Se oli vuoden ekan päivän ilta, kun mamma tarttui talttaan ja vasaraan. Kunnolla.
Tommosta vanhaa, valkoiseksi joskus muinoin maalattua lankkua sieltä löyty, ja alku näyttikin varsin rohkaisevalle. Innoissamme jatkettiin linon ja puukuitulevyjen purkamista, kunnes erään levyn alta kurkkasi elävä hiiri. Tuijotti sekunnin murto-osan silmiin ja luikki jonnekin välipohjan uumeniin. Siinäpä samalla löytyi myös tuo "pommi" - reikä lattiassa. Ilmeisesti vanhan lämmitysjärjestelmän vuotaneen putken lahottama lankku oli korvattu uudella kakkosnelosen pätkällä, joka ei tietenkään vastaa edeltäjäänsä, ja siksi näkymät ovatkin varsin selkeet aina välipohjaan asti. Sinne valui myös remontti-innostus ja ajatus siitä, että selviäisimme ekan huoneen rempasta itse ja suht vähin panostuksin. Toisin kävi.
Paikalle hälytetty urakoitsija ottaisi koko lattian uusinnasta aina pintamaalaukseen saakka rapiat 4 tonttua. Nej tack, sanon minä. Ei todellakaan oltu ajateltu laittaa noin paljon pelkkään yhden pienen huoneen lattiaan! Yritämme siis ensin itse ja pyydämme tarvittaessa apua osavaammilta kun kädet, voimat tai taidot eivät enää riitä. Tuo tietää vaan niska limassa työskentelyä että saadaan puntattua nuo lankut tuolta ylös ja lapioitua ja kannettua säkki sotalla vanhoja eristeitä pois. Harkitsemme vakaasti talkoita. Anyone?
We started the renovation..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti