MAKKARI.

Näkymiä makkarista.

Valkoiset seinät ja lattiat, hieman mustaa kontrastina, melko paljon harmaata - niistä on meidän kolmen koplan makkari tehty.

Mamman romantiikan nälkään lääkkeenä on toiminut hyvin huoneen ainut "tyttöväri", haalea lohenpunainen. Se tekee hyvää muuten niin maskuliinisten värityksen ja miesten kanssa elellessä.

OI, AURINKO!

 

  

Oi, ihana aurinko!

Aamulla jo antoi merkkejä itsestään. Sitten tuli jo sisään ovista ja ikkunoista. Että niin rakastan sitä valoa kun tulvii sisään, loistaa keittiön kaakeleista, muodostaa valkoisia läikkiä seinille, häikäisee silmiä ja lämmittää kohdalle osuessaan niin suloisesti. Oikea valokylpy! Se paljastaa tahmasormitaiteilut ikkunoista, miljoonat pienet pölyhiukkaset ilmasta ja tekemättömät ja keskeneräiset työt, mutta ei haittaa - tehdään ne sitten kun on pimeää.

BEDROOM'S NEW LOOK

Olen ollut kotona levoton jo jonkin aikaa.

Jokin ei ole ollut kohdallaan. Olen miettinyt mikä se on, mistä tuo fiilis johtuu ja mitä pitäisi tehdä. Sain paikannettua "ongelman" makkariin ja hetken huonetta joka suunnasta katseltuani tulin siihen tulokseen, että kaappi on väärässä paikassa. Tai no, tässä tapauksessa paikka oli oikea mutta kaappi väärä.

Makkarissa puhaltaakin nyt uudet tuulet. Täällä nähty kiikkutuoli muutti jo muutaman yön jälkeen vierashuoneeseen - sen paikka ei vain sitten kuitenkaan tuntunut oikealle makkarin oven vierustalla, vähän tielläkin oli paikoin..  Sitten tää mamma määräsi kaapin paikan! Vierashuoneessa majaa pitänyt, vähän sinne jo unohtunutkin iso musta kaappi pääsi paraatipaikalle makkariin, ja päikseen paikkaa sen kanssa vaihtoi Iskun vanha, linjakas kaunokainen joka kätki sisälleen vauvan vaatteet ja tarvikkeet. Nyt nuo löytyvät ilmavammin mustasta kaapista ja mukaan mahtui mukavasti myös kaikki lakanat, pöytäliinat ym. kodin tekstiilit.

Uuteen lookiin kuuluu myös uusi väri, tuollainen utuisen ihana koralliroosa. Joskus taannoin hankin sen värisen paperipallon, ja siitä lähtien olen etsiskellyt "oikean" värisiä asioita sen kaveriksi, kunnes länsinaapurimme tavaratalo sekä syksykataloogi toivat eteeni juuri passelin kukkakruukun, samettityynyn sekä tuon ristikuvioidun tyynyliinan. Minulle tulee roosan ja harmaan liitosta aina jotenkin kotoinen fiilis - sellainen pehmeä, hattaramainen, hieman kasarikin ehkä, ja mikäpä olisi 80-luvun lapselle kotoisampaa ;)

STRING'S PLACE

Pikkuinen Stringi on löytänyt paikkansa. Ja saanut hieman kannettavaa söpöille pikkuhyllyilleen.

Hetken aikaa sen paikkaa piti miettiä, niin nätti ja moneen tilaan sopiva tuo pocketti. Mutta makkarissa se nyt on, aika tarkalleen juuri siinä, missä olin sen päässäni nähnytkin. Saapi pienen ihmisen söpöimmät tavarat olla siinä näytillä ja odottamassa tulevan käyttäjänsä kasvamista, mitä kyllä tapahtuukin - ja vauhdilla! Mamman pikkuinen täytti eilen jo puolikkaan vuoden. Voijei *sydän*.

Puoli vuotta on kyllä pitkä ja lyhyt aika - pitkä, kun miettii mitä kaikkea se onkaan pitänyt sisällään ja kuinka kauan synnytyksestäkin tuntuu jo olevan, mutta lyhyt kun ajattelee sitä, kuinka paljon pieni onkaan tuossa ajassa kasvanut ja kehittynyt. "Päivänsankari" sai lahjaksi tekemäni pilvimobilen, ja koska omassa sängyssä viihdytään pääasiassa vain pimeään aikaan (toim.huom. jos silloinkaan), saa se nyt roikkua sängyn vierustalla, Stringin helmoissa.

Pic from iInstagram /nopaperno

ROCKING CHAIR

Väri.

Se näykkäisi minusta palasen heti ensisilmäyksellä. Hieman pidempään pikkukuvaa netissä tihrustaessa meni sitten sydänkin. Voi mikä söpöys, ajattelin, tuollainen mummon kalsareiden värinen, hieman persikkainen, myyjän mukaan vaaleanpunainen - ja kauhea.

Jo hetken aikaa on ollut keinun hankinta mielessä ja aina tuolla kylillä ja kirppiksillä kulkiessa on pidetty silmät auki jos sopiva sattuisi kohdille, mutta vielä ei ole sykähdyttänyt yksikään niinkuin tämä. Muutama päivä sitten aktivoiduin jostain syystä etsimään sopivaa keinutuolia netistä, pari ihan kivaa löysinkin, mutta kaukana olivat. Tämän taas bongasin eilen ihan meidän läheltä, mutta varattuhan se oli jo kun perään huutelin. Joku muu oli ehtinyt minua ennen. Samperinsamperi!

Tänään myyjä kuitenkin soitti ettei tuolia oltukaan haettu sovitusti ja minä saisin sen! Sovittiin että sunnuntaina tuo sen meille, mutta myöhemmin päivällä soitti vielä uudestaan että tuokin sen jo tänään. Jipii jipiii! 

Oman aikansa otti tuolivanhuksen putsaaminen hämähäkinseiteistä, pölystä, liasta ja irronneesta maalista. Näin illan jo hämärtyessä se pääsi omalle paikalleen meidän makkariin pienen järjestyksen vaihdon jälkeen. Ajattelin, että siinäpä on kiva keinutella pikkuisen kanssa vaikka yön pimeinä tunteina jos joskus valvottaa ja rauhoittua unille päivisin. Itselleni ainakin tulee aina hyvin rauhallinen fiilis keinutuolissa, niin tässäkin. Makkarin kalustuksen puuttuva palanen on nyt siis paikoillaan. Se tarkoittaa sitä, että kenties huomenna päästään kiinnittämään stringikin vihdoin seinälle - ellei järjestys vaihdu taas.

MY FIRST STRING

Mun eka Stringi.

Tarkkana Marttana oon kytännyt tätä String Pocketia nettihuutokaupoista, ale-koodeja blogeista ja odottanut sopivaa tarjousta tulevaksi. Eilen pitkällinen odotukseni palkittiin kun eetteriin pärähti sen verran hyvä tarjous että pistin oitis tilaten, ja tänään hain sen uuteen kotiinsa.

Meidän pikku-A perehtyi esitteisiin sillä välin kun kokosin hyllyn ja mallailin hieman paikkaa, mutta seinään viritys jäi huomiselle. Vaikka kauan olin kyseisestä hyllykkeestä haaveillut ja aika kauan myös nähnyt sen makkarin seinällä, kävisi se niin moneen muuhunkin tilaan. Pitää siis hieman kypsytellä lopullista paikkaa..ainakin yön yli. 

BEDROOM UPDATE

Olen hurahtanut lakanoihin.

Voisin hankkia niitä uuden parin vaikka joka viikolle. Yleensä väriskaala on mustan ja valkoisen välistä tai niitä molempia kuten näissä uusimmissa, ruudullisissa, jotka muistuttavat Annon Lomaruutuja. Nämä kuitenkin nappasin länsinaapurimme postimyyntikataloogista kivalla alella ja ihan olivat kelpoiset meille.

Hulluilta päiviltä joskus taannoin hankittu componibili on vaeltanut ympäri taloa ja löysi nyt paikkansa isännän yöpöytänä. Omalle puolelleni taas raahasin eteisessä kunnostusta odottaneen vanhan puisen lipaston, jonka sain kerran, kun sen entinen omistaja kävi kysymässä juuri ennen työvuoroni päättymistä että tiedänkö minne vanhoja huonekaluja voi viedä (no minulle, tietty!), ja hetken rupattelun jälkeen kantoi sen ilmaiseksi työpaikalleni. Lipasto näytti kuitenkin sen verran kivalle elämää nähneen näköisenäkin, että sai jäädä paikalleen ihan sellaisenaan. Ainakin toistaiseksi.

Olen aina jotenkin kammonnut seinille ripustelua, ja edellisissä kämpissä meidän seinät onkin ammottaneet lähes poikkeuksetta tyhjyyttään, mutta nyt makkarin seinälle on alkanut kerääntymään kuvakollaasi. Hurraa! Sekavaan seurakuntaan on sotkettu valmiita printtejä (teksti, koira ja pyöräilijä), saatuja postikortteja (sateenvarjokortti Rifleltä), omia töherryksiä, lehtileikkeitä (numero) ja käsitöitä. Vesivärivaluman tein puolivahingossa Noan kanssa askarrellessa, ja siitä tuli minusta sen verran hauska, tuollainen ukkoskuuroa muistuttava pilvimuodostelma, että päätin kokeilla sitä kehyksiin ja sinne jäi, seinälle. Pyöreä heppataulu taas on melko tuore kirppislöytö. Mustat pyöreät kehykset kiinnittivät ekana huomion ja sitten tuokin ristipistelty heppa alkoi puhutella entistä heppatyttöä. Vaikkei ruskea ja beige väreinä ensin hirveästi tykästyttäneet, sopii ne puun värisen pikkukehyksen ja pyöreästä nupista tehdyn "naulakon" sekaan mielestäni ihan hyvin. Vai miten sotii teidän värisilmissä?

Vielä pitäisi löytää joku kiva hortensia tuohon tyhjänä pönöttävään saviruukkuun.. Pelargonia?

/ / /

Our bedroom has been updated. New checkered linens and mixed collage of pictures on the wall created a new style. What do you think?

GRAY ANATOMY

Pieni kurkistus makkarin nykytilaan.

Kuten huomata saattaa, niin harmaasta on tullut kuin varkain se "punainen lanka" valkoisen rinnalle. Elloksen vinoraitaiset lakanat olivat edulliset ja tyyliimme sopivan simppelit, niistä onkin tullut uudet lempparit. HAYn harmaat säilytysboxit löytyivät Tanskan reissulla Bahnesta oikein mukavalla alennuksella, samoin neulepeitto ihanan Magasinin kesäalesta. Myös punottu kori, sekin harmaa, on edukas löytö Ikean löytöpisteestä.
Vaatekaappien väritys on varmaan suurin syy tähän harmauden kertymiseen, koska niiden alkuperäistä väriä ei haluttu lähteä muuttamaan; sama maalisävy kun toistuu myös kaikissa talomme väliovissa ja ovenpieluslistoissa. Yöpöydän virkaa toimittavat vanhat metalliset arkistolokerikot ovat muinainen löytö kirppikseltä, ja minkä väristä arkistointi on? Niin. Harmaata, kuten valokin tähän aikaan vuodesta.

/ / /

Our bedroom today. Gray is the color as you can see.

DAILY GRAY

Syyskuussa olin ennätyslaiska kirjoittamaan täällä, huomaan - vain kaksi pahaista postausta. Pahoitteluni siitä, armaat lukijani. Ilokseni kuitenkin huomasin että 100 000 kävijän raja on paukkunut lähiaikoina mukavasti yli. Tuntuu kivalle. Joten kiitos teille täällä vierailleille, vakituisille ja satunnaisille kävijöille.

Paperiperheen arjessa on tällähetkellä asioita jotka vievät aikaa, voimia ja keskittymistä. Noa-pojan tarharyhmän vaihdos ei ole sujunut ihan toiveiden mukaan; joka aamuista kiukuttelua ja eroahdistusta on ilmennyt elokuusta saakka, korvatulehduskierre alkoi uudestaan, keittiöremontti junnaa paikallaan ja rakennuslupa-asioitakin yritetään pyörittää töiden ja kotihommien lomassa. Elämän ruuhkavuodet -sanonta alkaa pikkuhiljaa hahmottua.

