GYM BALLS

Kevät. Se se on sitä aikaa vuodesta kun aletaan viettämään peilin edessä enemmän aikaa ja kauhistelemaan vaatteiden istumattomuutta ja kiristystä, nipistelemään naamaan väriä ja uhkumaan tarmoa uuden harrastuksen aloittamiseksi tai ainakin entisen uudelleen virittelyksi.

Kevään varjolla hankinkin itselleni kevyeksi ja mukavaksi kunnon kohotus yritelmäksi jumppapallon. Tuli vastaan kierriksellä ja kun kerran halvalla sai, niin mukaanhan se oli otettava. Tuosta astetta haastavampien vatsalihasliikkeiden tekoon sopivasta apuvälineestä tulikin heti koko perheen suosikki; mamma ja vauva hyppii sillä yhdessä hymyn huulille, isoveikka sirkustelee ja isi pitää sitä rahina. Ei siis turha ostos, uskaltaisin väittää, vaikkei ne viimekesäiset housut nyt sitten tuliskaan mahtumaan päälle.

Kierrätysteema jatkuu myös perheen pienimmän liikutuksessa - löysin netistä vihdoinkin sopivan hillityn jumppakaaren vauvalle. Kauppojen suoltamat riemunkirjavat, muoviset ja keinokuituiset viritelmät, jotka vetävät karvaa ja pölyä magneetin lailla puoleensa, eivät houkuttaneet, joten tämä puinen, jo valmiiksi maaleilla neutralisoitu kapistus oli meille just passeli. Killuttimet siitä uupui, mutta mamman aarrekaapeista löytyi siihen tarkoitukseen ja pikku tuunaukseen sopivia puisia puuhelmiä ja rinkuloita, nyöriä ja washi-teippiä. Tuossa kaaressa kivaa on myös se, että killuttimia voi vaihdella, joten heti kun noihin kyllästytään, etsitään tilalle uudet. Ja kun nämä meidän uudet jumppavehkeet sopii niin hyvin sisutukseenkin, niin ei tartte edes kaapeissa piilotella - eipä ne sinne ehtiskään ;)

/ / /

Our new, used gym gear was found in recycling center and online auction. And a bit of tuning those are suitable for home decoration too. No need to hide the closet ;)

IT TOOK THIS LONG..

Näin kauan se otti.

Olen pyristellyt vähän näitä "nykyajan kotkotuksia" vastaan, kun koneelle istuessa netissä menee aikaa muutenkin liikaa ja se aika tuntuu lähes aina turhalta. Tiedän, että sen voisi käyttää fiksumminkin. Mutta jotenkin vaan ajauduin pari iltaa sitten Pinterestiin ja nyt olen jo koukussa. Melkein.

Nuo itse koottavat boardit eli taulut on kuin leikekirja johon voi kerätä helposti, nopeasti ja ilman paperisilppua esim. ideoita kotiin tai tulevaan remppaan, lahjaideoita, pukeutumis- ja meikkivinkkejä, reseptejä, diy-ohjeita jne. ja kaikki selkeinä ja nätteinä kuvina. Helppoa kuin heinänteko.

Vaikka tuo pinnailu tuntui ensin ajatuksena hieman oudolle ja turhalle, niin loppuunsa oma tyyli selkiytyy kun kaikki itseä kiehtovat ja miellyttävät jutut näkyy samalla sivulla eikä kaikki ideat enää sinkoile pelkästään päässä. Suosittelen.

/ / /

Here's how long it took.
I`ve been against the new webthings because sitting in the Internet takes too much time anyway and it seems to almost always unnecessary. I know that it could be used in a smarter way. But somehow I ended up a couple of nights ago to Pinterest and now I'm already hooked. Almost. 

Those Boards are like a scrapbook where you can pick up easily, quickly and without the shredded paper, for example, ideas for the home or the future renovation, gift ideas, dress and make-up tips, recipes, diy-instructions, etc., and all the plain and nice images. Easy as making hay. Even if that pinning idea seemed a little strange at first, and useless, so my style is transparent to an end when all the self fascinate and pleasant stuff appears on the same page, and not all ideas no longer fly in just away. I recommend.

FORMEX

Edelliseen postaukseen liittyen on vielä kerrottava väärinkäsitysten välttämiseksi, ettei me siellä länsinaapurivierailulla lomailemassa oltu, vaan töitä tekemässä :) Mutta koska työn tuo puoli on minusta super kivaa, on sen ja arjen erottaminen toisistaan hankalaa, joten lienee ihan luonnollista että jutut karkaa herkemmin viihteen puolelle.

Eka kertaa koetut Formex messut aiheuttivat hirmuisen idearyöpyn ja inspiraatiopiikin päässä, ja nyt ootellaan millon niitä "työkaluja" pääsee kunnolla käyttelemään - niin töissä kuin kotonakin.

Ohessa pari salaa napsaistua shottia paikanpäältä: salmiakkiruututapetti tykästytti, taulukollaasit kivoine printteineen (varsinkin GEOMETRIC juliste), vanhat puulaatikot ja lautaseinä. Aijai.

Kuvat on hieman ankeita, mutta koska kuvaaminen messuilla on enemmän ja vähemmän kiellettyä, ei "painokelpoista" kuvamateriaalia juuri tämän enempää muistikortilta löydy. Laitan lisää messumaistiaisia ja tykkäyksiä myöhemmin kunhan löydän niistä kuvia.

Related the previous post I´ve to tell to avoid any misunderstanding, that our western neighbor visiting wasn´t a holiday, it was a business trip :) But because of that side of my job is super nice, it´s difficult to separate the everyday life and work, so perhaps it´s natural that stories are getting more entertainment side.

Now after the first time experienced Formex Fair my head is full of ideas and inspiration, and now I´m waiting when these "tools" get to use - both at work and at home. l iked salmiac squared wallpaper, old wood boxes, board wall and collage of posters and paintings. More of tastings and fancy things from fair later..

RAW BOXES

Työpaikalta eilen kotiin raahatut, roskiksen välttäneet raakapahvilaatikot kierrätyspahvista innoittivat tänään hieman järkkäämään "työpistettä" - toisin sanoen tietokonepöytää, olohuoneen laskutasoa jossa ommellaan, surffaillaan netissä ja säilytetään hamstrattua toimistotavaraa. Työpisteessä ei siis juurikaan tehdä oikeita töitä. Valitettavasti. 

Laatikoiden harmaanruskea sävy miellyttää nyt silmää. Särmää harmauteen antaa sähäkän pinkki nylonlanka joka pitää myös pienet sormet erossa laatikoiden sisällöstä.

These raw cardboard boxes I rescued from my workplace by ending up to the bin.

The color is nice, dun, but hot neon red nylon yarn give a little edge for it and also keeps little fingers away from its contents.

ATTIC

Vintti.

Piti eilen käydä tutkailemassa valoa siellä ja hieman fiilistelemässä mahdollista tulevaa. 

Muurin vasemmalle puolelle tulis meidän makkari ja oikealle puolelle Noan. Pitsiverhoinen ikkuna toisi valoa wc-tilaan jonne toivon mukaan saataisiin asennettua myös kauan haaveilemani tassuamme tai sinkkipalju. Verhot menee ehkä vaihtoon ennen sitä..hehee.

Our attic.

Published with Blogger-droid v2.0.4

RAPS

Arno Raps.
Tipahti sattumalta eteen internetin ihmeellisessä maailmassa. Ja vau mitä kuvia ja paikkoja hän onkaan tallentanut! Paikkoja, joista ihmiset näyttävät vain kaikonneen jonnekin.. Oisin niin täpinöissäni jos pääsisin itse käymään moisissa. Trrrrr..!!

PARIS vol.3

Lupaan, että tämä on viimeinen juttu Pariisista.

En kuitenkaan lupaa olla mainitsematta sanaa "Pariisi" myöhemmissä jutuissani. Kiitos ja anteeksi.

Kaupunki teki lähtemättömän vaikutuksen. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mitä kauemmin olen sieltä poissa, sitä enemmän tekee mieli palata.

Suurimman vaikutuksen teki keväinen sää, Mercin myymälä (koko konsepti) josta ei hirmuisen jonon takia tullut hankittua mitään (iso harmi), upea katutaide ja herkullinen ja paikoin jopa edullinen ruoka kera ystävällisen ja rennon palvelun. Kuka esim. tuosta Grazien pizzasta voisi kieltäytyä?! Ommmommom..

