Äiti on vähän väsynyt.
Olen väsynyt itseeni - haluaisin uudet hiukset, kunnon kasvo- ja jalkahoidon, hieronnan ja käynnin hammaslääkärissä. Olo ja ulkomuoto voisi hieman ihmistäytyä. Joku liikuntaharrastuskin ois kiva.
Olen väsynyt odottamiseen ja jännittämiseen - reilu puolivuotta on mennyt taloasioita vatvoessa, tuloksetta, ja uusi taloihastuksemme tuntuu olevan lähes ulottumattomissa ja sen lisäksi tarjouskaupassa.
Olen väsynyt kotiimme - täällä on paljon asioita joista en enää pidä ja haluaisin ne muuttaa, mutta koska olemme muuttamassa toivottavasti vielä tämän vuoden puolella, en jaksa nähdä vaivaa. Pöly laskeutuu pinnoille.
Stressi ja väsymys ovat siis päivän sanat.
Ne tuntuvat kropassa joka on muutenkin jäänyt erittäin vähälle hoidolle raskauden jäljiltä. Mahaan tai päähän koskee viikottain, niskat jumittaa ja selkä vihoittelee työpäivän jälkeen/aikana. Viikot vierii eteenpäin, ja viimeiset niistä onkin menneet kipeitä miehiäni hoivatessa. Töiden jälkeen jaksaa kömpiä kotiin syömään ja nukkumaan, mutta kaikki muu tuntuu ylimääräiseltä. Pojun omatoimisen syömisen opettelukin otti takapakkia. Suuhun ei mukamas mahdu kuin makaroni kerrallaan ja sekin mielellään äidin käden kautta. Isommat palat syljetään ruokalappuun ja/tai lattialle koiran iloksi. Siitä onkin tullut vakkari seuralainen pöydän alle. Äiti huokailee ruokapöydän ääressä päivä toisensa perään.
Ja kun ei jaksa, ei jaksa. Siksipä täälläkin kovin hiljaista. Harkitsin jo tauon pitämistä, mutta pelkään ettei sieltä ole paluuta, joten pusken eteenpän kuten Noan uusi kaivuri hiekassa.
Kiitos teille jotka jaksatte roikkua mukana.
Mom is tired.
3 kommenttia:
Hei, olen seurannut kirjoitteluasi jo pitkään hiljaisuudessa. Kiitos monipuolisesta blogista! On kiva tietää, että muillakin haaveilu omasta talosta ottaa välillä ison otteen elämästä. Voimia sinne!
Voi Ninni, veit jalat suusta! t. toinen väsynyt, joka on käynyt kampaajalla viimeksi huhtikuussa 2010, pääsee hammaslääkärille ensi kesänä jos ei maksa yksityiselle ja joka niin kovasti haluaisi lenkille, mutta on viimeksi harrastanut sellaista toimintaa maaliskuussa...
Mutta hei, ainakin mulla blogi pitää edes vähän kasassa ja virkistää arjen keskellä!
Tsemppiä! Mulla on ihan samanlaiset aatokset. Lapsi on jo yli vuoden ikäinen, mutta mamma on ihan räjähtäneen oloinen. Eilen sentään jaksoin sheivata jalat. Heh. Kotikin näyttää usein tosi surulliselta, kun sotku kertyy nurkkiin. Rakastan kotiamme, mutta en vaan jaksa vouhottaa.
Lähetä kommentti