THE SAUNA

 "Sauna on köyhän apteekki", sanoo teuvalainen sananlasku.

Se on kyllä niin totta. Siellä loppuu jomotukset ja kolotukset, herkiää rään vuoto ja kiertää veri sormissa ja varpaissa. Meidän "apteekki" tosiaan valmistui jouluksi, ja kuvia lupailin viimeksi. Tänään kerkesin vielä valoisan aikaan käydä nappaamassa muutaman otoksen.

Valoisuutta, avaruutta ja skandinaavisuutta lähdettiin tavoittelemaan ja tuommonen siitä sitten tuli. Haluttiin vaalea sauna tilan pienuuden takia, ja meidän mielestä haapa on vaan aina niin puhtaan ja freesin näköinen. Pesuhuoneen puolelle tuli sitten kuusta lattiasta kattoon, poikkeuksena tuo penkki, joka on haapaa ja itseasiassa yksi lauteen osa. Suunnittelin lauteet niin, että omalla porukalla mahdutaan hyvin tuohon yhdelle pitkälle penkille ja saunojien määrän satunnaisesti kasvaessa, voidaan nostaa yksi penkki lisää, jolloin muodostuu L-malliset lauteet ja väkeä mahtuu lauteille jopa 6-7 henkeä.

Jalkatilaa haluttiin niin paljon kuin vain oli mahdollista käytettävien neliöiden nimissä toteuttaa. Siinä kelpaa pojun läträtä vedellä ja itsensäkin kellotella jos käy löylyt liian koviksi.

Kiukaaksi valittiin Narvin tummanharmaa puukiuas (tottakai!). Se oli meidän tarpeisiin täydellinen - vesisäiliö, puukahvat ja selkeä, ajaton ulkonäkö miellytti silmiä eikä hintakaan ollut ihan hirveä kun satuttiin ostoksille valmistajan kampispäivänä. Saunassa ei ole ikkunaa, joten ainut keino saada luonnonvaloa lauteille, oli vaihtaa vanha, umpinainen puuovi lasiseen. Onhan se hiukan moderni, mutta emme halunneet alkaa tökkimään ulkorakennuksen suojeltuun kuoreen reikää ikkunalle. Ja eipä meidän sauna muutenkaan ole mikään kopio historian kirjasta - tummia, tervan katkuisia lauteita ja yhtenäistä sauna- ja peseytymistilaa mietittiin hetki kyllä, mutta käytännön syistä päädyimme nykyiseen. On kivempi kun pääsee peseytymään viileämpään tilaan toisten vielä saunoessa.

Vielä puuttuu peitelistoja pesuhuoneen puolelta, valot, maali kiviseinästä ja pukkarihan on ihan alkutekijöissään. Kesälle jäi jotain pieniä valuhommiakin.. Mutta tästä on hyvä jatkaa kun pääsee välillä saunaan huilimaan.

ps. Tähän pisteeseen päästiin vasta, kun paikoin melko pahastikin lahonneisiin hirsiseiniin oltiin vaihdettu joitakin paikkapaloja, kiviseinää paikattu ja kiukaan paikkaa vaihdettu. Suurin kiitos lopputuloksesta kuuluu remontti-Heikille ja meijän isille, joka kyllä yllätti. *sydän*

/ / /

Our sauna is now ready. We wanted to a scandinavian, bright and light sauna, and this is how it turned out. Big thanks to Heikki the builder and our daddy, who surprised me <3 i="i">

CHRISTMAS STARTED NOW

Loppuvuosi on ollut yhtä räkä poskella juoksua, mutta nyt on sauna valmis. Kuvia matkan varrelta ja valmiista tuotoksesta luvassa tuonnempana, mutta nyt me otetaan isännän kans varaslähtö joulusaunaan ja mennään testaamaan löylyt iiiihan kohta. Meitä jännittää varmasti yhtä paljon kun Noaa huominen päivä. Hui. Mut meidän Joulu alkoi...än, yy, tee, nyt!

Tunnelmallista ja rauhallista Joulua kaikille!

* 

Merry Christmas to you all!

BRICK BLOCK

Tänään pojun kanssa pihalla heiluessa tuli valtava palo tehdä jotain kouriintuntuvaa. Tartuin isoon vasaraan ja mätkin ruman möhkäletakan pihasaunan pukkarista palasiksi. En vaan malttanut pysyä poissa saunalta. Möhkäle on nyt valurautaluukkuun saakka purettu - sitten hommaa alkoi hidastaa ja hankaloittaa valtava tiilien määrä, joille en keksinyt mitään järkevää säilytyspaikkaa, joten homma jäi vielä kesken. Ratkaisua odotellessa ehtii isäntäkin varmaan purkamaan patoutumiaan tuohon tiilikasaan.

Tulipesän takaa löytyi vanhan hiusvärituubin ja tulitikkurasian lisäksi mm. tuo vuoden 1977 veroilmoituksen täyttöopas iltalukemiseks ;)

/ / /

Today I started to demolish the ugly fireplace from sauna. I just wonder where I put those bricks..

THE CHANGE

Muutos.

Se tuli perjantaina kerta heitosta, lumen muodossa. Ja varmasti yllätti. Kaikki, minutkin.

Lähdin aamulla töihin ajoissa kuten normaalistikin, VR:n tietäen. Mutta silti, myöhästyin töistä 2 tuntia! Aamuinen junamatka venyi totutusta 30-40 minuutista kahteen ja puoleen tuntiin. Täpötäysi juna seisoi suurimman osan aikaa Pukinmäen ja Pasilan välissä. Oli oikein rattoisaa. Not.

Jäin jo Pasilassa pois kuljettajan niin kehottaessa ja rämmin ensimmäiseen keskustaan vievään ratikkaan. Keskusta oli ihan sekaisin - busseja poikittain tiellä, taksit jumissa hangissa, bussit ja pakettiautot sutimassa pienissäkin nousuissa ja ratikat pulassa aina vain kasvavan lumimäärän kanssa. Ihmisten huulilta pystyi lukemaan monta kirosanaa. 

Niin myös minun, kun kiiruhdin töistä päästyäni junalle ja kaaduin ihan yllättäen autotielle pitkin pituuttani ja iskin pääni tiehen. Niin, tai olisin iskenyt ellei kädessäni olisi ollut töistä mukaani saamaa eväspussia joka nyt jäi pään ja jäisen tien väliin. Käsiin sattui kyllä niin, että ovat vieläkin voimattomat ja kipeät, mutta se on pientä siihen verrattuna miten olisi voinut käydä.

Tuommoinen "luonnonmullistus" jotenkin hassusti lähentää ihmisiä kun puhalletaan yhteen hiileen, kiroillaan ja nauretaan kommelluksille yhdesssä - suomalaiselle arjelle epätyypillisesti.  Perjantaina vallitsikin yleisesti ottaen jännä yhteenkuuluvuuden tunne ja aivan erityinen, jouluinen fiilis, kun ihmiset auttoivat toisiaan ja ikkunaruutuihin ja oviin kasaantui lunta, kadut ja tiet saivat lumipeitteen, ja ruma ruskea peittyi valkoiseen. Nyt joulukin voi tulla.

/ / /

All is white now because of the Friday`s snow storm. Now Christmas can come.

ALL OVER

Täällä blogirintamalla on hieman hiljaista. Ei ehdi lukemaan eikä kirjoittamaan sitäkään vähää vaikka mielessä on kyllä. Vähäinen vapaa-aika eli aika, joka ei mene hyberaktiivisen lapsen kanssa touhutessa, menee remppaan ja/tai sen suunnitteluun ja tavikkeiden hankintaan. Kaikki muut projektit on jääneet.

Mutta en valita. On se vaan niin palkitsevaa nähdä omien kätöstensä aikaansaannos samantein ja tehdä itelle makkara mieleiseksi; vai pitäisikö sanoa makkari ;) Viime päivät ovatkin  menneet  sen kimppussa. Uudelleen paneloitu sisäkatto sai ylleen oksalakan ja pari kerrosta Uulan valkoista öljymaalia. Niskat tykkäs kyttyrää, mut on muuten ihanaa maalia! Ei juurikaan haise ja levittyy ja peittää mahtavasti.

Makulatuuritapetit on liisteröity osaan seiniä ja loppuihin luvassa lähipäivinä. Kokeilin tuota tapetointia yksinkin, mutta eihän siitä mitään tullut kun tapettivuodan pituus on yli 3m ja liisteri sellasta jönkkää et yksi vuotakin painaa varmaan 3 kiloa vettyneenä. Jos tangoon tarvitaan kaksi, niin kyllä tapetointiinkin.

Niinpä isännän hankkiessa perheelle elantoa, tää mamma on rempannu ja maalannu 50-luvulla rakennettujen vaatekaappien sisälmyksiä. Tuikkasin sinne seinistä rempan alussa revittyä puolipaneelia "eristykseksi" ja tein uudet hyllytuet jämälistoista, revin lattiat auki ja eristin uudestaan, tein uuden lattian, listoitin ja maalasin koko komeuden Uulalla ja lattian edellisestä asumuksesta ylijääneellä Betoluxilla. Vielä sais yhden kerroksen maalia sutaista ja spreijata vaatetangot ja asentaa uudet hyllylevyt.. Makkarista puuttuu tuon lisäksi enää loput tapetit, niiden maalaus ja vanhojen listojen uudelleen asennus ja maalaus, sekä lattian hionta ja maalaus, ja sitten pääsis nauttimaan lopputuloksesta. Niin, ja palkinnosta.
Ostettiin meille nimittäin remonttiporkkanaksi sinikeltaisen tavaratalon unisilta päiviltä uusi sänky, joka odottaa olohuoneen nurkassa kasaamista, mutta ennenkuin se tapahtuu, on huoneen oltava valmis. Ai että kun koittaa se päivä kun saa sängyn paikoilleen ja pedattua uusilla peitteillä ja tyynyillä ja lakanoilla, jotka pääsevät vihdoin pois pakkauksistaan, ja kun sitten illalla voi kömpiä puhtaaseen ja hyvälle tuoksuvaan petiin, upota muhkean peiton ja tyynyn väliin ja nukahtaa puhtaiden lakanoiden tuoksuun...

Makkarin lisäksi rempat ovat pyörähtäneet hiljalleen käyntiin myös muualla. Ollaan nimittäin jo käyty suunnittelemassa ja tilaamassa meille uusi keittiö ja hankittu urakoitsija remppaamaan apuna sitä ja saunaa, jonka materiaalit hankittiin viime viikolla. Nyt oiskin kova hinku päästä sitäkin tekemään, mutta isäntä toppuuttelee. Ja hyvä niin. Muuten ois vehkeet ihan levällään. Mutta heti kun makkari on tehty, alkaa saunalla naulapyssy laulaa.

/ / /

Our bedroom renovation has progressed to the papering stage. Next, we paint the walls and floor, then I finish the wardrobe and the room is complete. Then we move on to the sauna renovation. Somewhere between we`ve already planned and ordered a new kitchen also.. So so we are pretty all over the place.

HAPPY ENDING

Nyt pidän lupaukseni ja kerron teille meidän taloprojektista - taistelusta, josta olen joutunut vaikenemaan täällä yli vuoden. Valvottuja öitä, stressiperäisiä rytmihäiriöitä, huolen täyteisiä päiviä ja rahanmenoa. Nyt ne jäävät taakse. Onnellisesti.

*

Ostimme syyskuussa 2011 Senaattikiinteistöltä 1880 rakennetun Asemapäällikön talon pääradan varresta, Etelä-Suomesta. Olimme jo jonkin aikaa etsineet vanhaa rakennusta kodiksemme, ja haaveilleet vielä pidempään; kyläkoulut, asema- ja tehdasrakennukset, vanhat talot ylipäänsä, kiinnostivat. Perus ok-talo ei tullut edes kysymykseen.

Kävimme katsomassa vanhaa asemarakennusta, rintsikkaa ja vanhaa kyläkauppaa, joka sijaitsee itseasiassa melkein naapurissa, radan toisella puolen. Epätoivoisena aloin jo ripustautua jälkimmäiseen, joka oli erittäin edullinen, mutta siihen oli syynsä. Iso, vanha talo oli päästetty valitettavan huonoon kuntoon ja olisi tarvinnut laajan remontin. Sillä ja rahalla murjusta olisi saanut mahtavan, suuren ja ihanan asumuksen, mutta rahaa olisi palanut. Noihin aikoihin avokkini (paljasjalkainen helsinkiläinen) nihkeili "maalle" muuton suhteen,  ja kaikki muut läheiset kauhistelivat talon kuntoa. Pankitkaan eivät lämmenneet lainalupauksiin. Nuo kaikki vastoinkäymiset jarruttivat ostoaikeita, ja olisi pitänyt tajuta että kaikki ei ollut kohdallaan, mutten halunnut luopua haaveestani. Pidin siitä kynsin hampain. Loppujen lopuksi välittäjäkin lopetti yhteydenpidon - se kääntyi onneksemme. Talokauppoja oli mahdoton tehdä.

Erilaisuuden tavoittelua kuvaa hyvin se, että etsin meille kotia tavallisten asuintalojen lisäksi myös myytävistä liikekiinteistöistä ja tuotantotiloista. Meni joitakin kuukausia kun netistä myynti-ilmoituksia selatessa eteeni tipahti Senaattikiinteistöllä myynnissä oleva kerhotila. Talo lumosi minut oitis. Jokainen itselleen talon netistä löytänyt tietänee sen tunteen kun ei meinaa tuolilla pysyä ja nenänpäätä kihelmöi ja naurattaa ja voisi kiljua, kovaa. Siltä minusta tuntui.

Soitin löydöstäni välittömästi avokille, kerroin suu vaahdossa kaiken parissa minuutissa esittelysivuilta sisäistämäni ja kysyin mennäänkö katsomaan. Vastaus oli kyllä. Samoin sanoi ihana Kiinteistömaailman välittäjä, joka otti meidät erittäin lämpimästi vastaan talolla ensikertaa vieraillessamme. Silloin elettiin kesäkuuta 2011.

Heinäkuussa teimme talosta tarjouksen. Elokuussa tarjouksemme hyväksyttiin ja olimme onnellisia talon omistajia; virallisesti eli papereissa kerhotilan omistajia. Silloin meillä ei ollut vielä mitään hajua mihin myllerrykseen itsemme olimme laittaneet. Välittäjän kanssa oli ollut puhetta tilan muuttamisesta takaisin asuinkäyttöön, jona talo siis oli palvellut jo yli 100 vuotta ennen 90-luvun lopulla tapahtunutta käyttötarkoituksenmuutosta kerhotilaksi, ja hän kertoi jutelleensa asiasta kunnan kanssa, jolla ei kuulemma ollut mitään takaisin muuttamista vastaan. Periaatteessa. Ja koska edellinen käyttötarkoituksen muutos oli ollut vain lähinnä ilmoitusluontoinen asia josta oli laadittu viralliset paperit ja kirjattu muutama hassu ehto inva-wc:stä ja -liuskasta yms., ajattelimme (kuten myös välittäjä), että samoilla menoilla voisimme vihkiä talon takaisinkin asuinkäyttöön. Mutta ei, ihan niin se ei sitten todellisuudessa mennytkään.

Olimme talon ostosta tohkeissamme; suunnittelimme talon arvon palauttavia ja historiaa vaalivia remontteja, palkkasimme arkkitehdin tuleviin muutoksiin ja urakoitsijankin aloittamaan remonttia. Olimme suunnitelleet saavamme isoimmat remontit, eli lattioiden aukaisut ja uudelleen eristykset tehtyä jo jouluksi 2011, niin että pääsisimme muuttamaan taloon joulukuussa. Silloin kyllä muutettiin, mutta mitään remontteja ei oltu aloitettu. Siihen mennessä meille oli jo selvinnyt asioiden oikea laita - emme nimittäin tulisi selviämään niin helpolla papaerisodasta kun meidän oltiin annettu olettaa tai miten asia oli esitetty välittäjälle. Kävimme syksyllä 2011 kunnassa juttelemassa arkkitehtimme kanssa talon tilanteesta ja rankumassa sympatiaa ja ymmärrystä muutokselle, mutta se ei paljoa auttanut kun asettelu on Suomen laki vs. Me. Hommat lähti menemään p**seelleen kun valkeni, että asia käsitellään kunnan kaavoituksessa missä taloa katsotaan muutoksen myötä uutena rakennuksena, siis rakennuksena, johon pätee lähes kaikki uudisrakentamisen lait ja pykälät mm. sijaintia silmällä pitäen. Meille kerrottiin heti että käsittely tulee kestämään hieman pidempään kuin pelkkä käyttötarkoituksen muutosilmoituksen käsittely, joka vie ehkä noin parisen kuukautta. No eipä siinä, ajattelimme. Olimme itse leikkiin ryhtyneet ja peli pelattaisiin loppuun, kesti kauan kesti. Melkein tekisin mieli lisätä tähän jopa että maksoi mitä maksoi, mutta niin emme ajatelleet niin tuolloin. Siitä alkoi meidän taloprojekti.

