Juu hei. Meillä on nyt ollut kolmisen päivää Känkkäränkkä kylässä. Noa ei tykkää istua, ei olla mahallaan eikä selällään sitäkään vähää. Sitteri, ennen se paras paikka, pistää vaan kiukuttamaan entistä enemmän. Herra saa kunnon tantrumit! Vaippaa vaihdettaessa pyöritään ja hyöritään, samoin syödessä, niin että on soseet ja vaipat silmillä. Maitopullo, tuo ennen lähes pyhäesine, saa sekin tuta herran metkut. Se nimittäin lentää muutaman hörpyn jälkeen lattialle. Samoin tutit ja lelut. Sama homma myös ulkona.
Ainoa paikka missä on hyvä, on syli, sekin liikuttaessa tai seistessä. Toinen paikka on suihku ja kolmas kärryissä luut ulkona roikkuen. Mutta kun ei niissä voi kokoaikaa olla.. Huoh! No, saapahan mamma ainakin liikuntaa. Lisäksi herran päikkärit on rajoittuneet noin puoleen tuntiin. Siinä ajassa ei ihmeitä ehdi tekemään, ja muun ajan saakin sitten leikkiä narria. Siksi hiljaista täälläkin. Liekkö hampaita tulossa..
| Mikko Alatalo: Känkkäränkkä |
ps. Ettei menis ihan pelkäks nurinaks, niin kehuttavakin on, Noa nimittäin on lähiaikoina oppinut nukkumaan omassa sängyssään koko yön (eli n. klo.22:30-06:30), juomaan itse tuttipullosta ja ottamaan muutamia askelia käsistä tukiessa. Hyvä Noa, mamman murunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti