O-ou.
Aikaa edellisestä postauksesta on kulunut. Postausluonnoksia on kylläkin ilmestynyt pieneksi jonoksi asti, kesäloman ajalta suurinosa. Silti mitään ei ole tapahtunut vaikka on ollut aikaakin, täällä tai kotona. Kun loma loppui, arjen pyöritykseen orientoituminen on vienyt kaiken ajan ja keskittymisen. Se on vaatinut ponnisteluja.
Nyt, arjen jo palauduttua uomiinsa, olen pannut merkille että aika kuluu ja tavarat lisääntyy (pelottavan nopeasti molemmat), mutta siihen se sitten jää. Tilanne ärsyttää ja ahdistaa koska kodin pysyvyydestä ei ole vieläkään takuita joten mitään suurempaa täällä ei ole järkevää tehdä ja pienemmätkin hommat tuntuvat merkityksettömiltä ja siten suurimmanosan aikaa myös mielenkiinnottomilta. Vain haavekuvat tulevasta kodista pitävät järjissään ja siivittävät mm. ostosreissuja kierriksillä ja kirppiksillä. Elän siis jo osittain siellä, haaveideni talossa.
Löysin sinne lähes täydelliset Radomskon tuolit, kuuluisien wieniläistuolien puolalaiset sisaret. Neljä niitä oli, kaikki superkuntoisia, mutta minulle epätyypillisen yli puolituntia kestäneen pähkäilyn jälkeen (vaikka jo ennestään edukkaat tuolit olivat -30% alessa) päädyin ostamaan niistä vain kaksi.
Haaveilen isosta ruokapäydästä jonka ympärillä on eriparisia tuoleja, ja sinne sekaan nuo kaksi uppoaa paremmin kuin neljä. Isäntä oli kyllä sitä mieltä että loputkin pitäisi hakea kotiin, mutta pidin tiukasti kiinni päähäni jo pinttyneestä mielikuvasta. Näillä siis mennään. Olinkohan ihan järjiltäni?
Toisaalta voin puolustautua ainakin sillä ettei autoon olisi sillä erää enempää mahtunutkaan, löysin nimittäin jotain muutakin.. Siitä lisää myöhemmin.
Oh no.. Time is flies and the quantity of thigns is growing. Nevertheless, I couldn`t leave without buying these Polish beauties, Radomsko chairs, when I visit at recycling centre some week ago. I also found something else.. More on that later ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti