Isännöitsijä muisti meitä tänään ei-niin-kivalla postilla, ja vieläpä näin joulun alla kun ois rahan menoa muutenkin. Veti mielen matalaksi ja kuten jo aiemmassakin postauksessa mainitsin, lompakko aloittaa dieetin ihan just. Rankan sellasen, voin kertoa. Käytiin Noan kanssa jo viemässä pulloja kauppaan ja tarkistuttamassa vanhoja lottokuponkeja ja myytiin vanha lampunvarjostin. Sukan varsi venyy.
No, jos ei jotain pahaa niin ei jotain hyvääkin. Tuo posti teki mamman lähes jokapäiväisestä talon etsinnästä hyväksyttävämpää isin silmissä ja taisi nostattaa hieman alavireistä talokuumettakin hänellä. Jee siitä. Ollaan tässä pohdittu et ois erikiva maksaa vain omista jutuista, eikä isohkon asunnon omistajana enimmäkseen vain muiden. Yhtiövastikkeet on p**seestä. Syvältä.
Superintendent remembered us today, not-so-nice mail, even on this holiday season, when the money would be going anyway. It pulled low mental, and as I already mentioned on the previous post, the wallet just like to start a diet. Hard one, I can say. We already went with Noa's taking the bottles to trade and check out the old lottery tickets and sold to an old lampshade. Sock arm stretches.
Well, if there is something bad, there is something good also. That post made my almost daily exploration of the house more acceptable in daddy´s eyes and his somewhat low-key house fewer was raised up a little bit. Yay for that. We have considered that it would be much much nicer to pay only for our own stuff, and rather large apartment owner, mostly just to the other ones. Maintenance charges sucks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti