LET THERE BE LIGHTING

Helteet loppuivat.

Osin sitä jo hieman olin odotellutkin, mutta että näin äkisti! Olo on haikea kun tuntuu että kesä loppui kertaheitolla ja syksy astui sateineen ja viileine öineen tilalle. Ei sen näin pitänyt mennä. Olisin kaivannut lämpimiä, pimeitä öitä vielä lisää, ainakin elokuun loppuun saakka. Mutta ehei, lämpö katosi ja pimeys jäi.

Olohuoneemme on ollut koko kesän ilman valoja. Mitäpä niillä silloin..

Keväällä sinne tehty pikainen remontti ristiäisten kynnyksellä sisälsi myös sisäkaton uusinnan, minkä vuoksi entiset valonlähteet oli poistettava ja uusia ei ehditty vetämään. Onneksi huhtikuussa oli jo valoisaa.

Mutta nyt oli aika tarttua toimeen! Oli vedettävä uudet piuhat,  ja hankittava kivat valaisimet. Sellaiset löytyikin suht edukkaasti Ikeasta. Tykästyin niiden mattapintaan ja menneiden aikojen tehdasvalaisimia muistuttavaan muotokieleen. Mustavalkoinen kangasjohto ja kuparin väriset yksityiskohdat viimeistelivät ostopäätöksen ja koko oli just passeli ruokapöydän ylle.

P.S. Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat että kaapin päällä makoilee joutilaan näköinen "kaveri" pitkin pituuttaan. Vaan eipä makoile enää! Sen sijoittumisesta sitten seuraavalla kerralla..

BEDROOM'S NEW LOOK

Olen ollut kotona levoton jo jonkin aikaa.

Jokin ei ole ollut kohdallaan. Olen miettinyt mikä se on, mistä tuo fiilis johtuu ja mitä pitäisi tehdä. Sain paikannettua "ongelman" makkariin ja hetken huonetta joka suunnasta katseltuani tulin siihen tulokseen, että kaappi on väärässä paikassa. Tai no, tässä tapauksessa paikka oli oikea mutta kaappi väärä.

Makkarissa puhaltaakin nyt uudet tuulet. Täällä nähty kiikkutuoli muutti jo muutaman yön jälkeen vierashuoneeseen - sen paikka ei vain sitten kuitenkaan tuntunut oikealle makkarin oven vierustalla, vähän tielläkin oli paikoin..  Sitten tää mamma määräsi kaapin paikan! Vierashuoneessa majaa pitänyt, vähän sinne jo unohtunutkin iso musta kaappi pääsi paraatipaikalle makkariin, ja päikseen paikkaa sen kanssa vaihtoi Iskun vanha, linjakas kaunokainen joka kätki sisälleen vauvan vaatteet ja tarvikkeet. Nyt nuo löytyvät ilmavammin mustasta kaapista ja mukaan mahtui mukavasti myös kaikki lakanat, pöytäliinat ym. kodin tekstiilit.

Uuteen lookiin kuuluu myös uusi väri, tuollainen utuisen ihana koralliroosa. Joskus taannoin hankin sen värisen paperipallon, ja siitä lähtien olen etsiskellyt "oikean" värisiä asioita sen kaveriksi, kunnes länsinaapurimme tavaratalo sekä syksykataloogi toivat eteeni juuri passelin kukkakruukun, samettityynyn sekä tuon ristikuvioidun tyynyliinan. Minulle tulee roosan ja harmaan liitosta aina jotenkin kotoinen fiilis - sellainen pehmeä, hattaramainen, hieman kasarikin ehkä, ja mikäpä olisi 80-luvun lapselle kotoisampaa ;)

A PIECE OF HISTORY

Viikko sitten lauantaina meidän naapurissa järjestettiin jokavuotiseen tapaan antiikkimarkkinat.

Nyt satuttiin jopa olemaan kotona samaan aikaan, joten päiväretkenä suuntasimme lasten kanssa vanhalle tiilitehtaalle. Tuo historiallinen ja melko hyvin säilynyt alue on kyllä varsin passeli moiseen toimintaan. Ainut vain, että historia olikin ainut joka lehtiä havisutti tuolloin..

Aurinko porotti koko päivän täydeltä terältä eikä kyllä käynyt myyjiä kateeksi. Yksinkertaisesti oli läkähdyttävän k u u m a. Paikalle oli kuitenkin saapunut ihan kivasti porukkaa, ja tavaraa ja myyjiä oli laidasta laitaan - oli hienoja, viimeisen päälle mietittyjä ja laitettuja kojuja joissa oli esillä vain tiettyjen aikakausien tuotteita retrosta antiikkiin, mutta myös "pahvilaatikkokauppiaita" kirppishengellä. Melko ahkerana kirppisten koluajana laatikoiden tonkiminen olikin kivointa, kun ei voinut aavistaa mitä aarteita vastaan tulisi. Noa löysi itselleen mieluisan satukirjan, ja minä tein laatikoista yhden pienen löydön, Gustavsbergin Tukholma-kahvikupin parilla eurolla, joka meinasikin jäädä markkinoiden ainoaksi ostokseksi. Ostin sen koska siellä syntyneenä ja lapsuuden kesät viettäneenä Ruotsi ja Tukholma ovat rakkaita aina. Ja onhan tuo printtikin siinä ihan hauska. Kävimme välillä kotona viilentymässä ja tankkaamassa, ja toisella markkinakierroksella mukaan tarttui vielä pikkumiehelle soittorasia, sellainen punainen omena jolla liikkuu silmät sivulta toiselle. Varmaan aika monella ollut sellainen lapsuudessa, muistattekos?

Paljon oli kyllä kaikenlaista kivaa tarjolla, mutta tällä kertaa tyydyimme enimmäkseen vain katselemaan ja nauttimaan markkinahumusta. Kaikki sai kuitenkin jotain muistoksi kivasta päivästä. Lopuksi pakenimme kuumuutta vanhan tiilitehtaan sisälle, missä pystyi tutustumaan asuinkylämme historiaan ja pienen palan sitä omistavana se kiinnostaa aina. Ja löytyihän sieltä meidänkin asumus, vanhoista kuvista ;)

 Kupponen instagramissa

STRING'S PLACE

Pikkuinen Stringi on löytänyt paikkansa. Ja saanut hieman kannettavaa söpöille pikkuhyllyilleen.

Hetken aikaa sen paikkaa piti miettiä, niin nätti ja moneen tilaan sopiva tuo pocketti. Mutta makkarissa se nyt on, aika tarkalleen juuri siinä, missä olin sen päässäni nähnytkin. Saapi pienen ihmisen söpöimmät tavarat olla siinä näytillä ja odottamassa tulevan käyttäjänsä kasvamista, mitä kyllä tapahtuukin - ja vauhdilla! Mamman pikkuinen täytti eilen jo puolikkaan vuoden. Voijei *sydän*.

Puoli vuotta on kyllä pitkä ja lyhyt aika - pitkä, kun miettii mitä kaikkea se onkaan pitänyt sisällään ja kuinka kauan synnytyksestäkin tuntuu jo olevan, mutta lyhyt kun ajattelee sitä, kuinka paljon pieni onkaan tuossa ajassa kasvanut ja kehittynyt. "Päivänsankari" sai lahjaksi tekemäni pilvimobilen, ja koska omassa sängyssä viihdytään pääasiassa vain pimeään aikaan (toim.huom. jos silloinkaan), saa se nyt roikkua sängyn vierustalla, Stringin helmoissa.

Pic from iInstagram /nopaperno

LITTLE BOYS SUMMER

"Ämpäreitä, lapioita rantahietikolla. Hiekkatornin vieressä on piste niin kuin nolla. Askeleita, itikoita, rantahietikolla. Mahdottoman ihanaa on pikkupoika olla."

GAME OVER

Eilen oltiin pienissä häissä. 

Kesä oli tilattu alkavaksi samana päivänä joten sää oli mitä loistavin ulkona pidettäville juhlille! Ihanat iloiset häävieraat, kaunis hääpari ja upeat puitteet ja herkut tekivät päivästä varmasti ikimuistoisen. 

Mutta on se vaan jännä miten kaikki jää aina viimetinkaan..ainakin meillä.

Havahduttiin miekkosen kanssa tilaamaan juhlatamineet aivan liian tiukalla aikataululla - lienevät perillä vasta huomenna eli aivan liian myöhään. Häitä edeltävä päivä menikin paniikkiostoksilla ja perhedraaman ainekset oli käsillä. Hampaita kiristeltiin ja kompromissiratkaisuihin päädyttiin kun sopivaa retonkia ei löytynyt. Paniikissa ja paineen alla kelloa vilkuillen ja rahapussin nyörejä kiristellen ei aivotkaan enää toimi, vaan sitä ostelee ihan typeriä juttuja jotka voi kotona sovittaessa todeta heti toimimattomiksi yritelmiksi.