Kiitos pomot, kiitos kollegat - oli mahtireissu!

I promise that this is the last story from Paris. Maybe not the last time when I mention word "Paris" however.. The city made ​​an impression on me.. the vernal weather, Merci store (whole concept), street art and delicious and inexpensive food, e.g. that Grazies pizza.. ommmommmm!

Thanks to my bosses and colleagues - had a super trip!

PARIS vol.2

Pariisin kaduilla vaeltelu oli ihanaa. Näki yhtä sun toista.. kengätön mummo, kodittomat koirineen värjöttelemässä vilttien alla, rakastuneet suutelemassa, nuoret ja kauniit tanssimassa sillan alla..

Mukulakivikadut elivät omaa aikaansa, Suomessa ne olisi jo vaihdettu uudempiin ja ladottu asfaltin sileäksi, luonteettomaksi massaksi. Tuolla joutui hiukan katsomaan mihin astui.. Kadutkin olivat paikoin niin kapeita, että tälläisen metriheikin kädet ylsivät seinästä toiseen.

Melkein taivaisiin yltävät ovet lumosivat. Oli sinisiä, punaisia, violetteja, kaikki yhtä koristeellisia ja hienoja.. ja ISOJA. Ehkä parhaiten mieleen jäi kuitenkin tuo "hippiovi". Talo oli samaa sarjaa, tottaka.

Ja nuo talot.. aah! Niin sööttejä ja pieniä. Lähes kaikissa ranskalaiset parvekkeet (kuinka yllättävää), joissa näki keväästä muistuttavia vehreitä kukkaistutuksia, joulukuusia (niin, vieläkin) ja maito- tai vesipulloja jääkaapin jatkeena.

Tuonne on vielä palattava.

Streets of Paris.. Have to return..

PARIS vol. 1

 

Terkkuja Pariisista!

Inspiraation hakureissu on takana ja pää täynnä ideoita, kroppa energiaa, vaikka ympäripyöreät tallailupäivät raskaita olivatkin. Pariisissa oli ihana kevät <3 Ei loskaa, ei jäätävää tihkusadetta, vaan auringon pilkahteluja, sulia katuja ja vehreyttä. Oijoi..kohta se on täällä meilläkin.

Ja mitä tulee työpuoleen, oli Maison & Objet messujen anti oli sen verran päräyttävää, että meillä töissä meni sen myötä järjestys uusiksi ja kodin must have -lista piteni entisestään.

Spring in Paris and Maison & Objet fair were wonderful and inspiring.

INSPIRING WHITE

Valkoinen inspiroi tällä hetkellä isosti. Syytän siitä kesää ja vihreyttä. Ja myös itseäni - nykyisen tummuuden ja harmauden keskellä eläminen on alkanut tympiä. 

White inspired me a lot at the moment. I blame the summer, and greening. And also myself - the greyness and the darkness around us has begun to satiate.

kuva 1.
kuva 2.
kuva 3.
kuva 4.

HEADFIRST

Pää edellä mennään. Se aloitti jo suunnittelun eilen postaamassani tehtaassa. Luvatonta! Ei olla edes nähty livenä koko paikkaa, saati kuvia sisältä, mut silti. Ääh! Tunnen ettei mene kauan kun tän tytön varpaat irtoo maasta.. Vielä ne pitää sandaaleissa (niin, ihana kesä on pian täällä!) puolessa vuodessa kasvattamani "juuret" wanhaan kyläkauppaan josta olen postaillut tännekin ainakin paristi.. Sydän sanoo pum pum sille.

Mut annan mahiksen uudellekin tulokkaalle - on ihan kiva fiilis kun voi vertailla, ja sitä pohja näissä kahdessa kyllä on! Katotaan kumpi voittaa.. Mut jonkun tommosen keittiön sinne vois pykäillä ;)

Headfirst. My head is already planning the factory I mentioned yesterday. We haven´t seen it on live or didn´t know almost anything about it, but stil.. Oh! My heart is beating to the old wooden house, I`ve told.. But it is quite nice to compare these two items together. See whichever wins.. But that kind of kitchen would be nice ;)

FLASHLIGHTS

Vähänkö mahtava idea! Tätä on pakko koittaa joskus itekin. Ja sähkömiehet huutaa hurraa!

