LOOK A LIKE

Huomasin eilen blogipäivityksiä selaillessani Minnan Koti Amsterdamissa -blogissa hyvin tutun näköisen sohvan. Piti ihan siristää silmiä ja tutkailla nenä ruudussa onko samanlainen kuin meillä. Ei se sit ollukkaan. Hyvin look a like kuitenki, vai mitä ootte mieltä?


- Stephanie Rammelon sohva -


- Meidän rokki-sohva -

Meidän soffakalusto on nahkainen vintage-setti sukulaisilta. Parisen vuotta sitten sen ekaa kertaa näin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ujona tyttönä uskalsin vaan haaveilla tuosta sohvaryhmästä, kunnes keväällä avasin vihdoin suuni ja uskaltauduin kysymään josko silloinen omistaja, iäkäs rouva, suostuisi myymään kaluston meille. Silloin toivoin ristiäisiä silmällä pitäen, että saisimme uuden sohvan ennen kuin pikku-herra nimen, mutta rouva ilmoitti ettei ole halukas luopumaan sohvastaan. Suunnaton harmitus ja epätoivo.

Löysin itseni noin viikkoa ennen ristiäisiä Ikeasta ostamassa paniikissa mustaa, nahkaista Karlstadia. Rahapulassa ja epätoivoisena jopa laitoin mukana olleen veljeni ottamaan itselleen Hej-kortin, että saisimme sohvan ostettua. Kortin myöntämisen jälkeen kuulimmekin sitten ettei sohvaa saa heti mukaan, vaan se pitää tilata. No eikun tilaus vetämään! Kohdassa toimitusajankohta saimme kuraa silmille - sohva saapuisi meille vasta ristiäisiä seuraavalla viikolla. No voi jumalauta! Kirosin mielessäni ja ääneen, olin se päivän ihanin asiakas, josta kertoa silmiä pyöritellen illalla kotona. Veljeni otti "turhaan" luottokortin (jos nyt tuota sanaa voi käyttää muovirahan kohdalla) eikä me saatu sohvaa. Tiedättekö, olin niin epätoivoinen että harkitsin jopa ristiäisten siirtoa! Naurattaa ihan näin jälkeenpäin.


- Ikean Karlstad -

No, ristiäiset pidettiin ajallaan, vanhalla sohvalla. Loppuunsa olin niin tyytyväinen loihtimaani uuteen järjestykseen, että meinasin heittäytyä lattialle kiukuttelemaan kuin lapsi karkkihyllyn edessä, kun viimeiset vieraat olivat lähteneet ja oli aika hyvästellä veljeni - ja meitä 3-4 vuotta palvellut sohva. Veljeni nimittäin osti sen meiltä uuteen asuntoonsa ja vei mukanaan.

Noin viikon ajan ristiäisten jälkeen olohuoneemme muistutti lähinnä hotellin aulaa pyöreine mattoineen ja niukkoine kalusteineen. Telkkua katsoimme Martelan Kilta-tuoleista tai lattialta, mikä oli vaihtelua ainaisen löhöämisen jälkeen.
Mutta ei jotain kurjaa jos ei kivaakin - ristiäisiltana saimme kuulla että aiemmin mainitsemani rouva olisikin nyt pienen harkinnan jälkeen halukas hieromaan kauppoja!
Seuraavalla viikolla ajoimmekin Hyvinkäälle hakemaan sohvan tuoleineen uuteen kotiin.
Ja mikä kivointa, "kauppaehdoissa" sanottiin ettei sohvaryhmä maksa mitään, vaan on lahja pojallemme. :)

VANKILAHAAREMI

Eilen illalla kävin taas kerran läpi vaatekomeroani. Yritin katsella komeron tarjontaa sormien välistä - leveistä sormien väleistä! Tällä menetelmällä ja armottomalla sovittelurumballa sain ihan komean kasan raavittua hyllyiltä ja hengareista. Koitin olla rehellinen itselleni. Oli myönnettävä että pojun mukana on tullut myös muutama lisäkilo, eikä farkut ole kutistuneet pesussa.

Huomaan, että menneen vuoden aikana myös vaatemakuni on muuttunut. Heti synnytyksen jälkeen tuntui että haluaisin pukeutua vain äiti-vaatteisiin eli sellaisiin pirteisiin, pehmeisiin ja pullantuoksuisiin, mutta nyt, lähes puolen vuoden jälkeen alan taas tunnistamaan itseni peilistä. Eli raitaa, ruutua, mustaa, valkoista, harmaata, ripauksella kirkkaita värejä. Laatikoita, telttoja, graafisia printtejä, legginsejä, haaremeita, painijanselkätoppeja.

Yksi komerosta häädetyistä oli mustavalkearaidallinen toppi, sinällään ihan kivan näköinen ja värinen, mutta materiaali oli tökkinyt jo pitkään - ribattu trikoo. Yäh! Jostain tunnevammasyystä olin jemmaillut kyseistä toppia hyllyilläni jo vuosia, enkä monista epäonnistuneista ulosheittoyrityksistä huolimatta ole sitä koskaan pitänyt. Niinpä sen aika koitti.

Nuukana en sitä kuitenkaan saanut UFF:in laatikolle asti, vaan muokkasin siitä Noalle vankilahaaremit. Vähän niistä tuli isot, mut se ei koskaan ole vielä tässä vaiheessa pahasta. Viimeistään syksyllä lienevät ihan passelit.

Koodiväri: KELTAINEN

Kesän koodiväri on mielestäni ehdottomasti KELTAINEN.
Se on väri, joka on pitkin vuosia seurannut lempivärieni TOP 5:ssa mustan, valkoisen, harmaan ja pinkin seurana.
Se on myös väri, jota olen hyvin vakaasti harkinnut lisääväni pieninä, pirteinä pirskahduksina alakerran sisustukseen.
Vähän kuin puristaisi sitruunaa.



KELTAINEN -kesäkokoelma
Ylärivi: Omatekemä Noan lätsä, muovipupu kirppikseltä, H&M:n body.
Keskellä: Marimekon vintage t-paita (kirppis 3e), Marimekon lasimaljakko (kirppis 10e), peltipurkki kirppikseltä.
Alarivi: Ordning&Reda:n kalenteri, HAI -kumpparit.

KIITTI VINKISTÄ

Tänään oli sellainen päivä kun teki mieli hieman sisustaa ja näperrellä, saada aikaiseksi jotain kivan näköistä ja omatekoista. Toisaalta, jos olisin ollut rahoissani, olisin saattanut napata Noan kärryihin ja körötellä Ikeaan ihmettelemään tavaran paljoutta. Tai sitten olisin jatkanut eilistä kirppiskierrosta.. niin, jos olisin ylipäänsä jaksanut edes ihmistäytyä.
Mutta koska oli sunnuntai, nukuimme pojan kanssa pitkään, otimme hieman aurinkoa ja suunnittelimme terassin "sisustusta" siinä samalla.
Mut pakko oli myös saada jotain aikaiseksi. Jotain konkreettista siis.

Päätin sitten siivota jääkaapin ukkelin nukkuessa. Reipas minä.
Kaapista löytyi mm. jo parhaat päivänsä nähneet punajuuriviipaleet ja fetajuustopalojen jämäöljyt, molemmat lasipurkeissa. Niitä tyhjäillessä mieleeni paukahti joskus taannoin lukemani blogi lasipurkkien tuunaamisesta.. Niinpä päädyin hinkkaamaan purkkien kyljistä etikettejä ja suihkimaan mattamustaa maalia purkkien kansiin.

Sain suolalle ja sokerille kaipailemani lasipurkit Ikean hinnatkin komeasti alittaen. Kiitti vinkistä, Varpunen! Lisää purkkeja syntynee sitä mukaa kun niitä tyhjenee. Joten eikun syömään!







Samaan syssyyn ruiskaisin mustaksi myös vanhan karahvin (ex viinipullo) muovi-metallikorkin. Muuttui putelin ilme heti "asiallisemmaksi", ei näytä enää entiseltä viinipullolta.

LÖYTÖJEN ILTA

Huuto.net, tuo löytöjen loputon taivas, ilahdutti meitä taas kerran toissa iltana. Menin sinne lähinnä tappamaan aikaa ja pistin samalla hakuseen pari etsimäämme juttua. Toinen niistä oli suihkuseinä, joka löytyikin muutaman minuutin kahlauksen jälkeen - kympillä Espoosta!

Kylppäri on ollut sitä vaille valmis jo kuukausia, ellei jopa 2 vuotta, riippuen siitä mistä lasketaan. Siitäkö, kun saimme vesieristeet, kaakelit ja pöntön paikoilleen? Vaiko siitä, kun saimme kylppärin kalusteet ja toimivat vesipisteet? Vai olisiko valmiin määritelmä se, kun saimme jo hieman luksusta minisaunan muodossa? (sekin muuten Huuto.netistä)

No, oli miten oli, viimeisen puuttuvan palasen kylppäriin saamme tänä iltana. Vihdoinkin! Sit vaan jännäillään saadaanko se a) ehjänä perille b) ehjänä/oikein paikoilleen ja c) onko seinä niin kiva luonnossa kuin kuvassa?
Jää nähtäväksi.



Kopasin samalla Huuto.netistä meille olkkariin jotain simppeliä, kivaa 50-60-luvun maalattavissa olevaa senkkiä, jossa ois mielellään liukuovet - halvalla. Olen sellaista jo hetken haeskellut, mut kaikki tähän mennessä eteen tulleet ovat olleet liian pieniä tai ilman liukuovia - tai liian kalliita/kaukana.
No nyt sitten tärppäs! Kunnostusta kaipaava kaunotar etsi Keravalla kotia ja huutelin sen itselleni hurjaan 3 euron hintaan. Jäi vielä rahaa maaleihin ja uusiin vetimiinkin.

KEITTIÖLELUT ARKEMME ILOT

Kävin pitkästä aikaa tsekkailemassa Urban Outfittersin tarjonnan. Siellähän ois vaikka mitä kivaa, varsinkin keittiöön! Nuo viiksi-mukit on aivan hulvattomat! Näin kuvan moisista Photobucketissa, mutten saanut selville mistä noita saisi. Nyt sekin selvis.

Myös tuo Grassy Organiser ois kätsy, esim. tuttipullojen kuivaustelineenä.
Maatuska-mukit on sellaisinaan symppikset ja Joseph Joseph Mosaic Chopping Board tois hiukka väriä keittiöön.

Suck UK:n Terrorist Teapot on niin hauska idea et voisin ihan sen takia alkaa harrastamaan teehetkiä! Voisin siemailla teeni nuista viiksimukeista ja napostella Home Made-keksejä :)
(kuvat ja tuotteet Urban Outfitters)

KUN MAMMAN PAITA REPESI..

..SAI NOA UUDET HOUSUT.

Sellainen on kiertokulku meillä. Tai oli ainakin eilen.

Sain tarpeekseni nurkkaan kertyneistä tekemättömistä ja keskeneräisistä töistä, ikuisuusprojekteista, jotka ovat vaan jääneet ja jääneet. Jostain oli aloitettava tuon suman purku. Siellä sumassa seisoi myös vanha, revennyt paitani. Kankaassa oli niin kivat värit etten raaskinut heittää sitä pois enkä taas toisaalta tykännyt paidan mallista niin paljon että olisin nähnyt vaivaa korjata, joten tein siitä jotain uutta.

Kyhäilin sitten Noa-pojalle uudet kesäpöksyt.

Malliajatus tuli siitä, että olin jo hetkisen haaveillut Noalle haaremihousuja ja ruudullisia shortseja, mutten ollut vielä kumpiakaan kelpuutettavia löytänyt. Iskinkin sitten kaksi pörriäistä kerralla saaden aikaiseksi ruudulliset haaremit. Ei paha, sanon, vaikka mutsin vanha Singeri ja omat aivot hangoittelivatkin vastaan. Siitä todisteena nurjan puoleinen vyötäröresori ja ei-kohdistuvat ruudut.

Mut ei jotain pahaa jos ei hyvääkin; sen aikaa paloi lamppu pään päällä että kekkasin tehdä paidan uppotaskuista hauskat päälleommellut takataskut, malliltaan vähän niinkuin pisarat.

Paitakangasta jäi tähteeksi vielä vaikka kuinka! Settiajattelijana aloin väsäämään siitä pökiin mätsäävää lippahattua, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ihme kyllä, sain sekin jo illalla pientä harsimista vaille valmiiksi. Lisään kuvan valmiista setistä kunhan saan ensin parsinneulan!