SAFETY SEAT

Yli vuoden se kesti.
Liian kauan, hyi olkoon, mutta vihdoin eilen sain kunnostettua nettihuutokaupasta taannoin huutamani vanhan turvaistuimen käyttökuntoiseksi. Kurvikas muovi-istuin oli pinttynyt ja nuhjuinen, oranssit vyöt auringon polttamat ja karheiksi kuluneet. Kloritilla ja uusilla nailonvöillä ilme kohentui ja kyyti on turvaisaa.

Pyöräkin on ehtinyt seisoa lähes korkkaamattomana yli vuoden - ensin edellisen kotimme varastossa ja muuton jälkeen nykyisessä. Vähän sitä on työnnelty ja sisällä pari metriä ajettukin, mutta renkaat ovat lättänät eikä oikeanlaista pumppua ole vielä löytynyt. En tosin ole kauhean aktiivisesti etsinytkään. Mutta heti kun sellainen löytyy, päästään testaamaan sekä istuin että mamman (ehkä jo kadonneet) ajotaidot ;) Varokaa vaan kylillä!

 I finally renovated the safety seat on my bike. But as soon as I find the pump we`re going to test my (perhaps forgotten) driving skills.  

So be careful there!

RUBIK`S CUBE

Päivälenkki kirppiksen kautta taas tehty, ja parin kankaan lisäksi mukaan tarttui myös rubikin kuutio. En ole koskaan saanut tuota ratkottua, paitsi tarroja siirtelemällä, mutta ehkä nyt kun sellaisen omistan. Luulen kyllä että menee Noan leikkeihin ja/tai hyllyn koristeeksi.

Daily walk through the flea market again made​​, and a pair of fabric we also grabbed the Rubik's cube. I've never resolved that, except for moving the stickers, but maybe now I own that. For real I think that's going to Noa´s games and / or shelf for decoration.

NUKKEJUTTU

Tulipa tuossa mieleeni Aniliinin blogia lukiessani, että omistan tuollaisen tukallisen "kewpien". Liekö oikea, mene ja tiedä, mutta ihana ja vanha se on. Mamman mamma on sen joskus nuorempana Ruotsissa hotelleja siivotessaan löytänyt ja kiikuttanut mulle. Sen on näköinen, tukkakin ihan takussa ja mekko rutussa.

Niin ja tuo kuvasarja on opiskeluvuosilta, naftaliinista kaivettu siis.

Came to mind for me from Aniliini`s blog that I own such a "kewpie". Maybe the right, go and do not know, but wonderful and old it is. Mama's mama cleaned the hotels in Sweden in her youth, found that doll and brought to me. It is looking like hair tangled and wrinkled dress.

Oh, and that slide is for the period of study, excavated thus naphthalene.

LAUANTAI AAMU + LIO

Aamu on harmaa ja sateinen. Puut on alkaneet kellastua ja ulkona tuoksuu sienille, syksylle. Tänään kaivetaan kaapista keltaiset Hait ja lompsitaan pitkin kosteita katuja, ajetaan ehkä parista lätäköstäkin.
Tähän harmaaseen aamuun toi pinkkejä purkkapalloja, keltaista serpentiiniä ja turkooseja sateenvarjoja Lion biisi&video <3 ihanan söpöä.

KÄNKKÄRÄNKKÄ

Juu hei. Meillä on nyt ollut kolmisen päivää Känkkäränkkä kylässä. Noa ei tykkää istua, ei olla mahallaan eikä selällään sitäkään vähää. Sitteri, ennen se paras paikka, pistää vaan kiukuttamaan entistä enemmän. Herra saa kunnon tantrumit! Vaippaa vaihdettaessa pyöritään ja hyöritään, samoin syödessä, niin että on soseet ja vaipat silmillä. Maitopullo, tuo ennen lähes pyhäesine, saa sekin tuta herran metkut. Se nimittäin lentää muutaman hörpyn jälkeen lattialle. Samoin tutit ja lelut. Sama homma myös ulkona.
Ainoa paikka missä on hyvä, on syli, sekin liikuttaessa tai seistessä. Toinen paikka on suihku ja kolmas kärryissä luut ulkona roikkuen. Mutta kun ei niissä voi kokoaikaa olla.. Huoh! No, saapahan mamma ainakin liikuntaa. Lisäksi herran päikkärit on rajoittuneet noin puoleen tuntiin. Siinä ajassa ei ihmeitä ehdi tekemään, ja muun ajan saakin sitten leikkiä narria. Siksi hiljaista täälläkin. Liekkö hampaita tulossa..

| Mikko Alatalo: Känkkäränkkä |

ps. Ettei menis ihan pelkäks nurinaks, niin kehuttavakin on, Noa nimittäin on lähiaikoina oppinut nukkumaan omassa sängyssään koko yön (eli n. klo.22:30-06:30), juomaan itse tuttipullosta ja ottamaan muutamia askelia käsistä tukiessa. Hyvä Noa, mamman murunen.

LAPSUUSMUISTOLÖYTÖJÄ

 

Terveisiä Ylä-Savosta! Seikkailimme Noa-pojan kanssa kotiseudullani melkein viikon ajan tuossa kuun vaihteessa. Tarkoituksenamme oli sukulaisten moikkaamisen ohessa katsastaa mahdollisimman monta paikallista kirpparia ja poimia löytöjä Noalle ja kotiin.

Noh, niinhän siinä kävi, kuten yleensä kun on suuret suunnitelmat ja odotukset, ettei ne toteudu eikä täyty. Aika oli ilmeisen huono kirppiskierroksille, koska mukaan lähti vain muutama tavara. Nekin kyllä kivoja ja tarpeellisia.

Löysin Iisalmen Lähetyskirppikseltä Noalle lähes koskemattomat, sinivalkoiset Lejon Junior-retrotennarit. Itselläni oli muistaakseni samanlaiset 80-luvulla.

Vähän niistä pursuu liimaa pohjan saumasta ja pohjat on jo hieman ajassa jäykistyneet, mut muuten oikein hienot. Nyt vaan odotellaan et pojalla kasvaa jalka.. Kengät kun on kokoa 22.

Samaiselta torilta mukaan tarttui myös piristävän keltainen peltipurkki. En vielä tiedä mitä siinä säilön, mut ajattelin ettei peltipurkkeja voi koskaan olla liikaa, joten eiköhän sille paikka löydy.

Iisalmesta poikkesimmekin Vieremän seurakunnan kirppikselle "Monttuun" (nimi siksi että samoissa tiloissa toimi joskus muinoin tuon niminen kahvila-baari). Anti oli aika surkee; pöydät oli suht tyhjiä eikä löytönurkkakaan antanut samalla mitalla kuin ennen. Olin pettynyt. Pää painuksissa oltiin jo poistumasta paikalta kun huomasin lattianrajassa kassan edessä kiintoisan kasan epämääräisen näköisiä veskoja. Pakkohan ne oli metskaa, ja kappas, sieltä löytyi kiva pieni kirjekuorilaukku. Tuo mustaa nahkaa oleva tekele nielee kaiken oleellisen eli kännykän, huulirasvan ja avaimet (tarvittaessa myös pienen rahapussin), mut on myös tarpeeksi siro ranteessa kannettavaksi - ja kestää muuten katseet.

Laukkuun kuuluu myös irroitettava olkahihna (tosi lyhyt!), jonka muutinkin avainnauhaksi laukun sisälle. Näin on avaimet helposti löydettävissä ja pääsemme nopeasti kotiin.

Ukkilassa vieraillessamme oli mamman tietysti pakko käydä tonkimassa myös vintit ja etsimässä omia ja veljeni vanhoja tavaroita ja leluja.

Ja oooo mitä kaikkea siellä olikaan unholassa pölyttymässä! Nappasin oitis Noalle oman vanhan kiikun ja veljeni vanhan Brion palikkapelin. Molemmat kaipaavat vähän päivitystä, mutta nekin suunnitelmat on jo vireillä. Lisää tuunauksesta tuonnempana kunhan saadaan aikaiseksi.

Kaikkinensa olikin sitten aika paljon kantamista kotiin vaikka kirppikset jättikin vähän kylmäksi. Onneksi löytöjä voi tehdä myös ilmaiseksi. Ne onkin ne löydöistä löydöimmät.

YHDEN ROSKA ON TOISEN AARRE

Kävimme viime lauantaina Noan kanssa kärryttelemässä meidän lähikirpparilla (AINO) ja teimme muutaman löydön. Noa-herra sai söpön, ruudullisen Rokki-nallen ja oikein namusen Marimekon raitabodyn, musta-valkeilla raidoilla tottakai. Hän on nyt niiiiiin fääshööön!

Mamma taasen sai fläsäreitä lapsuudestaan, kultaiselta 80-luvulta, ja sukulaistätien hiuskoristeista. Mukaan lähti hauska, musta-valkea palloinen hiushörsöke. Ajattelin ilahduttaa sillä kanssajuhlijoita (ja itseäni) URBAN ANIMAL&vintage-putiikin 1-vuotis synttäreillä perjantaina. Katsotaan kuka nauraa pisimpään..

Päivän päätteksi oli pakko käydä toteuttamassa yhtä mielihaluani, dyykkausta, kun siihen tarjottiin oiva tilaisuus aivan kotitalon kulmalla. Taloyhtiömme oli hommannut pihatalkoiden ajaksi roskalavan ja illan hämärtyessä lähdin tsekkailemaan päivän saldoa. Hetken laidan yli kurkittuani silmiini osui ihana valkoinen puutuolin runko! Maali on halkeillut ja istuinlevy puuttuu, mutta muuten tuoli on tukevanoloinen ja kivan rustiikkinen. Se saa uuden istuinlevyn ja maalikerran tässä kesän kuluessa..

. . .

Seuraavana päivänä en voinut kulkea lavan ohi sinne kurkkaamatta, niinkuin yleensäkään lavojen ohi kulkiessa.. Kurkkaus kannatti, löysin vielä nimittäin parhaat päivänsä nähneen puuarkun, josta saanee uusilla saranoilla, parilla naulan napautuksella ja maalilla kivan lelulaatikon Noan huoneeseen.

Näistä tee-se-itse kunnostuksista lisää sitten kun tapahtuu..