän rippeitä, poikien korvatulehdukset selätetty toivottavasti pitkäksi aikaa ja läheinen saatettu viimeiselle matkalleen. Suru jäi, mutta elämä jatkuu.

Elämän prioriteetit meni uusiksi siinä samalla kun kalenterikin vaihtui. Terveellisempi ruokavalio, aloitettiin juuri yhteisestä päätöksestä tammikuun juhlien ja herkuttelun jälkeen. Minä päätin, että yhteistä aikaa on järjestettävä enemmän, niin miekkosen kuin lastenkin kanssa. Haaveilen mm. siitä että menisin Noan kanssa ihan kaksistaan vaikka elokuviin tai viettämään äiti-poika-päivää. Päätin myös, että kun jotain to do-listalta pitäisi tehdä, toimeen on tartuttava heti, muuten asiat jäävät roikkumaan.  Ja kun roikotus vähenee, vähenee myös stressi ja asiat rullaa eteenpäin. Ja se jos mikä piristää.

Mutta liikaa ei pidä touhuta. Pitää ehtiä myös olla ja nauttia vaikka tästä ihanasta, energisoivasta valosta. Aurinko paistaa nytkin keittiön valkoisiin kaakeleihin, paljastaa pienet sormenjäljet ikkunoissa ja pölyäkin näyttäisi kertyneen listojen päälle, mutta eipä haittaa! Ehtiihän nuo. Vähän silti siivoilin ja järjestelin, ihan vaan kaurahiutaleet ja myslit uusiin purkkeihin ja dymot päälle. Uusi liinakin piristää keittiössä ja muistuttaa nyt ainakin hetken pyyhkimään puurot ajoissa pois.

Tälläisiä päiviä kuin tänään, on ollut ikävä. Lisää valoa ja tunteja päiviin, lisää energiaa ja hyvää oloa. Ihanaa että kevät tulee!

torstai 18. joulukuuta 2014

JOULU.


Syksy on ollut raskas.
Siihen on mahtunut loppukesästä saakka surua ja murhetta, huolta lähimmäisistä ja heidän jaksamisestaan, menetyksiä, vaikeita päätöksiä ja luopumista, sairastelua ja puolikuntoisuutta, lähimmäisen vakava sairaus ja huolta omastakin terveydestä, viikko sairaalassa ja kolme viikkoa lähes täysin petipotilaana. Syksy on kuljettu melkoisessa sumussa, pilkahdus valoa siellä täällä, mutta päivä kerrallaan, huoli harteilla nukkumaan mennessä, aamulla herätessä kiitollisena uudesta päivästä.

Tänä vuonna tautien riepotellessa perhettämme näin loppuvuodesta, on kaikki ylimääräinen tekeminen jäänyt tai jätetty tekemättä. Lääkärin määräys se.
Joulukortit jäi askartelematta - onneksi laatikoista löytyi edellisten vuosien valmiita jämiä viime tingassa lähetettäväksi, nekin riittivät vain kaikista läheisimmille ja tärkeimmille. Omatekoinen joulukalenteri ei tullut tänä vuonna kuuloonkaan vaikka niin olin suunnitellut - lapsi sai tyytyä kaupan suklaakalenteriin. Joulusiivous siintää vielä tulevaisuudessa - jos kunto antaa myöden. Leipomiset, kokkailu ja huushollin koristelu tehdään jos ehditään / jaksetaan, viime tipassa varmaan nekin ja vasemmalla kädellä. Joululahjahankinnatkin on vielä puolitiessään - onneksi lapsille, joiden juhla joulu on, on kaukaa viisaana onneksi tullut jo jotain hankittua.
Tänne kirjoittaminenkin ollut mielessä päivittäin, mutta aika ja voimat menneet tärkeimpiin ja niinpä kynnys aloittamiseen kasvanut, ja kun ei ole saanut aikaiseksi, alkanut ahdistaa tämäkin. Siksipä kovin hiljaista ollut täällä blogirintamalla..

Onneksi sukulaiset ja ystävät ymmärtävät tilanteen eikä myöhästyneistä tai saapumatta jääneistä korteista ja lahjoista tarvitse kantaa ihan niin suurta painetta, ja meille joulua viettämään saapuvat eivät odota vuosisadan joulutarjoilua eikä mäntysuovalta ja piparilta tuoksuvaa tupaa. Tehdään yhdessä joulun tuntu, tyydytään vähempään ja nautitaan siitä mitä on. Joulu on kuitenkin jokaisella sydämessä, jos antaa sen olla.

Paperiperhe hiljentyykin nyt joulun valmisteluun ja viettoon, ja palailee aalloille kun siltä tuntuu. 

Toivotan kaikille lukijoille ihanaa joulun aikaa ja onnekkaampaa uutta vuotta!

torstai 30. lokakuuta 2014

OI, AURINKO!

 

  



Oi, ihana aurinko!
Aamulla jo antoi merkkejä itsestään. Sitten tuli jo sisään ovista ja ikkunoista. Että niin rakastan sitä valoa kun tulvii sisään, loistaa keittiön kaakeleista, muodostaa valkoisia läikkiä seinille, häikäisee silmiä ja lämmittää kohdalle osuessaan niin suloisesti. Oikea valokylpy! Se paljastaa tahmasormitaiteilut ikkunoista, miljoonat pienet pölyhiukkaset ilmasta ja tekemättömät ja keskeneräiset työt, mutta ei haittaa - tehdään ne sitten kun on pimeää.

maanantai 19. toukokuuta 2014

BULLIED PAPER


Eräänä päivänä poikaa päiväkodista hakiessa huomasin hänen lokerikossaan valkoisen rutistetut paperimytyn. Olin heittämässä sitä roskiin, kun poika ehätti väliin. Sanoin sitten että kyllä roskat kuuluu roskikseen, mutten ihmetellyt sen tallettamista - meillä kun on nyt sellainen ihana vaihe, että joka kolmas kivi on timantti ja tikut ja kepit kiinnostaa enemmän kuin oikeat lelut, joten ajattelin mytynkin olevan jokin mielikuvituksen tuottama "aarre". Poika sitten selitti jotain kiusaamisesta ja paperista enkä oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Ekana tuli tietty mieleen että poika on paperilla jotain heittänyt, ja asiaa hoitajalta kysyessäni  sain kuulla tarinan mytyn takaa; Kun paperia kiusaa siihen jää aina jäljet joita ei saa pois - niin myös ihmiseen.
Tämä oli minusta niin hyvä ja kaunis vertaus, että halusin jakaa teillekin. 

/ / /

When the paper is beign bullied, it will always be marks which can not be removed - just like to humans.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

SUMMER TAKES




Sori mut kesä vie nyt kyllä ihan kuus nolla. Ei mulla muuta moi.

/ / /

Sorry but the summer takes it all.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

A MESS




Sotku.
Meillä näytti eilen ennen siivousta tältä. Itseasiassa meillä näyttää lähes aina tältä. Ainakin hetkellisesti, ennenkuin taaperon jäljet taas siivotaan, murut ja kahviläikät pyyhitään pöydältä ja tiskit tiskataan.

Sisustus- ja lifestyleblogeissa sotkuja harvemmin näkyy. Siksi olenkin miettinyt onko muiden kodit aina siistejä ja järjestyksessä vai piilotetaanko nämä näkymät kameran taa? Ainakin itselle tuo ajatus muiden tahrattomista ja sotkuttomista kodeista on aiheuttanut silloin tällöin paineita ja epäonnistumisen fiiliksiä vaikka olenkin aika satavarma siitä, etten ole ainut mamma jonka mökki on sekaisin :)

Ajattelinkin tämän myötä haastaa teidät blogisiskot ja -veljet näyttämään kotinne toisen puolen, vilauttamaan näkymiä kuvaajan selän takaa. Ei mitään teennäistä ja stailattua vaan ihan rehellistä, arjen tahrimaa sotkua.

