OSLO

kuva

BYE BYE BIRCH

Haukoin aamulla henkeä koiraa pissittäessäni. Pihakoivussamme oli oranssiin kypärään varustaunut apina, kera moottorisahan. Oksia tippui siihen malliin että tyhmempikin tajusi ettei kyseessä ollut vain harvennus. Kyllä, koko koivu läks. Halki, poikki ja pinoon, pois piharemontin tieltä.

Ja jotta tragiikka ei siihen loppuisi, lähti yhden lisäksi myös kaksi muuta. Noista kolmesta koivukaunottaresta KAKSI oli meidän asuntomme edessä - varjostivat kivasti helteillä ja toivat vehreyttä ja kaivattua näkösuojaa näin kesäisin. No nyt ei ole niitä enää. Kyllä kämppä valostui mutta valon varjopuolena tulee kuumuus. Ja se tuli. Harmittaa isosti.

Birch was poured into our yard today. Actually three. Two of them overshadowed by our apartment, but now they no longer exist, and we got the heat. Annoying big time.

UGH

Heitettiin tuossa viikonloppuna pojun kanssa pikareissu Savossa. Tällä kertaa ei kierretty kirppiksiä eikä luuhattu sukulaisissa. Tällä kertaa vollotettiin kirkossa ja paluumatkalla melkein junassakin. Viimeisenä yönä iskenyt akuutti mahakipu&yökötys olo sekä erittäin aktiivinen poju pistivät mamman varsinaiseen 6 tunnin tulikokeeseen. Örp.

Last weekend we were at the funeral together with my boy. I got sick and the six-hour train ride back to home was one of celebration. Ugh.

GIRLS` STUFF

Kokeiltiin eilen vähän tyttöjen juttuja. Noan hiukset kasvaa hirmuista vauhtia ja hetki sitten tapahtunut tukkaonnettomuus on jo painumassa unholaan. Ponnari on ehkä turhan girly mut pikku nuttis aika kiva jopa. Hikiniskan helpotus kunnes mamma raaskii kaivaa sakset kotelostaan.

Mommys´ bun-boy. A little girls´stuff experiment before I dig scissors up.

MACARONI AT THE TIME

Äiti on vähän väsynyt.

Olen väsynyt itseeni - haluaisin uudet hiukset, kunnon kasvo- ja jalkahoidon, hieronnan ja käynnin hammaslääkärissä. Olo ja ulkomuoto voisi hieman ihmistäytyä. Joku liikuntaharrastuskin ois kiva.

Olen väsynyt odottamiseen ja jännittämiseen - reilu puolivuotta on mennyt taloasioita vatvoessa, tuloksetta, ja uusi taloihastuksemme tuntuu olevan lähes ulottumattomissa ja sen lisäksi tarjouskaupassa.

Olen väsynyt kotiimme - täällä on paljon asioita joista en enää pidä ja haluaisin ne muuttaa, mutta koska olemme muuttamassa toivottavasti vielä tämän vuoden puolella, en jaksa nähdä vaivaa. Pöly laskeutuu pinnoille.

Stressi ja väsymys ovat siis päivän sanat.

Ne tuntuvat kropassa joka on muutenkin jäänyt erittäin vähälle hoidolle raskauden jäljiltä. Mahaan tai päähän koskee viikottain, niskat jumittaa ja selkä vihoittelee työpäivän jälkeen/aikana. Viikot vierii eteenpäin, ja viimeiset niistä onkin menneet kipeitä miehiäni hoivatessa. Töiden jälkeen jaksaa kömpiä kotiin syömään ja nukkumaan, mutta kaikki muu tuntuu ylimääräiseltä. Pojun omatoimisen syömisen opettelukin otti takapakkia. Suuhun ei mukamas mahdu kuin makaroni kerrallaan ja sekin mielellään äidin käden kautta. Isommat palat syljetään ruokalappuun ja/tai lattialle koiran iloksi. Siitä onkin tullut vakkari seuralainen pöydän alle. Äiti huokailee ruokapöydän ääressä päivä toisensa perään.

