Eilen meillä yritettiin saada aikaiseksi 1-vuotiskuvia. Aika mahdoton tehtävä. Poju oli väsynyt (kuten myös mamma&isi) ja super-kiinnostunut kamerasta ja oheis härpäkkeistä eikä olisi millään pysynyt paikoillaan. Sitten kun pysyi, istui hän selkä kuvaajaa kohti tai söi omenaa tai oli kuolannut rinnukset märiksi. Tai oli haudan vakava. Mammaa kismitti kun lentsikka-idea ei kiinnostanut pojua lainkaan ja suurinosa otetuista kuvista näytti olevan ihan toisenlaisia kuin olin visioinut. Plaah.
Voi kunpa joku olisi videoinut salaa koko operaation kärpäsenä katosta! Olisi jedes otain hauskaa mitä muistella niistäkin hetkistä. Videolla voitaisiin nähdä mm. kun mamma jumppasi kuvaajan takana ja päristeli ja lörpätteli huuliaan, ja isi tanssi ja matki eläimiä. epätoivoisena tarkoituksena siis saada poika hymyilemään tai jopa nauramaan - luonnollisesti. Tämän lisäksi heilutettiin paperilennokkeja teleskooppivarren avulla ilmassa ja Noa hakkasi niitä pensselillä kuin mitäkin pinataa. Ja mamma kun niitä niin väkersi..
Kuvaajaystäväni ehdotteli hienovaraisesti toista kuvauskertaa.. Saa nähdä tartutaanko tarjoukseen vai tehdäänkö taikoja photarilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti