VANKILAHAAREMI

Eilen illalla kävin taas kerran läpi vaatekomeroani. Yritin katsella komeron tarjontaa sormien välistä - leveistä sormien väleistä! Tällä menetelmällä ja armottomalla sovittelurumballa sain ihan komean kasan raavittua hyllyiltä ja hengareista. Koitin olla rehellinen itselleni. Oli myönnettävä että pojun mukana on tullut myös muutama lisäkilo, eikä farkut ole kutistuneet pesussa.

Huomaan, että menneen vuoden aikana myös vaatemakuni on muuttunut. Heti synnytyksen jälkeen tuntui että haluaisin pukeutua vain äiti-vaatteisiin eli sellaisiin pirteisiin, pehmeisiin ja pullantuoksuisiin, mutta nyt, lähes puolen vuoden jälkeen alan taas tunnistamaan itseni peilistä. Eli raitaa, ruutua, mustaa, valkoista, harmaata, ripauksella kirkkaita värejä. Laatikoita, telttoja, graafisia printtejä, legginsejä, haaremeita, painijanselkätoppeja.

Yksi komerosta häädetyistä oli mustavalkearaidallinen toppi, sinällään ihan kivan näköinen ja värinen, mutta materiaali oli tökkinyt jo pitkään - ribattu trikoo. Yäh! Jostain tunnevammasyystä olin jemmaillut kyseistä toppia hyllyilläni jo vuosia, enkä monista epäonnistuneista ulosheittoyrityksistä huolimatta ole sitä koskaan pitänyt. Niinpä sen aika koitti.

Nuukana en sitä kuitenkaan saanut UFF:in laatikolle asti, vaan muokkasin siitä Noalle vankilahaaremit. Vähän niistä tuli isot, mut se ei koskaan ole vielä tässä vaiheessa pahasta. Viimeistään syksyllä lienevät ihan passelit.