Ja sitten kuvioihin astui jälkiviisaus, kuten aina, liian myöhään sekin. Miksen tehnyt mekkoa itse? Miksen vain marssinut kangaskauppaan, valinnut sopivaa väriä ja surauttanut pukua itse? Ajatus ei antanut rauhaa vaikka kaupat oli tietystiy jo kiinni, joten menin penkomaan vuosia suljettuina olleita kangaslaatikoitani, ja sieltähän se löytyi - hyvin laskeutuva, hieman hohtava, rypistymätön polyesterikangas jota oli helppo ommella ja joka ei purkaannu vaikkei ompelisikaan. Täydellistä siihen hätään! Kiepautin kangasta ympärilleni ja muotoilin siitä mekon. Musta väri ei ollut ollut toivelistalla, mutta sai nyt luvan kelvata. Retonkia ommeltiin ja viritettiin vielä puolita öin, mutta valmista tuli ja se toimi koko päivän loistavasti. Miten ihanaa onkaan olla kun vaate on mukava päällä ja itselle niin sopiva kuin vain voi toivoa. Mieltä lämmitti myös kuulla sen olevan kaunis. 

No, kun asut oli kunnossa ja neljän hengen kimpsut ja kampsut aamutohinassa autoon pakattuna, muistin kameran. Akkuhan oli tietenkin ihan finaalissa eikä sitä enää ehtinyt ladata, joten oli tyydyttävä kuvaamaan kännykällä - siinä sentään oli virtaa. Aika nopeasti tosin kävi ilmi ettei muistia ollut tarpeeksi. Iltaan mennessä olinkin saanut puhelimeni lukuisten kuvien poistojen ja uusien ottojen venkslauksen jälkeen niin jumiin, etten päässyt enää edes kuvagalleriaan. Kuvailu loppui omalta osalta sitten siihen.

Tiedättekö sen tunteen kun on lähtenyt kotoa ja jotain puuttuu muttet osaa sanoa mikä..? Tuo inha fiilis seurasi minua matkalla kirkolle, kunnes muistin että takki jäi kotiin. Perkules! Puolessa välissä matkaa moottoritiellä kiitäessämme takaisin kääntyminen ei tullut kysymykseenkään, joten ennen kirkkoa oli vielä ehdittävä vaatekauppaan. Kolttuni oli avoselkäinen ja hihaton joten kirkkoon ja illan viileyteen oli löydettävä jotain suojaa, ja löysinkin - kauniin puuterisen värisen bleiserin. Onneksi on ale-aika niin tuollaiset hätävarahankinnat eivät tunnu Tarkanmarkan-Martasta ihan niin pahalta.

Tänään on olo ollut sattuneesta syystä hieman nuutunut, mutta sitäkin onnellisempi.
Onnea M & J - ja kiitos bileistä!

ROCKING CHAIR

Väri.

Se näykkäisi minusta palasen heti ensisilmäyksellä. Hieman pidempään pikkukuvaa netissä tihrustaessa meni sitten sydänkin. Voi mikä söpöys, ajattelin, tuollainen mummon kalsareiden värinen, hieman persikkainen, myyjän mukaan vaaleanpunainen - ja kauhea.

Jo hetken aikaa on ollut keinun hankinta mielessä ja aina tuolla kylillä ja kirppiksillä kulkiessa on pidetty silmät auki jos sopiva sattuisi kohdille, mutta vielä ei ole sykähdyttänyt yksikään niinkuin tämä. Muutama päivä sitten aktivoiduin jostain syystä etsimään sopivaa keinutuolia netistä, pari ihan kivaa löysinkin, mutta kaukana olivat. Tämän taas bongasin eilen ihan meidän läheltä, mutta varattuhan se oli jo kun perään huutelin. Joku muu oli ehtinyt minua ennen. Samperinsamperi!

Tänään myyjä kuitenkin soitti ettei tuolia oltukaan haettu sovitusti ja minä saisin sen! Sovittiin että sunnuntaina tuo sen meille, mutta myöhemmin päivällä soitti vielä uudestaan että tuokin sen jo tänään. Jipii jipiii! 

Oman aikansa otti tuolivanhuksen putsaaminen hämähäkinseiteistä, pölystä, liasta ja irronneesta maalista. Näin illan jo hämärtyessä se pääsi omalle paikalleen meidän makkariin pienen järjestyksen vaihdon jälkeen. Ajattelin, että siinäpä on kiva keinutella pikkuisen kanssa vaikka yön pimeinä tunteina jos joskus valvottaa ja rauhoittua unille päivisin. Itselleni ainakin tulee aina hyvin rauhallinen fiilis keinutuolissa, niin tässäkin. Makkarin kalustuksen puuttuva palanen on nyt siis paikoillaan. Se tarkoittaa sitä, että kenties huomenna päästään kiinnittämään stringikin vihdoin seinälle - ellei järjestys vaihdu taas.