Ja kun ei jaksa, ei jaksa. Siksipä täälläkin kovin hiljaista. Harkitsin jo tauon pitämistä, mutta pelkään ettei sieltä ole paluuta, joten pusken eteenpän kuten Noan uusi kaivuri hiekassa.

Kiitos teille jotka jaksatte roikkua mukana.

Mom is tired.

INSPIRING WHITE

Valkoinen inspiroi tällä hetkellä isosti. Syytän siitä kesää ja vihreyttä. Ja myös itseäni - nykyisen tummuuden ja harmauden keskellä eläminen on alkanut tympiä. 

White inspired me a lot at the moment. I blame the summer, and greening. And also myself - the greyness and the darkness around us has begun to satiate.

kuva 1.
kuva 2.
kuva 3.
kuva 4.

PHEW, WHAT A HEAT!

Pari päivää tätä ehdin odotellakin, vapaapäivää - sitä, kun voi (yrittää) nukkua vähän pidempään, viettää rauhallinen aamu yhdessä pikkumussukan kanssa, ja mikä parasta, viettää kahdenkeskistä aikaa kaikessa rauhassa, ilman aikatauluja, ilman hässäkkää.

Ei sillä, arkeen totutteleminen on ollut ihan kivaa vaihtelua hoitovapaan jälkeen, ja mamma on kyllä tykännyt uudesta työpaikastaan kivojen työkaverien, rennon ilmapiirin ja nättien tavaroiden keskellä. Poju on myöskin sopeutunut hienosti päiväkotiin, ja saanut kehuja hoitajiltaan lähes päivittäin miten reipas ja iloinen hän on. Mamma on niin ylpeä pojastaan! Parin viikon tarharupeaman jälkeen tosin totuus tuntui iskeneen myös pikkumiehelle. Reippaiden aamujen sijaan on astunut hieman itkuisemmat aamut eikä tarhaan tahdottaisi jäädä. Siinä saa mammakin purra huulta ettei nappaa pojua kainaloon ja vie mukanaan töihin kun toinen vollottaa syydäntä särkevästi nenä ikkunassa kiinni.

Tarhan ikävät puolet näyttivät kyntensä myös tänään - Noa alkoi aivastella ja niiskuttaa, ja nyt vuotaa nenä kuin seula, eikä tunnu päikkäreistäkään tulevan mitään. Itkuinen ja hikinen mies pyörii lakanoissa, ja mamma on satavarma että joku inhottava kesäflunssa on nyt pesiytynyt meille. Tiesin, että näitä ja muita tulee varmasti, mutta harmittaa kun poju on muuten ollut tosi terve ja päästy tähän asti parilla pikkupikku flunssalla. Höh.

Tulevana sunnuntaina ajattelimme pitää erittäin myöhäiset ja erittäin epäviralliset kihlajaiskahvit, minne piti ostaa kokeeksi pussillinen hieman parempaa sumppia työpaikan naapurista ja teen ystäville Clipperiä. Sään salliessa myös grallataan ja hengaillaan terassilla, joka sekin pitäisi siivota ja ruuvailla viimeisetkin terassilaudat rempan jäljiltä kiinni. Tämä helle vain tahtoo puristaa mehut.. phuuh!

Tänään pyörähdimme lähikirpulla, josta löydettiin jo hetken kaipailemamme iso kori eteiseen kesän kengille puoleen hintaan 1,50e. Sandaalit ja muut lipokkaat kun tahtovat seikkailla millon missäkin ja kiireisinä arkiaamuina kadonneen kenkäparin etsinnät ovat raivostuttavia. Nyt on siistimpi ja toimivampi eteinen, sunnuntaita ja arkiaamuja silmällä pitäen.