Kuva täältä.

Wow what an idea! Have to try by myself too. And e-men are cheering!

Photo from here.

FEVER

Arvatkaa kelle iski viikonloppuna kuplakuume? Voi video.. Sairaspetillä oon toisella kädellä selaillu autokauppojen tarjontaa netissä, soitellu isille ja velikullalle erinäisten kinkkisten kysymysten vaivatessa päätä ja lukenut silmät ristissä "kupletteja" (lue; Kuplatarinoita). Varoituksen sanana sanottakoon että TARTTUU.

Ei mutta. Meidän äiteellä oli tollanen punaisena kun me penskat oltiin pieniä. Sitä sympaattista siritystä on ikävä. Tommosella ois oikeen kiva huristella kesäisin töihin ja nakata pojukki siinä samalla hoitoon.. Niin, tuommosia asioita täällä pyöritellään nytten päässä. Kuplan lisäks.

I have a Beetle fever! My mother had that kind of car (red one) when we kids were smaller. I would like to ride drive with it to work and take Noa to nursery on same time. That kind of things we`re thinking of,  besides of the Beetle.

DAMPER BREAD

Tänään innostuin tekemään itse leipää. Ei ole lisäaineita, mutta taatusti kuituja siitäkin edestä. Eikä ole uunituoreen, lämpöisen leivän voittanutta. Ommom!

I made the bread myself today. Oh, it´s soooo goood..!

PELTILEIPÄ (damper bread)

1l vettä tai maitoa

75g tuorehiivaa

1dl rypsi- tai oliiviöljyä

1rkl suolaa

1rkl sokeria

3dl kaurahiutaleita

1dl pellavansimeniä

n. 1,5kg hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja

Pinnalle n. 1dl auringonkukansimeniä tai kauraleseitä.

*

1. Kuumenna neste kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva joukkoon.

2. Lisää öljy, suola ja sokeri, sitten hiutaleet, siemenet ja suurinosa jauhoista.

3. Vaivaa kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista.

4. Anna kohota n. 45 min. vedottomassa paikassa liinan alla.

5. Kaada uuninpellille ja taputtele ohuemmaksi levyksi. Leikkaa palat pohjaan asti.

6. Anna kohota liinan alla vielä n. 30 min. ja sivele pinta vedellä. Ripottele siemenet/leseet.

7. Paista kypsäksi 200 asteessa keskitasolla (n. 20 min.)

KORSON ASEMA

Voi mahtavuus!

Mies toi eilen Hesarista irtirevityn sivun. Siinä oli juttu Korson vanhasta asemasta. Tuli kovin outo ja voimakas fiilis. Se oli jotain riemun, innostuksen, uteliaisuuden, kateuden, haikeuden, harmituksen, ilon ja lämmön sekamelksaa. Luin juttua ees taas ja tihrustin kuvia nenä painomusteessa. 

Muistin elävästi miltä tuntui seistä viime syksynä aseman pihassa auringon paistaessa ja lehtien pyöriessä jaloissa ja tuijottaa tuota talo vanhusta parin metrin etäisyydeltä. Se tunne, että tuo voisi olla meidän uusi kotimme ja suunnaton halu päästä remontoimaan, antamaan talolle taas rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa., kuitenkin ajatuksissa epävarmuus talon kunnosta, omien (voima)varojen riittävyydestä ja sijainnista. Meinasin pakahtua ja revetä kahtia. Kirjoitin talosta tännekin.

Pitkällisten pohdintojen ja puntaroinnin jälkeen päätimme kuitenkin (koittaa) unohtaa talon. Sijainti ei oikein saanut kannatusta ja myyntihintakin hirvitti, kaikista kysymysmerkeistä puhumattakaan; toimisiko tulisijat, olisiko siellä turvallista asua, olisiko meillä varaa ja voimia korjata talo arvoiseensa kuntoon jne..

Alkuun unohtaminen oli todella vaikeaa. Olin jo ehtinyt suunnitella huonejärjestystä ja sisustusta, miettinyt ratkaisuja ongelmiin ja alkanut ottaa selvää wanhoista taloista metkuineen. Tutkin aluetta palveluineen netin välityksellä, luin lukuisia keskustelupalstoja ja googletin kuvia Korsosta. Keskustelimme sijainnista ja talosta päivittäin. Mietimme olisiko pienen lapsen kanssa turvallista asua noinkin keskeisellä ja vilkkaalla alueella, kivenheiton päässä rautatiestä ja jätettäisiinkö talo rauhaan sittenkään kun siinä asuisimme. Pikkuhiljaa hiipi tunne ettei paikka ollut meitä varten. Sen jälkeen talo on ollut mielessämme usein ja olemme pohtineet onkohan joku sen jo ostanut.

Nyt puolisen vuotta viisaampana, monta vanhaa taloa tutkineena ja useita alankirjoja lukeneena huomaan, ettei me oltu tuolloin valmiita viemään projektia eteenpäin. Ehkä niin oli tarkoitettu.

Nyt talon omistaa nuori pariskunta, Henna ja Sami kahden lapsen kanssa, ja olen aidosti onnellinen heidän puolestaan. Oli ihana lukea ettei taloa ole ostanut joku kiho sijoitusmielessä, vaan siellä asuu ihan oikea perhe. Tiedän että remonttiurakka on iso ja julkisuus tuo hommiin taatusti oman lisänsä, mutta sydämestäni toivotan heille onnea tulevaan! Aion seurata suurella mielenkiinnolla ja innostuksella mitä Korson asemalle kuuluu jatkossakin.

Jos sinäkin haluat pysyä kanavalla, klikkaa itsesi taajuuksille: KOTI ASEMALLA.

DATE

Mamma on "vähän" innoissaan. Parin kuvan ja muutaman tekstirivin takia nuppi on ihan sekaisin. Tutut suunnitelmat alkoivat pörrätä tajunnassa, iltaisin ei meinaa uni tulla ja kun herää on se ekana mielessä. Netissä googletetaan ahkerasti keskutelupalstoilla ja otetaan selvää asioista joita ei ennen ole tarvinnut juurikaan miettiä. Miehen puolikkaalle on asiasta koitettu puhua järkevästi ja aikuisten lailla, riitelemättä ja turhia toiveita herättämättä. Sydän pamppailee ja sanoo että tässä se on, ihan varmasti on. Ajatuskin siitä että menettäisin sen jollekin toiselle, puristaa ja tekee epämukavan, hätääntyneen olon. Pakko saada se.. Olo on kuin 16-kesäisellä ihastuksen edessä. Ja täytyy myöntää, mamma on hiukka ihastunut. Tänään on "treffit". Katotaan miten käy.. rakastunko.

Talon näyttö on iltapäivällä. Pitäkää peukkuja! ;)

Kivaa ja täpisyttävää sunnuntaita kaikille!

Mommy is very excited. Due of the pair of image and short text head is a mess.

Plans to spin in my head, it´s difficult to fall asleep at night, and when you wake up, it is the firstthign in your mind. I`m looking for information on the web and I'll find out about things not hitherto hadn´t just think about. With man we have talk with sensibly and like adults, not arguing. Heart is pumping and it says that there it is. Just a hought that to lose it to someone else, pressed by the innermost and causes uncomfortable feeling. I feel like a 16-years old in front of  a crush. I must admit that I´m a little bit in crush. Today is the date.. Will see how it goes .. Would I fall in love.

The showing of the house is in the afternoon. Keep your fingers crossed.
Fun and exciting Sunday to all!

4 HEAVEN`S SAKE!

Aamulla avasin telkkarin taustahälyksi aamutoimille. Kohta huomasin tuijottavani sitä suu ammollaan, ihastuksesta. Sieltä tuli tämä: Huoneen Muodonmuutos.

Mikä ihana vanha tehdastila siellä olikaan muutoksen kourissa! Mustat, jo kivasti kulahtaneet lautalattiat, mieletön huonekorkeus, isot ruutuikkunat, vähän niinkuin Nenalla, valkoista ja harmaan erisävyisiä, karuja tehtaanseiniä ja mahtavat koristeelliset peiliovet. Sydän suli, ja aloin taas haaveilla. Tällä kertaa oman talon sijaan vanhasta tehdasasunnosta / omasta pikkutehtaasta. Oijoi.

Tuijotin sitten ohjelman loppuun asti Noan kiipeillessä kinttuja pitkin, ja mitä pidemmälle ohjelma meni, sitä avonaisemmaksi suuni kävi, ei tosin ihastuksesta enää. Muutokset piti sisällään ihan kivoja ideoita sinänsä, mutta ne kaikki yhdessä ei vaan mielestäni toimineet, eikä varsinkaan tuolla.  Kamalaa värien sekasotkua ja jotain goottikynttelikköjä! Ainoa oikeasti onnistunut juttu oli salmiakkiruudutus seinään. Mutta katsokaa ihmeessä tuo jakso ja kauhistelkaa. Mielestäni se oli tehdassunnon raiskaus. Melkein itkin.

In the morning I opened the telly background noise in the morning action. Soon I noticed I stare it agape, of delight. It was this: Room Makeover. What a wonderful old factory space there was on the throes of change! Already nicely worn black floor boards, an insane height of the room, big screen windows, a bit like the Nenas, white and different shades of gray, barren, factory walls and stunning decorative doors. Heart melted, and I began to dream again. This time, my own house instead of the old mill home / our own small factory. Oh my.

I stared at the end of the program when Noah climbed along my legs, and the longer the program went, it was left open my mouth, though not crush anymore. Changes included quite nice ideas, but all of them together didn´t worked, and certainly not in there. Horrible mess of colors and something gothic candlesticks! The only real success story was salmiakcheckered wall. But look at that episode and be shocked. I think it was rape of a factory house. I almost cried.

(Kuva ei liity ohjelmaan/Picture not related to the program. Se on täältä/it´s from here: 1984 Productions)

NOT SO NICE MAIL

Isännöitsijä muisti meitä tänään ei-niin-kivalla postilla, ja vieläpä näin joulun alla kun ois rahan menoa muutenkin. Veti mielen matalaksi ja kuten jo aiemmassakin postauksessa mainitsin, lompakko aloittaa dieetin ihan just. Rankan sellasen, voin kertoa. Käytiin Noan kanssa jo viemässä pulloja kauppaan ja tarkistuttamassa vanhoja lottokuponkeja ja myytiin vanha lampunvarjostin. Sukan varsi venyy.

No, jos ei jotain pahaa niin ei jotain hyvääkin. Tuo posti teki mamman  lähes jokapäiväisestä talon etsinnästä  hyväksyttävämpää isin silmissä ja taisi nostattaa hieman alavireistä talokuumettakin hänellä. Jee siitä. Ollaan tässä pohdittu et ois erikiva maksaa vain omista jutuista, eikä isohkon asunnon omistajana enimmäkseen vain muiden. Yhtiövastikkeet on p**seestä. Syvältä.

Superintendent remembered us today, not-so-nice mail, even on this holiday season, when the money would be going anyway. It pulled low mental, and as I already mentioned on the previous post, the wallet just like to start a diet. Hard one, I can say. We already went with Noa's taking the bottles to trade and check out the old lottery tickets and sold to an old lampshade. Sock arm stretches.

Well, if there is something bad, there is something good also. That post made my almost daily exploration of the house more acceptable in daddy´s eyes and his somewhat low-key house fewer was raised up a little bit. Yay for that. We have considered that it would be much much nicer to pay only for our own stuff, and rather large apartment owner, mostly just to the other ones. Maintenance charges sucks.

KIRSIKOITA, KIRSIKOITA..

Kiitos Aniliinille kirsikkatunnustuksesta! Vai että "rautainen äityli". Hehee! Kiitos :) Laitetaas hyvä kiertämään taas, elikkäs..

1. Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
2. Kerro kolme asiaa joita rakastat
3. Näytä kuva rakastamastasi asiasta ja kerro siitä

. . .

1. Olkaa hyvät, te ihanuutta ympärilleen loihtivat: Sanna Matilda, Weekdaycarnival, Tuijariikka, Maria ja muistaakseni jo kerran aiemminkin kirsikoilla heittelemäni Nena

2. Rakastan omaa perhettäni, vanhoja 20-40-luvun taloja peiliovineen ja puulattioineen sekä hyvää ruokaa jota saa syödä kaikessa rauhassa.

3. Kuvaksi valitsin tämän potretin rakkaasta espanjalaisesta karvanaamastani. Varsin tyytyväisenä hän siinä..