Mutta ei tämä syksy pelkkää synkkyyttä ole ollut, ehei. Töissä tätä mammaa on ilahduttaneet uudet ja entiset ihanat työkaverit ja kotona ollaan saatu makkari joitakin viikkoja sitten vihdoinkin muuttovalmiiksi ja nukutaan nyt siellä viimeistelyjä harkiten. Taulut puuttuvat seiniltä, verhot ikkunasta ja vaatekaapeista vetimet, mutta pienestä keskeneräisyydestä huolimatta sielu lepää tuolla - vihdoinkin meidän kotona on jotain VALMISTA.

Pari ensimmäistä yötä uudessa makkarissa meni meillä kaikilla sängyssä pyöriessä; ulkoa kantautuvat äänet kuulosti erilaisilta kuin entisessä makkarissa, huoli pienen pärjäämisestä yksin viereisessä huoneessa kalvoi mieltä Noan jäädessä asuttamaan entistä makkariamme ja suuntavaisto yöllisillä vessareissuilla oli hukassa, mutta nyt jo viikkojen jälkeen kaikkeen on totuttu ja unet maittavat.

Tämä ihanan aurinkoinen ja piristävän kirpakka syksykin antaa hieman enemmän kuin loskainen ja sateinen vaihtoehto, jolta ollaan ainakin vielä vältytty. Näin saisi jatkuakin aina lumen tuloon asti, jos minulta kysytään. Menenkin tästä viettämään vapaapäivää ulos, aurinkoon. 

Leppoisaa viikonloppua!

/ / /

I`ve been extremely lazy to write here. Sorry about that. Our daily gray weekday now is so heavy, that I haven´t had time nor the strength to do anything extra. But if there is something bad that is not all bad - our bedroom is now ready, finally! So thumbs up for that.   

Have a nice and sunny weekend!

WHITE ROOM

Edellisestä postauksesta on ehtinyt kulumaan jo kolmisen viikkoa. Ihan hävettää.

Mutta virsi on sama; kun ei vaan ole ehtinyt.

Nyt halusin, ja pojan sairastaessa ehdin, tulla kertomaan että makkarin remontti etenee taas. Seinät on valmiit. Ne on lisäeristetty sisältäpäin puukuitulevyillä ja selluvillalla ja tapeteerattu makulatuuritapetilla. Sen kiinnitykseen käytettiin vanhan ajan liisteriä ja maalaamiseen valkoista Uulan sisustusmaalia. Kaikki on siis pyritty tekemään mahdollisimman hengittäväksi, vanhaa kunnioittaen.

Vapun vietin pojan kanssa kotona A:n ollessa töissä, ja humalsin itseni Tikkurilan Wanhan Ajan lattiamaalilla, Permolla. Maalasin sillä nimittäin makkarin lattian pariin otteeseen, ja voin sanoa että kyllä meni päähän vaikka oli hengityssuojain käytössä. Ganska glada vappen.

Kuvissa lattia on maalattu vasta kerran, nyt jo pariinkin otteeseen, mutta ennekuin tulee ihan valmista, on ostettava lisää maalia ja siveltävä vielä yksi kerros.

Sitten ei olisikaan enää kuin listojen kiinnittely. Lattialistat on onneksi samat vanhat, leveät puulistat jotka vaan maalaamme, mutta kattolistoiksi valitsimme edeltäjiään leveämmät ja uritetut puulistat. Niiden jiiriin sahausta järkeilimme isän ja veljen meillä viikonloppuna vieraillessa.  Parin tunnin ja koelistametrin jälkeen saimme loppuunsa googlen ja omien kokeiluiden summana oikeanlaisen lopputuloksen. Vielä kun uskaltaisi alkaa toteuttamaan oppeja oikeisiin listoihin..

/ / /

Our bedrooms renovation progress.. The floor is now painted two times, but it still needs one more layer of paint. But all-white room it became.

 

GOOD NIGHT

Malttamattomuus.

Se on yksi paheemme. Myönnetään. Mutku. Me ei vaan maltettu enää odottaa makkarin valmistumista! Aika kauan kuitenkin pinnisteltiin ja tuijoteltiin sinikeltaisen tavaratalon sänkypaketteja nykyisen makkarin nurkassa. Niin kauan että pölyttyivät, penteleet. 

Illalla töistä palatessani kotona odotti mukava yllätys kun A oli kasannut uuden pedin. Vanha, veljeltäni perimä joustinpatjahirvitys jouti vintille ja tuhnuinen, tonnin painoinen tuplapeite sekä muhkuratyynyt pesuun ja vierasvaroiksi.

Itse sain kunnian avata uudet höyhenpeitteet ja tyynyt paketeistaan ja valita joskus muinoin tilaamistani, ja tätä hetkeä odottaneista lakanoista mieluisimmat. Valinta ei ollut vaikea - eka yö uudessa sängyssä koisattiin makoisasti Marimekon Tasaraita-trikoolakanoiden välissä. Meinasin pakahtua onnesta kun peti oli valmis. Seisottiin siinä sitten hetki A:n kanssa toinen toisella puolen sänkyä ja vain ihasteltiin. Nukkumaan mentiin vähän normaalia aikaisemmin ja olo oli kuin hotellissa. Oi autuutta!

/ / /

Yesterday evening we`re impatient and started using a new bed before our new bedroom was completed. The first night in a new bed we slept between in Marimekko's Tasaraita bed sheets. I felt like I was at the hotel. Oh happiness!

ALL OVER

Täällä blogirintamalla on hieman hiljaista. Ei ehdi lukemaan eikä kirjoittamaan sitäkään vähää vaikka mielessä on kyllä. Vähäinen vapaa-aika eli aika, joka ei mene hyberaktiivisen lapsen kanssa touhutessa, menee remppaan ja/tai sen suunnitteluun ja tavikkeiden hankintaan. Kaikki muut projektit on jääneet.

Mutta en valita. On se vaan niin palkitsevaa nähdä omien kätöstensä aikaansaannos samantein ja tehdä itelle makkara mieleiseksi; vai pitäisikö sanoa makkari ;) Viime päivät ovatkin  menneet  sen kimppussa. Uudelleen paneloitu sisäkatto sai ylleen oksalakan ja pari kerrosta Uulan valkoista öljymaalia. Niskat tykkäs kyttyrää, mut on muuten ihanaa maalia! Ei juurikaan haise ja levittyy ja peittää mahtavasti.

Makulatuuritapetit on liisteröity osaan seiniä ja loppuihin luvassa lähipäivinä. Kokeilin tuota tapetointia yksinkin, mutta eihän siitä mitään tullut kun tapettivuodan pituus on yli 3m ja liisteri sellasta jönkkää et yksi vuotakin painaa varmaan 3 kiloa vettyneenä. Jos tangoon tarvitaan kaksi, niin kyllä tapetointiinkin.

Niinpä isännän hankkiessa perheelle elantoa, tää mamma on rempannu ja maalannu 50-luvulla rakennettujen vaatekaappien sisälmyksiä. Tuikkasin sinne seinistä rempan alussa revittyä puolipaneelia "eristykseksi" ja tein uudet hyllytuet jämälistoista, revin lattiat auki ja eristin uudestaan, tein uuden lattian, listoitin ja maalasin koko komeuden Uulalla ja lattian edellisestä asumuksesta ylijääneellä Betoluxilla. Vielä sais yhden kerroksen maalia sutaista ja spreijata vaatetangot ja asentaa uudet hyllylevyt.. Makkarista puuttuu tuon lisäksi enää loput tapetit, niiden maalaus ja vanhojen listojen uudelleen asennus ja maalaus, sekä lattian hionta ja maalaus, ja sitten pääsis nauttimaan lopputuloksesta. Niin, ja palkinnosta.
Ostettiin meille nimittäin remonttiporkkanaksi sinikeltaisen tavaratalon unisilta päiviltä uusi sänky, joka odottaa olohuoneen nurkassa kasaamista, mutta ennenkuin se tapahtuu, on huoneen oltava valmis. Ai että kun koittaa se päivä kun saa sängyn paikoilleen ja pedattua uusilla peitteillä ja tyynyillä ja lakanoilla, jotka pääsevät vihdoin pois pakkauksistaan, ja kun sitten illalla voi kömpiä puhtaaseen ja hyvälle tuoksuvaan petiin, upota muhkean peiton ja tyynyn väliin ja nukahtaa puhtaiden lakanoiden tuoksuun...

Makkarin lisäksi rempat ovat pyörähtäneet hiljalleen käyntiin myös muualla. Ollaan nimittäin jo käyty suunnittelemassa ja tilaamassa meille uusi keittiö ja hankittu urakoitsija remppaamaan apuna sitä ja saunaa, jonka materiaalit hankittiin viime viikolla. Nyt oiskin kova hinku päästä sitäkin tekemään, mutta isäntä toppuuttelee. Ja hyvä niin. Muuten ois vehkeet ihan levällään. Mutta heti kun makkari on tehty, alkaa saunalla naulapyssy laulaa.

/ / /

Our bedroom renovation has progressed to the papering stage. Next, we paint the walls and floor, then I finish the wardrobe and the room is complete. Then we move on to the sauna renovation. Somewhere between we`ve already planned and ordered a new kitchen also.. So so we are pretty all over the place.

PAPER AND GOO

Paperia. Ei aa-nelosta, vaan rulla tolkulla.

Kymmenen rullaa kera kilon liisteripussin saapui viime viikolla Pihlgren & Ritolalta lähipostiimme. Paperi on makulatuuritapettia eli valkoista, painamatonta tapettia, johon päädyimme pitkällisten pohdintojen, mietintöjen ja selvittelyiden jälkeen. Haluamme makuuhuoneeseen vaaleat, yksiväriset seinät koska olemme nopeasti väreihin ja kuvioihin kyllästyvää sorttia ja äärimmäisen huonoja tekemään pitkäkantoisia päätöksiä. Ja koska valmis valkoinen tapetti maksaisi maltaita, oli asetelma herkullinen 9 euroa vs. 59 euroa. Ei siis tarvinnut kauaa miettiä kummalla seinät vuoraisimme. Puukuitulevyllä, makulatuurilla ja jollain Uulan sopivalla maalilla saisimme hengittävät, yksiväriset seinät. Näin näytti moni muukin toimineen, joten miksemme mekin.

Nyt kun vielä ehtisi käydä toimeen.
Kellojensiirto vaan nipisti taas yhden valoisan tunnin jo muutenkin liian lyhyestä vuorokaudesta. Saakeli.

/ / /

Paper. Not A4, but a roll after the other.

Ten rolls of waste paper and one kilo bag of goo exactly camed from Pihlgren & Ritola. It we`re gonna lined to the bedroom walls. If only had time to take action. Transition from winter clips of one more hour from daylight. Damn.

RENOVATION AHEAD

Hei me ollaan edistytty!

Makkarin remontti on edennyt hitaasti mutta varmasti sitten viime näkemän. Kaikkihan sai alkunsa eräänä tammikuisena iltana kun tuli tunne että on vain aloitettava jostain. Ja sen tein. 

Siitä on kulunut hurjat 8 kuukautta ja kuten näkyy, mitää kiirettä ei tekemisen kanssa olla pidetty. Tämä siksi, että ollaan pärjätty kahdella huoneella ja keittiöllä mainiosti ja tuo kyseinen huone on ollut vähän niinkuin "ylimääräinen". Hommia siellä ollaan tehty silloin kun on huvittanut ja kun on ehditty. Muulloin ovet on olleet suljettuina.. Välillä käyty vain ovensuussa fiilistelemässä aikaansaannoksia ja/tai suunnittelemassa tulevia.

Toinen ja painavin syy remontin hitaaseen etenemiseen on ollut tässä asumisemme epävarmuus - seikka, josta en valitettavasti voi vieläkään kertoa teille tarkemmin, mutta toivottavasti jo pian voin. Sitten kerron koko tarinan ja ymmärrätte ehkä paremmin miksi blogiani on voinut kuvailla ainakin viimeisen vuoden ajan samoilla tylsä ja suppea. Heh.

No mutta. Kalkkiviiva alkaa häämöttää jo. Lattia on uusittu, samoin katto. Seinät on suorittu ja lämpöeristetty ja nyt ollaan siinä pisteessä että kattoon on ostettu Uulan Into-maalia ja sähkäri kävi pelastamassa meidät jo vaaralliseksi käyneestä johtoviidakosta ja asentamassa Renovan valkoiset pistorasiat ja valokatkaisijat. Nyt pitäisikin enää maalata katto ja lattia, ja niin, keksiä jotain tuon huokoisen puukuitulevyn päälle. Keskustelupalstasurffailun tuloksena ollaan päädytty reippaaseen pohjaliisteröintiin omatekoisella tökötillä ettei levyt olisi ihan sieniä siinä vaiheessa kun päälle on tulossa liisteröity tapetti / paperi ja/tai maali.

Mutta. Me ollaan kovin epävarmoja mitä pitäisi tehdä tuon liisteröinnin jälkeen. Tavoitteena olisi siis saada "sileät", hengittävät, vaaleat/valkoiset seinät. Te, joilla on kokemuksia moisesta touhusta, haluaisitteko jakaa ne?

Our bedroom renovation progresses - slowly but surely.
The floor and ceiling are ready-to paint, the walls are extra isolated and are now waiting for further action. Just thinking of what it could be..?

BYE BYE HALTEX

Heihei, sanoi Haltex.

Sain eilen taas yhtäkkiseltään tarmonpuuskan pojun päikkäröidessä ja sateen ropistessa ulkona. Tempaisin touhuun mukaan myös isännän, ja eipä tuossa tuntia kauempaa tainnut nokat tuhista kun värikäs graffiti vaihtui tuhtiin hirsiseinään.

Hetken aikaa sitä ehtii ihailla ennen uusia lisäeristeitä ja pintamateriaalia. Haltex-levyt olivat jostain 50-60-luvulta, olettaisin, ja sinällään ihan hyvässä kuosissa, mitä nyt jostain syystä kuprusivat aika voimakkaasti. Haluttiin myös nähdä omin silmin että hirret levyjen takana voivat hyvin, ennenkuin rakennetaan päälle uutta.

Se mitä tulee näkyväksi pinnaksi selluvillan päälle, on vielä auki. Uudet Haltexit vai kenties puukuitulevyä? Panelointinkin on kyllä yhtenä vaihtoehtona päässä pyörinyt.. Haltex itsessään ei ole kovin kestävä materiaali jos rakenne takaa "ontto", joten se jäänee pois laskuista. Ja puukuitulevyihin joutuu vissiin jättämään ne rumat sentin liikkumisraot väleihin. Näin muistelen ainakin omassa lapsuudenkodissani olleen.. Joten panelointi ois ehkä näistä vaihtoehdoista kestävin ja kaunein, mutta luultavasti myös kallein.

Onko kellään kokemuksia tai ideoita mitä muuta seinien pintamateriaali voisi olla?

Bye bye, said Haltex panels.

Yesterday we torn those 50-60 century panels off with my man and behind them revealed a beautiful and sturdy timber wall. It can be admired for a while before we cover it with additional insulation. It´s still a mystery what is going to come to top of it..

 

MINIMAL RENOVATION

Tänään otin itseäni niskasta.

Tulevan makkarimme remontti on edelleen erittäin vaiheessa. Motivaatio on ollut erittäin hukassa ja tilaisuudet tehdä jotain ilman että poju pyörisi jaloissa, erittäin vähissä.

Myös muita (teko-)syitä on ilmennyt. Niinkin pieni asia kuin tänään pois repimäni kattolistat ovat jarruttaneet hommien etenemistä. Niiden takia kattoa ei ole voinut paneloida eikä irroittaa seinistä haltex-levyjä. Ja listoja ei ole voinut irroittaa koska niiden tiellä on olleet lukuisat, omituiseen paikkaan (yli 3m korkeuteen katonrajaan) sijoitetut pistorasiat. Niiden irroittamiseen taas olisi pitänyt tilata sähkömies ja se taas olisi kestänyt ja maksanut. Ja taas on motivaatio kaikonnut kuin vesi hiekkaan.

Eilen reissuväsymyshuuruissa päätin kuitenkin kokeilla tehdä tuon kaiken seuraavana päivänä itse. Ja teinkin. Eikä ollut vaikeaa, eikä maksanut mitään, ja kestikin vain parisen tuntia löyhällä temmolla.

Hyvä minä. Sain paitsi hyvän mielen eteenpäin nytkähtäneestä (ikuisuus-) remontista myös rutkasti motivaatiota seuraaviin koitoksiin - niin, ja jumiutuneet hartiat. Hurraa.

Today I made a mini-renovation in the bedroom. The ceiling moldings had to go. Finally. Our upcoming bedroom renovation is progressing again. Hooray!