Väri.
Se näykkäisi minusta palasen heti ensisilmäyksellä. Hieman pidempään pikkukuvaa netissä tihrustaessa meni sitten sydänkin. Voi mikä söpöys, ajattelin, tuollainen mummon kalsareiden värinen, hieman persikkainen, myyjän mukaan vaaleanpunainen - ja kauhea.
Jo hetken aikaa on ollut keinun hankinta mielessä ja aina tuolla kylillä ja kirppiksillä kulkiessa on pidetty silmät auki jos sopiva sattuisi kohdille, mutta vielä ei ole sykähdyttänyt yksikään niinkuin tämä. Muutama päivä sitten aktivoiduin jostain syystä etsimään sopivaa keinutuolia netistä, pari ihan kivaa löysinkin, mutta kaukana olivat. Tämän taas bongasin eilen ihan meidän läheltä, mutta varattuhan se oli jo kun perään huutelin. Joku muu oli ehtinyt minua ennen. Samperinsamperi!
Tänään myyjä kuitenkin soitti ettei tuolia oltukaan haettu sovitusti ja minä saisin sen! Sovittiin että sunnuntaina tuo sen meille, mutta myöhemmin päivällä soitti vielä uudestaan että tuokin sen jo tänään. Jipii jipiii!
Oman aikansa otti tuolivanhuksen putsaaminen hämähäkinseiteistä, pölystä, liasta ja irronneesta maalista. Näin illan jo hämärtyessä se pääsi omalle paikalleen meidän makkariin pienen järjestyksen vaihdon jälkeen. Ajattelin, että siinäpä on kiva keinutella pikkuisen kanssa vaikka yön pimeinä tunteina jos joskus valvottaa ja rauhoittua unille päivisin. Itselleni ainakin tulee aina hyvin rauhallinen fiilis keinutuolissa, niin tässäkin. Makkarin kalustuksen puuttuva palanen on nyt siis paikoillaan. Se tarkoittaa sitä, että kenties huomenna päästään kiinnittämään stringikin vihdoin seinälle - ellei järjestys vaihdu taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti