torstai 20. toukokuuta 2010

YHDEN ROSKA ON TOISEN AARRE

Kävimme viime lauantaina Noan kanssa kärryttelemässä meidän lähikirpparilla (AINO) ja teimme muutaman löydön. Noa-herra sai söpön, ruudullisen Rokki-nallen ja oikein namusen Marimekon raitabodyn, musta-valkeilla raidoilla tottakai. Hän on nyt niiiiiin fääshööön!

Mamma taasen sai fläsäreitä lapsuudestaan, kultaiselta 80-luvulta, ja sukulaistätien hiuskoristeista. Mukaan lähti hauska, musta-valkea palloinen hiushörsöke. Ajattelin ilahduttaa sillä kanssajuhlijoita (ja itseäni) URBAN ANIMAL&vintage-putiikin 1-vuotis synttäreillä perjantaina. Katsotaan kuka nauraa pisimpään..

Päivän päätteksi oli pakko käydä toteuttamassa yhtä mielihaluani, dyykkausta, kun siihen tarjottiin oiva tilaisuus aivan kotitalon kulmalla. Taloyhtiömme oli hommannut pihatalkoiden ajaksi roskalavan ja illan hämärtyessä lähdin tsekkailemaan päivän saldoa. Hetken laidan yli kurkittuani silmiini osui ihana valkoinen puutuolin runko! Maali on halkeillut ja istuinlevy puuttuu, mutta muuten tuoli on tukevanoloinen ja kivan rustiikkinen. Se saa uuden istuinlevyn ja maalikerran tässä kesän kuluessa..
. . .
Seuraavana päivänä en voinut kulkea lavan ohi sinne kurkkaamatta, niinkuin yleensäkään lavojen ohi kulkiessa.. Kurkkaus kannatti, löysin vielä nimittäin parhaat päivänsä nähneen puuarkun, josta saanee uusilla saranoilla, parilla naulan napautuksella ja maalilla kivan lelulaatikon Noan huoneeseen.
Näistä tee-se-itse kunnostuksista lisää sitten kun tapahtuu..

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...