THE TABLE

Pöytä. 

Ajelimme viime lauantai-iltana Helsingin suunnalla kihlajaisjuhliin laittautuneina, nukkuva lapsi kyydissä, kun silmiini osui alueen roskalavapäivitys naamakirjasta. Lähistöllä, noin viiden minuutin ajomatkan päässä, olisi lava, minkä vieressä seisoi kuvan mukaan kaunis, jatkettava pöytä. Sinne! ajattelin, mutta samassa huomasin että päivitys oli tehty jo 8 tuntia sitten. Äh, ei kannattaisi ajella; aikaa oli kulunut liikaa ja niin moni oli pöytää ihastellut - ei se siellä enää olisi.

Pysähdyimme liikennevaloihin, joten sain hetken lisää aikaa tehdä päätös, mennäkkö vaiko eikö. Roskalavat ovat minulle sellainen heikkous, että harvoin niitä pystyn sivuuttamaan, varsinkaan jos kuljen läheltä. Niinpä valojen vaihtuessa päätös oli helppo, kurvasimme lavan suuntaan.

Perille päästyä pöytää ei näkynyt, pursuileva lava kuitenkin. Viereen oli nostettu suuren suuria pahvilaatikoita, ja voi sitä riemua kun niiden alta löytyikin tuo pöytäkaunokainen! Ja kuinka hyvässä kunnossa se olikaan. Alkutietojen perusteella olin odottanut jotain erikeeperillä kasaan liimailtavaa versiota, mutta tämä seisookin erittäin tukevasti ja ryhdissä. Autenttinen jatkopalakin oli tallessa siellä missä pitääkin, pöytälevyjen alla, jotka liukuvat puukiskoillaan kuin rasvattuna. Aijai, kyllä kelpaa.

Pöytä mahtui juuri ja juuri kyytiin, mutta kotiinsa heitettävät kanssajuhlijat valitettavasti eivät. Sori. Pöytä vain oli niin täydellinen löytö ettei sitä voinut jättää ottamatta! Olin moista etsiskellyt nettihuutokaupoista jo jonkin tovin, mutta tarpeeksi pientä ja oikeanmallista ja -hintaista ei vain ollut osunut kohdille. Ja niin oli ilmeisesti tarkoitettu, koska napakymppi napsahti täysin puskista. 

Pöydän pinta on kauniisti krakeloitunut, ja tumma värikin on alkanut viehättää silmiä sen verran, että aijottu hiominen vaaleammaksi on siirretty, ainakin toistaiseksi.

/ / /

The perfect dining table was found suddenly last friday night next to the trash pallet. Isn´t it beautiful?

I love it and think it`s just perfect for us.

DIY APPLESAUCE

Syksy on saapunut. Se on varma.

Siitä kertoo eittämättä puiden rusehtuneet lehdet, joita tipahtelee päivittäin enenevissä määrin pihalle, jäiset varpaat viilentyneissä huoneissa ja verhojen takaa aamuisin löytyvät huurteiset ikkunat.

Saapuvasta syksystä kertoo myös valmiit omenat. Nekin ehtivät paikoin jo tipahdella nurmikolle ennen kuin kerkesimme noukkia ne puusta parisen viikkoa sitten. 

Omenoita tuli tänä vuonna harmittavan vähän, toisin kuin viime vuonna; keräsimme ne Noan kanssa, maasta ja puusta, parissakymmenessä minuutissa, muutama hassu kourallinen vain. Höh. Mutta tietysti parempi tuokin kuin ei mitään.

Heti keräämisen ja pesun jälkeen tein ompuista sosetta. Se on niin helppoa ja nopeaa, ja maukasta sosetta voi käyttää leipomiseen, puuron ja jugurtin kera ja vaikka jäätelön lisukkeeksi. Tein soseen näin:

• Pesin omenat.
• Viipaloin ne karkeasti pienemmiksi paloiksi (n. 4-6 osaan koosta riippuen).
• Poistin isoimmat kannat ja siemenkodat sekä mahdolliset huonot kohdat.
• Lorautin kattilan pohjalle n. 0,5dl vettä.
• Lisäsin omenaviipaleet sekaan veden melkein kiehuessa.
• Sekoittelin silloin tällöin.
• Lisäsin himpun sokeria (myös kaneli toimii) omenoiden pehmetessä.
• Ja kun omenat ovat pehmeitä/alkavat soseutua, heitin ne käsin veivattavaan soseuttimeen.
• Sitten vaan sose purkkeihin jäähtymään ja odottamaan pakastamista.
• Ja homma uusiks niin kauan kuin tavaraa riittää..

Nuo sosepurkilliset tulevat olemaan tänä syksynä ja talvena todellisia aarteita; niitä on niin kovin vähän. Viime syksyn sadosta saatiin sosetta ja mehua lähes koko talveksi, näillä pärjätään säännöstellen ehkä lumen tuloon saakka, jos sinnekään.

Joten jos vaan jollain tätä lukevalla on "omppuongelma", me autetaan mielellään ;) Eli omppuja otetaan vastaan!

/ / /

I did applesauce by myself, again, because it`s so easy to do. And so tasty!