Ja jotta haaste saisi tuulta siipiinsä, nakkaan sen eteenpäin seuraaville:


ANTAA PALAA! Jään innolla seuraamaan "tuloksia" :)

/ / /

Our home is messy almost all the time
Here's a challenge. Take pictures of your messy home, publish photos on your blog and challenge more bloggers to join.
Lets see what it looks like behind the cameras ;)

torstai 21. helmikuuta 2013

SAD AND OLD FACTORY


Aurinko houkutteli meidät vapaapäiväläiset ulos. Pulkka pienemmän pepun alle ja seikkailemaan. 
Asumme lähellä vanhaa teollisuusaluetta jossa seisoo toinen toistaan upeampia vanhoja tehtaita tyhjillään. Pitkään olen kerännyt uskallusta puikahtaa hylätyn pahvitehtaan tiloihin, ja tänään ohikulkiessa ja auringon karkoittaessa mielikuvituksen tuotteet, uskalsin sisään. Sanoinkin Noalle että nyt mennään kummitustaloon, mutta eipä tuo ukkelia hetkauttanut :)

Kaikki oli hajotettu, mikä ei yllättänyt. Tehtaan alakuloista tuhoutumista ja tuhoamista on voinut hiljaa seurata aina ohi kulkiessa; joka kerta on ollut yksi kaunis puukarminen kaari-ikkuna hajalla. Sisääntulo lainehtikin lasinsiruista, ikkunoiden karmeja lojui siellä täällä hajotettuina, posliinialtaat oli heitetty alas kiviportaista jne. Höh. Yritin katsella olisiko siellä jotain pelastettavaa, mutta paria ehjää panttitölkkiä lukuunottamatta palasimme tyhjin käsin. Muutama kuva nyt kuitenkin.
Voi kun joskus voittais lotosta paaaaljon rahaa, niin ostaisin moisen tehtaan ja kunnostaisin sen asunnoiksi. Niistä tulis niin hienoja..

/ / /

An sad old cardboard box factory near us, abandoned and empty. All had been broken up, nothing could be saved. I hope that one day I win a lot of money from lotto so I can buy that factory and turn it into flats.
Oh, them would be so cool..

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

GOOD NIGHT



Malttamattomuus.
Se on yksi paheemme. Myönnetään. Mutku. Me ei vaan maltettu enää odottaa makkarin valmistumista! Aika kauan kuitenkin pinnisteltiin ja tuijoteltiin sinikeltaisen tavaratalon sänkypaketteja nykyisen makkarin nurkassa. Niin kauan että pölyttyivät, penteleet. 

Illalla töistä palatessani kotona odotti mukava yllätys kun A oli kasannut uuden pedin. Vanha, veljeltäni perimä joustinpatjahirvitys jouti vintille ja tuhnuinen, tonnin painoinen tuplapeite sekä muhkuratyynyt pesuun ja vierasvaroiksi.
Itse sain kunnian avata uudet höyhenpeitteet ja tyynyt paketeistaan ja valita joskus muinoin tilaamistani, ja tätä hetkeä odottaneista lakanoista mieluisimmat. Valinta ei ollut vaikea - eka yö uudessa sängyssä koisattiin makoisasti Marimekon Tasaraita-trikoolakanoiden välissä. Meinasin pakahtua onnesta kun peti oli valmis. Seisottiin siinä sitten hetki A:n kanssa toinen toisella puolen sänkyä ja vain ihasteltiin. Nukkumaan mentiin vähän normaalia aikaisemmin ja olo oli kuin hotellissa. Oi autuutta!

/ / /

Yesterday evening we`re impatient and started using a new bed before our new bedroom was completed. The first night in a new bed we slept between in Marimekko's Tasaraita bed sheets. I felt like I was at the hotel. Oh happiness!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

SURPRISE, vol. 1

Remontti ei ole remontti ilman yllätyksiä. Varsinkaan vanhassa talossa.
Heti keittiöremonttimme alkumetreillä meidät yllätti vankka hirsiseinä kevyen rankarakenteisen väliseinän sijaan. Ja kantavakin oli vielä, pirulainen. Tuo seinä oli tarkoitus kaataa ja valjastaa sen takana olevat, isojen komeroiden alta vapautuvat neliöt keittiön puolelle. Voihan persaus, ajattelin. Keittiömme ei ole mikään jätti, ei edes lisäneliöiden jälkeen tulisi olemaan, joten kaikki liikenevä tila olisi tervetullutta. Alkuperäiset suunnitelmat nakattiin kaivoon, kuten myös kirves, sitten ne kaivettiin takaisin, ja alettiin suunnittelemaan keittiötä uusin silmin, vanhan talon ehdoilla. Onneksi kokenut remppamiehemme oli paikalla tyynnyttelemässä ja hänen tieto-taitoon luottaen alkuperäinen suunnitelma ei sitten loppuunsa juuri muuttunut. Seinä lähti, ja katon rajaan jäi muutama hirsi muistuttamaan talon historiasta. Ne saakin jäädä näkyviin, komeita kun ovat.

/ / /

Renovation isn´t renovation without surprises. Especially in old houses.
One of our kitchen walls wasn`t lightweight partition wall - it was carrying timber wall. Nice one. All the plans went into new. The rest of the house renovation will be done terms of this house.

perjantai 9. marraskuuta 2012

UNFINISH



Keskeneräisiä projekteja.
Niitä  meillä on, keittiössä, eteisessä, olohuoneessa, makkarissa. Kesken on kokonainen huone, ollut jo lapsen odotuksen ajan. Projekti etenee kuitenkin, kun taas kaikki muut seisovat, kukin paikoillaan. Olen saanut asiasta jo huomautuksia kanssa-asujiltani, niinkun nuo keskeneräisyydet ei jo muutenkin häiritsisi ajatuksen kulkua poukkoilemalla yhtenä sekavana vyyhtenä päässä; kun muistaa yhden, muistaa kohta ne kaikki. Huoh.

Kesken on myös kuvissa näkyvä keittiön sohva. Olen jäänyt puntaroimaan hioako ja maalatako runko vai antaako sen olla ajan patinoima. Kangas menee uusiksi ja sekin on jo hankittu. Afro Artin mustavalkoinen paksu puuvillakangas oli juuri sitä mitä olin ajatellutkin, tarpeeksi rouhea ja ajaton.
Mutta, olen hyvä perustelemaan, niin muille kuin itsellenikin. Ainakin tässä asiassa. En työstä keskeneräisyyksiä ennenkuin saan ne heti valmistuttuaan oikeille paikoilleen.  Se ajatus on minusta kannustavin saamaan nuo projektit päätökseen. Tämä tarkoittaisi sitä, että talomme olisi valmis, ja siitä tavoitteesta olemme vielä hyvin kaukana. Olemme ihan lähtötelineissä.
Mutta toisaalta, en kiellä etteikö myös ajatuksen toinen puoli houkuttaisi, se kun saisi jo valmiiksi aiemmin työstetyt jutut heti paikoilleen kun tilat valmistuvat. Tää on vähän sellanen kumpi oli ensi muna vai kana-tilanne; kumpi eka valmiiksi, tilat vai tavarat? Jään pohtimaan sitä. Enkä saa taas mitään tehtyä.

P.S. Kesken on myös yks kirppisprojekti. Siitä lisää myöhemmin ;)

/ / /

Unfinished projects.
We´ve them in the kitchen, hallway, living room, bedroom, all over the house. There is also a whole room
that has been going on for about 9 months now. At least that project proceeds.  All those incompleteness is already disturbing my mind, of confusing my thouhgts.. When you remember one, you remember them all.

