Pöytä.
Ajelimme viime lauantai-iltana Helsingin suunnalla kihlajaisjuhliin laittautuneina, nukkuva lapsi kyydissä, kun silmiini osui alueen roskalavapäivitys naamakirjasta. Lähistöllä, noin viiden minuutin ajomatkan päässä, olisi lava, minkä vieressä seisoi kuvan mukaan kaunis, jatkettava pöytä. Sinne! ajattelin, mutta samassa huomasin että päivitys oli tehty jo 8 tuntia sitten. Äh, ei kannattaisi ajella; aikaa oli kulunut liikaa ja niin moni oli pöytää ihastellut - ei se siellä enää olisi.
Pysähdyimme liikennevaloihin, joten sain hetken lisää aikaa tehdä päätös, mennäkkö vaiko eikö. Roskalavat ovat minulle sellainen heikkous, että harvoin niitä pystyn sivuuttamaan, varsinkaan jos kuljen läheltä. Niinpä valojen vaihtuessa päätös oli helppo, kurvasimme lavan suuntaan.
Perille päästyä pöytää ei näkynyt, pursuileva lava kuitenkin. Viereen oli nostettu suuren suuria pahvilaatikoita, ja voi sitä riemua kun niiden alta löytyikin tuo pöytäkaunokainen! Ja kuinka hyvässä kunnossa se olikaan. Alkutietojen perusteella olin odottanut jotain erikeeperillä kasaan liimailtavaa versiota, mutta tämä seisookin erittäin tukevasti ja ryhdissä. Autenttinen jatkopalakin oli tallessa siellä missä pitääkin, pöytälevyjen alla, jotka liukuvat puukiskoillaan kuin rasvattuna. Aijai, kyllä kelpaa.
Pöytä mahtui juuri ja juuri kyytiin, mutta kotiinsa heitettävät kanssajuhlijat valitettavasti eivät. Sori. Pöytä vain oli niin täydellinen löytö ettei sitä voinut jättää ottamatta! Olin moista etsiskellyt nettihuutokaupoista jo jonkin tovin, mutta tarpeeksi pientä ja oikeanmallista ja -hintaista ei vain ollut osunut kohdille. Ja niin oli ilmeisesti tarkoitettu, koska napakymppi napsahti täysin puskista.
Pöydän pinta on kauniisti krakeloitunut, ja tumma värikin on alkanut viehättää silmiä sen verran, että aijottu hiominen vaaleammaksi on siirretty, ainakin toistaiseksi.
/ / /
The perfect dining table was found suddenly last friday night next to the trash pallet. Isn´t it beautiful?
I love it and think it`s just perfect for us.
7 kommenttia:
Hoo, mun lapsuudenkodossa - tai tarkemmin sanottuna siellä navetan varastossa - on ihan samanlainen jatkettava pöytä. Muistelen mamman kertoneen, että se oli talossa kun he ostivat sen v:nna 56. Ihanan siro, mutta tukeva pöytä kannetaan esille aina isoihin juhliin noutopöydäksi, ja pidennetään sillä juurikin pöydän alla jemmassa olevalla jatkopalalla.
Jännää miten se muuttui mun silmissäni nyt ihan aarteeksi, kun luin sun ihastuneen kertomuksen samanmoisesta.
No on kyllä kaunis.
Ja mikä tuuri!
P.S mistä tollasia facebook-päivityksiä löytää (kaverit vaihtoon)
Ihana tarina Laurar! Se avaakin hieman pöydän mahdollista valmistumisvuotta. Ja ihanaa jos näet mammasi pöydän tän jälkeen aarteena :) Toivottavasti joku muukin kokis samoin!
Kiitos Ilona! Oon kyllä pöytään ihan ihastunut ♥ FB päivitys löytyi Helsingin roskalavan takaa ;) Löytynee muistakin kaupungeista; eikun etsimään vaan!
Hei ihana pöytä! Mahtuisipa meillekin tuollainen. Kiva uusi tuttavuus tämä blogisi.
Brändössä olisi sinulle haaste:
http://doitinbrando.blogspot.fi/2013/09/haasteella-heitetty.html
Sinut on haastettu: http://aboutmissordinary.blogspot.fi/2013/09/11111111.html ;)
Kiitos Erika ja MS Ordinary! Yritän ehtiä vastaamaan haasteisiin lähipäivinä :)
Lähetä kommentti