Joulu on antamisen aikaa. Pää kuumana mietitään kelle annetaan mitäkin ja juostaan laumassa kaupasta toiseen, ostetaan hienot joulupaperit jo kuukausia ennen joulua ja väännetään sormet verillä upeita paketteja. Kaikki hössötys yhden päivän (tai/ja illan) takia.
MUTTA. Tämä video muistuttaa siitä, että antaa voi vaikka joka päivä. Ja kaksimielisenä ihmisenä on pakko korjata etten tarkoita mitään "sellaista" ;)
Mut hienoa toimintaa Narayanan Krishnan! Olen melkein sanaton.
ps. Antamisesta puheen olleen, huomenna alkaa arvonta..
Christmas is the time for giving. I hope that this video remind that we can give even though every day. Great carign and giving Narayanan Krishnan! I´m almost speechless.
Nenä vuotaa. Liekö pöly, allergia vai päälle puskeva flunssa. Eilen illalla kyllä vuosi silmätkin. Ja siihen tiedän syyn. Me katottiin miehen kanssa koneelta Emmerdale. Sattuko kukaan lukijoista kattomaan? Jos katsoi, niin varmasti tietää mitä tarkoitan. Ja niille jotka eivät katsoneet kerrotakoon, että jaksossa käsiteltiin erittäin todentuntuisesti ja sydäntä särkevästi vauvan kuolemaa. Ihan kauheeta..
Mammaa puristi iso nyrkki sisältä päin ja vedet kihos silmiin tunnin aikana tuon tuosta. Jopa silloin kun vauvan rapakuntoiselle kummisedälle kerrottiin tapahtuneesta. Olisin varmaan itkenyt silmät päästäni koko tunnin ajan jos olisin ollut yksin, mutta miehen kanssa istuessa ja kahvia hörppiessä yritin kovettaa itteni vaikka mieskin huokaili vieressä ja voivotteli tosissaan. En oikein tiiä miks niin tein. Kai halusin välttää suuremman tunteen purkauksen joka ois eittämättä pulpahtanut pintaan jos mies ois alkanu halailemaan ja hyssyttelemään. Aina kun padot meinasi räjähtää, piilouduin kahvimukiin tai säntäsin katsomaan Noan leikkejä kulman taakse. Kahvinjuonti oli vaikeaa kun alahuuli väpätti. Oli myös vaikeaa hymyillä ja puhua normaalisti Noalle kun itketti kovin.
Tuon tunnin jälkeen olo oli surullinen ja raskas. Itketti edelleen, mut nieleskelin. Tunsin syyllisyyttä siitä, että olen joskus korottanut ääneni pojan kiukutellessa tai uhmatessa. Tunsin syyllisyyttä myös siitä, etten ole tarpeeksi usein osoittanut tai muistanut olla kiitollinen terveestä lapsesta ja kaikesta mitä hän on tuonut elämäämme.
Tiedän, ettei näkemäni ollut täysin fiktiota. Sellaisia perheitä, äitejä, isejä, mummoja, pappoja, siskoja ja veljiä sekä kummitätejä ja -setiä on ihan oikeasti olemassa, joilta on pieni ihminen lähtenyt liian aikaisin elämästä. Tunsin tuskaa heidän puolestaan enkä voinut kuin koittaa kuvitella miten raastavalta pienen menettäminen on heistä tuntunut ja tuntuu yhä. En toivo sitä kenenkään kohdalle.
Omistan kaikille heille Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -biisin, joka saa minut itkemään. Aina.
Pidetään murusista huolta <3
Yesterday's Emmerdale section.. ouh! Mommy was in tears. It dealt with realism baby's death.
I was crying behind my coffee mug, and my unmarried man was moaning beside me. After that section I felt heavy and sad. I felt guilty that I ever raised my voice to Noa. And I also felt guilty that I don´t often enough show my gratitude to the fact that we have a healthy child.
I know that what I saw was not entirely fiction. Such families is really there who have lost their baby or a child. I'm really sorry for them. I can hardly imagine how they felt and still feel. I don´t wish it on anybody.
I own all those people that song what makes me cry. Always.
Joulu. Se on taas liian pian täällä. Tykkään kyllä joulusta ja ois ihana siivota huusholli lattiasta kattoon perheen voimin ja käydä hakemassa kuusi puhtaan tuoksuiseen kotiin, leipoa torttuja ja herkkuja pakastin täyteen ja askarrella maailman kauneimmat joulukortit kaikille sukulaisille ja ystäville. Ja kun kaikki olisi valmista, voisi kaikki läheisimmät ihmiset saapua läheltä ja kaukaa meille joulun viettoon. Käytäisiin joulukirkossa ja valvottaisiin myöhään syöden ja juoden ja paketteja aukoen. Kun kellään ei ois kiire minnekään. TOTUUS on kuitenkin toisenlainen, koska..
a) Olen toiveissani ja ajatuksissani jo niin jossain muualla, siellä omassa unelmieni talossa.
b) Johtuen kohdasta a) minua ei liiemmin kiinnosta laittaa täällä joulua. Ai miksikö? No siksi, että kaikki tuntuu eriparisilta ja väärän tyylisiltä, halvoilta ja nopeasti kyhätyltä, mikään ei käy keskenään eikä minua kiinnosta tehdä asialle tällähetkellä mitään. En kertakaikkiaan voisi edes keskittyä askarteluun.
c) Paperiperheen loppuvuoden budjetti on niin tiukka, ettei mitään uutta jouluista ole vara ostaa. Eipä toisekseen tee edes mieli ostaa tai tehdä itse, kun muutenkin yritetään tyhjentää komeroita entisistä roinista.
d) Alituiseen alleen piippivä isompi, sairas hauvamme erittää kaikkea muuta kuin jouluista tuoksua. Se masentaa eikä innosta kuuraamaan lattioita, koska sitä saa olla tekemässä koko ajan muutenkin.
e) Omat vanhempani eivät välttämättä ole kykeneväisiä saapumaan tämän vuotisen, harmittavan lyhyen joulun puitteissa tänne 500 kilsan päähän.
No onneksi edes toiset Noan isovanhemmat tulevat meille ihmettelemään Joulun ihmeitä. Ja pääsemme näillä näkymin myös Joulukirkkoon. Olen myös melko varma että pöytä notkuu herkuista, leivoin tai en. Varmasti valvomme pitkälle yöhön, rupattelemme, kuuntelemme joululauluja ja syömme itsemme kipeiksi. Uskon, että aika tekee tänäkin vuonna tehtävänsä ja joulumieli valtaa minutkin. Niin, vaikkei koti olekaan täydellinen tai kuusen alunen täynnä lahjoja. Huonomminkin voisi olla, joten olen onnellinen siitä kaikesta mitä meillä on ja jatkan haaveilua. Voi myös olla, että appiukko tempaisee ja vie meidät Kisikselle Hurstin tarjoamia leipiä voitelemaan, niinkuin vähän uhkaili. Se ois hienoa.
X-mas Depression is over me. I dream on a perfect Christmas.. A clean apartment, close relatives to us for Christmas, lots of treats and food, as well as the Christmas Church. The truth will be different, because..
a) I`m somewhere else, in my Dreamhouse, of course, where´s everything is perfect.
b) Because of the item a), I don`t care to put Christmas decoration and all that stuff here. I think that all we allready have are different pairs or the wrong style.
c) The rest of the years budget is so tight, that we haven´t a spare to buy anything new, and I`m not intrested to do anything new because we allready have a lot of stuff in our closets and cause of the item a) also.
d) Our bigger and sick dog is peeing everywhere, so it doesn´t smell like a Christmas. I'm too tired to scrub floors, when I may do that all the time anyway.
e) My parents live about 500 km from here, so they don`t have the opportunity to come to us this Christmas. It´s so short. Unfortunately.
Noa's other grandparents, however, come to us, we go to Christmas church and are eating ourselves to ache. It is a certainty. However, I´m happy aboput what we have. It could have been worse.
On hiljaiseloa pidellyt. Päiviä muutamia sitten vallinnut yleinen tekniikan parasta ennen päivä sai jatkoa heti perään. Mamman läppäri kosahti alkuanimaatioon eikä työpöydälle asti päästy vaikka mitä yritettiin. Selvä. Sinne meni taas kuvia, harakoille. Onneksi monista edellisistä ja nykyään liiankin tutuiksi tulleista koneiden "itsareista" on ottanut sen verran opikseen, että ulkoinen kovalevy on ahkerassa käytössä.
Nytpä ollaankin sitten isin koneella näppäilty vuorotellen, isi kouluhommia ja mamma omia asioitaan. Ei oo vaan tänne blogiin tullut eksyttyä kun kaikki kivat inspis-sivutkin hävis suosikeista koneen myötä. Pöh. Ketuttaa moinen. Hyvä puoli on se, ettei tule oltua koneella niin paljoa, vaan vietetään äiti&poika-laatuaikaa, seikkaillaan lumisissa maisemissa nyt kun pakkasetkin hellitti vähäsen ja tehdään kaikkea kivaa. Eilen kyläiltiin Sulevilla, huomenna kirppistellään ja pipareitakin voisi leipoa joku päivä tässä. Jouluun on enää 20 päivää..
I´ve been quiet, because my computer is broken. It´s best before-day was some day ago, and now I`ve to use my partners laptop by turns with him, of course.It means a lot of mummy&boy-quality time and nice tinkering with him.There´s only 20 days to go to X-mas, so we`ve to bake some X-mas cookies also..
Eilen, ensimmäinen päivä joulukuuta, tuli Noan ikämittarissa 11 kuukautta täyteen. Menee enää yksi kuukausi kun vietetään 1-vuotis synttäreitä, rakettien paukkuessa. Mamma voi vaan ihmetellä minne kulunut vuosi on kadonnut?!
Olen hymy huulilla palauttanut mieleeni vuoden (ja yli) takaisia tunnelmia, mietteitä ja olotilaa, jota on edesauttanut Minna Kiistalan "Minä en sitten muutu" -kirja, jonka viime kirjastoreissulla nappasin. Voin lämpimästi suositella kaikille odottaville, jo lapsen saaneille sekä niille, jotka ovat olleet aina sitä mieltä etteivät ikinä hanki lapsia. Kirjan ihanan imelä, vaaleanpunainen kansi osui hyllyllä silmiini, silmäilin takakannen ja luin pienen otteen nopeasti ensimmäisenä sormiini osuvasta kohdasta. Siinä luki näin: "Rauhoitellakseni hermojani luin iltaisin narkkareiden ja alkoholistien haastatteluja. Hyvän odottajan pisteeni nousivat kohisten, kun luin miten riippuvuuksista kärsivät naiset myrkuttivät tietoisesti koko raskauden ajan sekä itseään että vauvaansa, muttasaivat silti kuin ihmeen kautta täysin terveitä lapsia." Olin myyty. Ajattelin ettei tämä kirja voinut olla sisällöltään niin imelä kuin ulkoasu antoi ymmärtää, joten nappasin odottavan äidin tunnustukset mukaani. Enkä ole katunut. Kirja on sisällöltään totuudenmukainen ja kaunistelematon, eikä nuo kirjoittajan ajatukset ja kokemuksetkaan kovin kauas omistani osu. Vähän kuin omaa päiväkirjaa lukisi.
Yesterday, Noa turned 11 months. Only one month when we celebrated the 1-year birthday. Where a year has disappeared?!
I've read Minna Kiistalas "I do not change" book with a smile and returned to me years (and more) back to the thoughts, feelings and state of affairs. There's a lot of the same thoughts and experiences as myself a year ago. I recommend it to all pregnant women, mothers after birth, and as well as those who think that ever going to make children.This book is truthful and in the raw, like you read your own diary.
Eilinen laitteiden "joukkoitsari", Juliaa lainatakseni, päättyikin suht onnellisesti. Mies sai digiboxin toimimaan ja mamman puhelin menee vielä takuun piikkiin, mikä siinä sitten ikinä vikana onkaan. Siis huoltoon mars. Moccamasteri ei jättänyt pulaan sekään ja pesukonekin rupsuttaa taas tuolla taustalla. Koputan silti taikauskoisena varmuudeksi puuta.
Eilen käytiin TAAS Noan kans kirjastossa. Meistä tulee nyt ihan vakinaamoja siellä, vielä kun ehtii. Tälläkertaa mammakin ehti napata lukemista itsellleen. Kivan näköinen kahvilakin siellä on. Huomasin kun nenään leijaili herkullisia tuoksuja. Päähäni pulpahti ajatus, että mamma voisi ottaa vähän omaa aikaa ja mennä sinne naapurikirjaston kahvilaan hyvälle sumpille ja plärätä samalla läpi uusimmat sisustus- ja naistenlehdet. Aion esittää asian lähipääivinä "valtuustolle".
Siitä sainkin aasin sillan eiliseen yhtiökokoukseen, jossa ei oltu paikalla. Se oli jo toinen minne vankasti vannoimme menevämme, mutta mieli muuttuu aina n. paria tuntia ennen kokouksen alkua. Keksimme eilenkin paljon syitä miksei menty. Painavin niistä oli ETTEI MEITÄ KIINNOSTA enää kissanpissin vertaa. Me ollaan niin lähdössä täältä. Ihanaa että mieskin on. Riemuvoitto! Yhteistuumin jäimme siis himaan syömään ciapattaa&pinaattikeittoa ja tölläämään Emmerdalea, koko perheen lempparia ja ainoaa sarjaa mikä katotaan alusta loppuun joka päivä. Jos ei telkkarista niin sitten netistä.
Lähteminen nykyisestä kodista sai taas vettä myllyyn, kun mamma bongasi TALON. Ja mikä parasta, se on täällä Helsingissä. Tosin se on aika pieni. Isompi kuin nykyinen, mut pienempi kuin mamma tahtois. Muuten aika unelma. Sitä pitäis kuitenkin kasvattaa ja rempata et se ois ihan unelma-unelma, ja siihen meillä ei ehkä ole varaa, joten saas nähdä mennäänkö ees kattomaan. Mut katellaan.
Loppuunsa ihan timanttinen päivä.
PSST! Lähipäivinä tulossa taas arvonta ;)
Yesterday turned in favor. The man repaired the digital box and my phone goes to the warranty. Coffee maker and washing machine remained intact. Now I´m knocking wood to be sure. We went again yesterday in the library with Noa. We´ll become regular clients, even when we can. This time I had time to borrow something for myself too. There is also a good-looking coffee shop. One time I`ve to there to enjoy a good coffee and read the latest interior design and women's magazines. Yesterday's general meeting was missed, because we are no longer interested. We are so going here. Leaving from here became an issue when I yeaterday found THE HOUSE. What's more, it's here in Helsinki. It´s a bit small, but bigger than the existing dwelling. Nevertheless, almost like a dream house. To an end pretty diamond day.
