Voi mahtavuus!
Mies toi eilen Hesarista irtirevityn sivun. Siinä oli juttu Korson vanhasta asemasta. Tuli kovin outo ja voimakas fiilis. Se oli jotain riemun, innostuksen, uteliaisuuden, kateuden, haikeuden, harmituksen, ilon ja lämmön sekamelksaa. Luin juttua ees taas ja tihrustin kuvia nenä painomusteessa.
Muistin elävästi miltä tuntui seistä viime syksynä aseman pihassa auringon paistaessa ja lehtien pyöriessä jaloissa ja tuijottaa tuota talo vanhusta parin metrin etäisyydeltä. Se tunne, että tuo voisi olla meidän uusi kotimme ja suunnaton halu päästä remontoimaan, antamaan talolle taas rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa., kuitenkin ajatuksissa epävarmuus talon kunnosta, omien (voima)varojen riittävyydestä ja sijainnista. Meinasin pakahtua ja revetä kahtia. Kirjoitin talosta tännekin.
Pitkällisten pohdintojen ja puntaroinnin jälkeen päätimme kuitenkin (koittaa) unohtaa talon. Sijainti ei oikein saanut kannatusta ja myyntihintakin hirvitti, kaikista kysymysmerkeistä puhumattakaan; toimisiko tulisijat, olisiko siellä turvallista asua, olisiko meillä varaa ja voimia korjata talo arvoiseensa kuntoon jne..
Alkuun unohtaminen oli todella vaikeaa. Olin jo ehtinyt suunnitella huonejärjestystä ja sisustusta, miettinyt ratkaisuja ongelmiin ja alkanut ottaa selvää wanhoista taloista metkuineen. Tutkin aluetta palveluineen netin välityksellä, luin lukuisia keskustelupalstoja ja googletin kuvia Korsosta. Keskustelimme sijainnista ja talosta päivittäin. Mietimme olisiko pienen lapsen kanssa turvallista asua noinkin keskeisellä ja vilkkaalla alueella, kivenheiton päässä rautatiestä ja jätettäisiinkö talo rauhaan sittenkään kun siinä asuisimme. Pikkuhiljaa hiipi tunne ettei paikka ollut meitä varten. Sen jälkeen talo on ollut mielessämme usein ja olemme pohtineet onkohan joku sen jo ostanut.
Nyt puolisen vuotta viisaampana, monta vanhaa taloa tutkineena ja useita alankirjoja lukeneena huomaan, ettei me oltu tuolloin valmiita viemään projektia eteenpäin. Ehkä niin oli tarkoitettu.
Nyt talon omistaa nuori pariskunta, Henna ja Sami kahden lapsen kanssa, ja olen aidosti onnellinen heidän puolestaan. Oli ihana lukea ettei taloa ole ostanut joku kiho sijoitusmielessä, vaan siellä asuu ihan oikea perhe. Tiedän että remonttiurakka on iso ja julkisuus tuo hommiin taatusti oman lisänsä, mutta sydämestäni toivotan heille onnea tulevaan! Aion seurata suurella mielenkiinnolla ja innostuksella mitä Korson asemalle kuuluu jatkossakin.
Jos sinäkin haluat pysyä kanavalla, klikkaa itsesi taajuuksille: KOTI ASEMALLA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti