SITRUUNATORTTU

S i t r u u n a t o r t t u

Murotaikinapohja:
125 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
2 dl sitruunamehua (2-3 sitruunaa)
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 dl kuohukermaa
3 munaa

Tarjoiluun:

2 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria


Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan muutamassa erässä. Voitele piirakkavuoka (halk. 24 cm tai 20 x 27 cm). Levitä taikina jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille.

*

Lähikaupan sitruuna-ale inspiroi miekkosen leipomaan viime viikolla tätä sitruunatorttua, ja ai juma että oli muuten hyvää! Itsessään aika kirpsakka torttu, varsinkin kun vähennettiin täytteen sokeri alle puoleen alkuperäisestä, mutta teelusikallinen kermavaahtoa kakkupalan päällä muutti maun taivaalliseksi. Aina ei tartte laskea kaloreita ;)

Alkuperäinen ohje täältä: http://www.kinuskikissa.fi/nopea-sitruunatorttu/

MAKKARI.

Näkymiä makkarista.

Valkoiset seinät ja lattiat, hieman mustaa kontrastina, melko paljon harmaata - niistä on meidän kolmen koplan makkari tehty.

Mamman romantiikan nälkään lääkkeenä on toiminut hyvin huoneen ainut "tyttöväri", haalea lohenpunainen. Se tekee hyvää muuten niin maskuliinisten värityksen ja miesten kanssa elellessä.

OTETAAS UUSIKS!

Hei, ja tervetuloa uusi vuosi. 

Loppuvuoden kuonat on nyt rapsuteltu pois ja vedetty hetki henkeä. Keuhkokuumeesta on jäljellä enää yskän rippeitä, poikien korvatulehdukset selätetty toivottavasti pitkäksi aikaa ja läheinen saatettu viimeiselle matkalleen. Suru jäi, mutta elämä jatkuu.

Elämän prioriteetit meni uusiksi siinä samalla kun kalenterikin vaihtui. Terveellisempi ruokavalio, aloitettiin juuri yhteisestä päätöksestä tammikuun juhlien ja herkuttelun jälkeen. Minä päätin, että yhteistä aikaa on järjestettävä enemmän, niin miekkosen kuin lastenkin kanssa. Haaveilen mm. siitä että menisin Noan kanssa ihan kaksistaan vaikka elokuviin tai viettämään äiti-poika-päivää. Päätin myös, että kun jotain to do-listalta pitäisi tehdä, toimeen on tartuttava heti, muuten asiat jäävät roikkumaan.  Ja kun roikotus vähenee, vähenee myös stressi ja asiat rullaa eteenpäin. Ja se jos mikä piristää.

Mutta liikaa ei pidä touhuta. Pitää ehtiä myös olla ja nauttia vaikka tästä ihanasta, energisoivasta valosta. Aurinko paistaa nytkin keittiön valkoisiin kaakeleihin, paljastaa pienet sormenjäljet ikkunoissa ja pölyäkin näyttäisi kertyneen listojen päälle, mutta eipä haittaa! Ehtiihän nuo. Vähän silti siivoilin ja järjestelin, ihan vaan kaurahiutaleet ja myslit uusiin purkkeihin ja dymot päälle. Uusi liinakin piristää keittiössä ja muistuttaa nyt ainakin hetken pyyhkimään puurot ajoissa pois.

Tälläisiä päiviä kuin tänään, on ollut ikävä. Lisää valoa ja tunteja päiviin, lisää energiaa ja hyvää oloa. Ihanaa että kevät tulee!

JOULU.

Syksy on ollut raskas.

Siihen on mahtunut loppukesästä saakka surua ja murhetta, huolta lähimmäisistä ja heidän jaksamisestaan, menetyksiä, vaikeita päätöksiä ja luopumista, sairastelua ja puolikuntoisuutta, lähimmäisen vakava sairaus ja huolta omastakin terveydestä, viikko sairaalassa ja kolme viikkoa lähes täysin petipotilaana. Syksy on kuljettu melkoisessa sumussa, pilkahdus valoa siellä täällä, mutta päivä kerrallaan, huoli harteilla nukkumaan mennessä, aamulla herätessä kiitollisena uudesta päivästä.

Tänä vuonna tautien riepotellessa perhettämme näin loppuvuodesta, on kaikki ylimääräinen tekeminen jäänyt tai jätetty tekemättä. Lääkärin määräys se.

Joulukortit jäi askartelematta - onneksi laatikoista löytyi edellisten vuosien valmiita jämiä viime tingassa lähetettäväksi, nekin riittivät vain kaikista läheisimmille ja tärkeimmille. Omatekoinen joulukalenteri ei tullut tänä vuonna kuuloonkaan vaikka niin olin suunnitellut - lapsi sai tyytyä kaupan suklaakalenteriin. Joulusiivous siintää vielä tulevaisuudessa - jos kunto antaa myöden. Leipomiset, kokkailu ja huushollin koristelu tehdään jos ehditään / jaksetaan, viime tipassa varmaan nekin ja vasemmalla kädellä. Joululahjahankinnatkin on vielä puolitiessään - onneksi lapsille, joiden juhla joulu on, on kaukaa viisaana onneksi tullut jo jotain hankittua.

Tänne kirjoittaminenkin ollut mielessä päivittäin, mutta aika ja voimat menneet tärkeimpiin ja niinpä kynnys aloittamiseen kasvanut, ja kun ei ole saanut aikaiseksi, alkanut ahdistaa tämäkin. Siksipä kovin hiljaista ollut täällä blogirintamalla..

Onneksi sukulaiset ja ystävät ymmärtävät tilanteen eikä myöhästyneistä tai saapumatta jääneistä korteista ja lahjoista tarvitse kantaa ihan niin suurta painetta, ja meille joulua viettämään saapuvat eivät odota vuosisadan joulutarjoilua eikä mäntysuovalta ja piparilta tuoksuvaa tupaa. Tehdään yhdessä joulun tuntu, tyydytään vähempään ja nautitaan siitä mitä on. Joulu on kuitenkin jokaisella sydämessä, jos antaa sen olla.

Paperiperhe hiljentyykin nyt joulun valmisteluun ja viettoon, ja palailee aalloille kun siltä tuntuu. 

Toivotan kaikille lukijoille ihanaa joulun aikaa ja onnekkaampaa uutta vuotta!

OI, AURINKO!

 

  

Oi, ihana aurinko!

Aamulla jo antoi merkkejä itsestään. Sitten tuli jo sisään ovista ja ikkunoista. Että niin rakastan sitä valoa kun tulvii sisään, loistaa keittiön kaakeleista, muodostaa valkoisia läikkiä seinille, häikäisee silmiä ja lämmittää kohdalle osuessaan niin suloisesti. Oikea valokylpy! Se paljastaa tahmasormitaiteilut ikkunoista, miljoonat pienet pölyhiukkaset ilmasta ja tekemättömät ja keskeneräiset työt, mutta ei haittaa - tehdään ne sitten kun on pimeää.

MAKER'S MARKET

Hei, olettekos vielä kuulleet uudesta itsetehdyn ja kierrätyksen kauppapaikasta, Maker's Marketista?!

Työkaverini Taru yhdessä miehensä kanssa on tuon ihanuuden takana. Avajaisia vietettiin syyskuussa. Sivusto on erittäin freesi ja ajan hengessä oleva niin ulkoasultaan kuin idealtaankin - tuotteista puhumattakaan. Vihdoin myös netissä on paikka, mistä saa herkullisia käsitöitä ja kierrätettyjä aarteita samoilta sivuilta.

Jos ette ole vielä vierailleet Maker's Marketissa, klikkaa sinne tästä. Minäkin olen siellä!

SIPSUT

Pakkohan niitä oli kokeilla, niin monessa tulleet vastaan. Kehuttukin on.

Lehtikaalisipsit - ihan uusi juttu mulle. Kaali ei kuulu lempi vihanneksiin, joten pieni epäilyksen haiven oli matkassa mukana, mutta halusin antaa sille mahiksen. Täytyy sanoa että kaalin voimakas tuoksu/haju puistatti ensin eikä makukaan hivellyt nystyröitä. Jäivät seisomaan pöydälle. Mutta muutamana päivänä näitä aina ohikulkiessa napsiessa olen alkanut nyt jopa tykkäämään näistä. Hurraa.

Reseptejä on netti ja lehdet pullollaan, joten jokainen löytää varmasti itselleen sopivan. Itse kokeilin erittäin simppeliä rypsiöljy-suola-versiota. Seuraavan satsin voisi ehkä jo maustaa vaikka chilillä esim. tähän tyyliin.