The kitchen sofa project is also in progress. What I do with  the sofa frame? Fabric goes into a new and that I has already been acquired. Black and white thick cotton fabric from Afro Art was just what I wanted it to, with enough rough and timeless. But, ve good reasons for not doing unfinished ready. At least in this case. I don´t do those things ready before I get to them on their right places. It´s an encouraging thought for me. But this mean that our house would be completed, and that goal is very far away, we´re just starting blocks. But on the other hand, I don´t deny the reverse of card interest too.
This is like who-was-first-the-chicken-or-the-egg-situation, which is first completed, facilities or goods? I pondered and cannot get anything done again.

P.S. One unfinished project  is also one flea market thing.. More on that later ;)

torstai 1. marraskuuta 2012

NOV. 12



























Nyt se alko. Talvi.
Kenen muun mielestä marraskuu on vuoden eka talvikuukausi?

/ / /
Now it started. A winter.
Who else thinks that November is the first winter month?

tiistai 16. lokakuuta 2012

THIRTY

Kriisi.
Olen ollut jo viimeisen vuoden pinnaltani suht rauhallinen, ja mennyt jotenkin sumussa päivän kerrallaan, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Päässä ja mielessä on kuitenkin myllertänyt jatkuvasti. Sitä miettii onko tehnyt oikeita valintoja elämässään, muunmuassa työn saralla.
Olen huomannut olevani tyytymätön, moneenkin asiaan elämässäni, mutta myös työhöni. Ainakin välillä. Haluaisin työltäni jotain, mitä en vielä ole päässyt tekemään ja kokemaan, jotain millä on merkitystä. Ja tietysti haluaisin että perhe-elämä ja työ kulkisivat käsi kädessä ja vuorokauteen jäisi muutama "ylimääräinenkin" tunti esim. harrastaa jotain tai nähdä kavereita. Sisimmässäni luulen tietäväni mikä olisi ratkaisu, mutta siihen pääsemiseksi pitäisi olla rahaa ja uskallusta. 

Alitajuisesti tiesin, että minulla on kolmenkympin kriisi. Aavistelin myös, että se tulisi vaikuttamaan ennenpitkää myös työelämään. Olen myös vuosi vuodelta tullut varmemmaksi siitä mikä haluan olla ja mitä haluan tehdä "isona". Tiesin kaiken tuon jo ennenkuin luin kirjan Kolkyt ja risana, mutta jotenkin tuntui kovin helpottavalta ja ajatuksia selkiyttävältä lukea kaikista noista asioista jonkun toisen kirjoittamana ja elää ne tavallaan päässään jonkun toisen ihmisen kautta. Ja nyt kun tietää mikä itseä vaivaa, mistä nämä ajatukset kumpuaa, on helmpompi tehdä valintoja ja edetä kohti päämäärää, kohti unelmaa.

Suosittelenkin opusta lämpimästi kaikille jotka tuntee tyytymättömyyttä eloonsa tai jotka ovat eksyneet urapolullaan, olipa sitten minkä ikäinen tahansa. Se saattaa olla kriisin paikka. 

/ / /

Crisis.
I`ve been quite calm in the past year, and gone some way in the fog day at a time, week to week and month to month.
The mind has, however, been mixed up
. I`ve bee wonder have I made ​​the right choices in my life, for example in the work.

I've noticed a dissatisfied, on many things in my life, but also my work. At least sometimes. I would like to do something that matters. And of course I would like that family life and work would go hand in hand, and some "extra" hour would be nice too for example to see friends. Deep down I think I know what would be the solution, but it should be money to reach and boldness.

Subconsciously, I knew that I had thirty crisis. I sensed also that it would affect to my working life. I`m also from year to year become more confident about what I want to be and what I want to do "when I grow up." I knew all of that before I read the book "30-something and over it", but somehow it felt very easy way to improve the clarity of ideas and read about all of those things written by someone else.
I recommend that book to anyone who are
dissatisfied with their lives, whether it's of any age. It may be a place for the crisis.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

"T"


T niinkuin täydellinen vihreä.
Laatikollinen täydellistä vihreää löytyi eilen rohmuisten peltikirjainten muodossa eräästä kierrätyspisteestä.
Pahvilaatikossa pystyssä törröttävät peltisoirot näyttivät epämääräiseltä, mutta uteliaisuus vei voiton ja tuo minua tällä hetkellä puhutteleva vihreän sävy veti puoleensa enkä voinut vain kävellä ohi.
Ja voi iloa kun laatikkoon kurkkasin! Nuo neljä yli puolimetristä peltikirjainta lähti samantien uuteen kotiin - meille. Paikka vielä hakusessa, mutta seinälle päätynevät aikanaan, kunhan ensin hiukan fiksailen tuota rohmuisinta E:tä.

Yesterday I found these four metal letters from a recycling center. A perfect green, I think. Happyhappyjoyjoy!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

WHEN HEART SAYS..

Pum pum.
Mammalla on mennyt vähän lujaa. Sain siitä muistutuksen perjantaina ja pääsin hengittelemään hetkeksi tarkkailuun. Kaikki kuitenkin nyt hyvin eikä mitään vakavampaa onneksi. Kaikki talven aikana kasaantuneet paineet ja selvittämättömät asiat vaan alkaa painaa kroppaa..  Phuuh!

Pumps pumps.
I`ve gone a bit loud. I was reminded of it on Friday. I was a while on observation, but luckily everything is fine now and fortunately there was nothing more serious. All during the winter gathered pressures begin to be felt on body.. Pheew!

tiistai 29. toukokuuta 2012

APPLE TREE


Voisin vaan istua ja ihastella, kuunnella taukoamatonta mehiläisten surinaa.

Our apple tree is so lovely that I could just sit and admire it.

maanantai 21. toukokuuta 2012

HIDDEN


Mamma on maastoutui.
Kuka löytää?
Voisin kadota raitoineni lähitulevaisuudessakin. Jouduin tänään kameroiden eteen vastailemaan kysymyksiin aiheesta joka ei liiemmin kiinnosta ja jota en juuri seuraa. H-ä-p-e-s-i-n naamani punaiseksi.
Toivottavasti Ylen leikkaajat osaavat työnsä ja siirtävät pääni paikalle vaikka tuksun niin vastaukseni voisivat vaikuttaa "normaaleilta", tai suustani pullahtaneiden sanojen tilalle fiksumpia. Tai muuten.. Joudun oikeasti kulkemaan villamatto harteilla lopunikääni.

I hid. Can you find me?



sunnuntai 20. toukokuuta 2012

SCENT

 
Tuoksu.
Poskiontelontulehduksen kadotettua hajuaistin hetkeksi, on ihanaa havahtua kesän tosiaan kolkuttelevan ovella tuoksujenkin puolesta. Illan pyörälenkillä mentiin pojun kanssa sieraimet levällään.. Tuomet kukkii. Oijoih..

Bird cherry blossoms.. what a scent! Love..

lauantai 14. huhtikuuta 2012

OH, BROTHER..



Voi veljet.
Aika juoksee - on jo huhtikuun puoliväli. Kevät tuli, mutta lähtikin yhtä nopeasti. Lumilapioiden kaivamista varastosta harkittiin vakaasti. Niihin ei kuitenkaan tartuttu. Se oli periaatepäätös ja siinä pysyttiin.

Pääsiäinenkin pyörähti ohi kuin muna pöydällä. Vietimme sen maalla pitkän kaavan mukaan sukulaisia moikkaillen ja kirppareita kierrellen. Ja sairastellen, mites muutenkaan. Noan antibioottikuuri edelliseen korvatulehdukseen oli vielä pahasti kesken, kun herra alkoi haukkua saapumistamme seuraavana päivänä. Hiljaa se alkoi ja pahemmaksi muuttui, kunnes oli kunnon romuska. Sairastuvan toinen potilas oli isomummu, joka oli kaatunut ja murtanut kätensä, ja kolmas isäni, joka kurkkuleikkaustoipilaana töpeksi verta ja oli nuulea muutenkin. Kovasti kuitenkin yrittivät Noan kanssa leikkiä ja olla, harvoin kun näkevät. 
Sää suosi yöpakkasista huolimatta päivisin niin, että jos vain olisimme kaikki olleet kunnossa, näyttäisimme varmaan Gran Canarialla käyneiltä. Olisin nimittäin raahannut koko joukkion järven jäitä ja hankiaisia (!) pitkin läheiseen saareen piknikille, paistamaan makkaraa ja juomaan lämmintä kaakaota, istumaan puoleksi päivää aurinkoon ja vain olemaan. Mutta, haaveeksi jäi. Pikkuisen kävimme kuitenkin oman perheen voimin köpöttelemässä jäillä, hissun kissun Noan röhistessä pulkassa. 

Nyt Noa syö toista antibioottikuuria putkeen, korvatulehdukseen joka todettiin keskiviikkona. Kävimme ekaa kertaa Pikku Jätissä, ihan sillä että saisimme hieman syväluotaavamman tutkimuksen ja lapsiin perehtyneemmän lääkärin mielipiteen. Hunajaahan se maksaa tavalliseen terveyskeskuslääkäriin verrattuna (sitä myös suositeltiin liman irroittajaksi), mutta onneksi sairausvakuutuksesta saa vähän omiaan pois, ja mikä tärkeintä, lapselle paremman hoidon. Korvatulehduksia on pikkumiehellä ollut tälle talvea jo niin monta, että seuraavaksi mennäänkin korvalääkärille kontrolliin ja putkitus-keskusteluihin. 
Onneksi eletään jo sen verran pitkällä keväässä että bakteerit ja virukset lähtevät jo lomille ja uusilta tulehduksilta toivottavasti vältytään. Sitten annetaan kesän hoitaa, korvien kasvaa ja tuulettua lämpimissä tuulissa niin ettei putkitukseen tarttis turvautua ensi talvenakaan. Meidän kiintiö sairasteluista kun on jo ihan täynnä!

No, onneksi kevät tulee sittenkin, kun sade sulattelee lumia ja piha on yhtä kuravelliä.
Taudit alkaa olla jo selätetty, ja eilen oli pakko suuntia Noan kanssa viikon kotona olon jälkeen ihmisten ilmoille ettei mökkihöperyys selätä. Käytiin tilaamassa vähän puutavaraa, ostamassa kottikärryt ja kukkia pihalle ja kiertämässä parit kirppikset. Yhdeltä niistä mukaan tarttui harmaa Brotherin kirjoituskone, mainio ja toimiva kapistus (3,50e). Noa omi sen heti itselleen tietokoneeksi :)


Oh brother..
Our illness quota is full. Noa has suffered so many ear infections and flu this winter. We`re waiting for the summer, which hopefully will treat a small man's ears and the surgery is not needed. But time will tell..
Yesterday we went for a long time with Noa to stores. We ordered a timber, bought a wheelbarrow and flowers out and checked couple of flea market. That Brother's gray typewriter we found from Fida (3,50e). It´s Noas "computer" now.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

SNIIF & KRÖH


Voihan räkä.
Se selätti taas puolet meidän kokoonpanosta. Vasta selvittiin vatsataudista ja nyt taas sairastetaan. Tylsää. Pieni mies on ollut koko viikon ihan töttöröö ja nyt sitten mamma tupot sieraimissa. Onneksi tänään on vapaapäivä niin ehtii hetkeksi piiloutua teemukin kanssa peiton mutkaan. Talvikin povattu saapuvaksi viikonloppuna joten siellä mutkassa kupotetaan varmaan seuraavinakin päivinä mikä töiltä ehditään. Hrr!

We are sick again.. booooring!

perjantai 23. maaliskuuta 2012

SPRING


Converseissa on kuraa.
Se on varma kevään merkki. Samoin päiväkahvit auringon lämmittämillä rappusilla, ikkunoiden pesu ja talvikamojen pakkaaminen kesäteloilleen. Ihanaa!

Spring is here. I`m sure of it because my sneakers are muddy. Loooove!

Published with Blogger-droid v2.0.4
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...