Syksyllä suunnittelimme arkkitehtimme kanssa strategian ja lähetimme asianmukaiset hakemukset kuntaan. Haimme samalla lupaa laajentaa asuinneliöitä kylmään vinttiin, asioiden nopeuttamiseksi. Arkkitehtimme piirsi vintistä alustavat piirustukset vessoineen päivineen. Jäimme kärsimättömästi odottamaan päätöstä. Sitten meille ilmoitettiin että asian tiimoilta on kuultava naapureita; meidän naapurit eivät ole Meikäläisten tilan perillisiä vaan Suomen valtio, kunta, VR ja Liikennevirasto. No, kuultiin heitä sitten, eikä kellään muulla ollut vastaansanomista paitsi VR:llä. He kieltäytyivät korvaamasta meille mitään mahdollisia melun ja/tai tärinän aiheuttamia vahinkoja, koska kiinteistömme sijaitsee niiden vaikutusalueella. Tämä ei ollut meille uutta, koska jo ensimmäisellä näytöllä välittäjä oli antanut meille kaksi A4-arkkia samasta vastuunkierrosta yms. VR:n ja Liikenneviraston vapautuksista. Näistä välittäjän välittämistä "varoituksista" viisastuneina kävimme katsomassa taloa monta kertaa eri vuorokaudenaikoina selvittääksemme kuinka paljon junia todellisuudessa talon ohi kulkeekaan ja miten ne tuntuvat ja kuuluvat talossa. Olimme siis ERITTÄIN tietoisia "melusta ja tärinästä" taloa ostaessamme - asioista joihin melkein koko projekti meinasi kaatua. Asuimme ennen "maalle" muuttoa Helsingissä, ihan Kannelmäen ytimessä. Parin vuoden aikana ehdimme jo siellä tulla tutuiksi tiettyjen junaäänien kanssa, asuimme sen verran lähellä rataa. Ne ei koskaan meitä häirinneet. Enempi meidän hermoja rassasi naapurista päivittäin yleensä iltamyöhään asti kantautuva rappusissa juoksentelu ja pianon pimputus sekä silloin tällöin juoppojen huutelu kaduilla. Nuo oli ääniä joille ei itse voinut tehdä mitään eikä niitä myöskään päässyt minnekään pakoon ellei poistunut kotoa. Kun sieltä saapui tänne "maalle", korvamme ja sielumme lepäsivät. Junia kulkee ohi joitakin tunnissa; niistä useimmat ovat lähijunia jotka pysähtyvät asemalla, noin 30 metrin päässä talostamme, eikä ovien piippailu tai jarrujen suhahtelu meitä häiritse. Ei myöskään silloin tällöin ohi kiitävät pikajunat tai hitaasti ohi kolistelevat tavarajunat. Ne ovat meille kuin eräänlainen kello; kello joka ei kuku, mutta tietyistä äänistä voi päätellä onko kello puoli tai vähän yli tasan. Äänet ovat sitäpaitsi niin lyhytaikaisia ja hetkellisiä ettei niitä välillä edes huomaa. Ja tärinä..huoh.. Sitä emme tunne juuri koskaan. Jos on satanut paljon, voi joistakin pika- tai tavarajunista tulla hetkellinen vavahdus jonka just ja just tuntee, mutta mitään suurempia sheikkauksia joissa lasit kilisisi hyllyillä, ei meilläpäin tunneta.

Kunta ja useat muut tahot antoivat ymmärtää ettei talo voi soveltua asuinkäyttöön koska sijaitsee rautatiealueella ja niin lähellä päärataa. Joitakin vuosia sitten alueella oli tehty yleiset melu- ja tärinämittaukset, jotka tukivat heidän mielipiteitään, ja ensimmäinen päätös poikkeamislupahakemukseemme olikin kielteinen. Siinä vaiheessa moni olisi saattanut nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa, mutta me päätimme alkaa taistella. Tosissaan. Syy kielteiseen päätökseen oli ettemme olleet lähettäneet kunnan mielestä tarvittavia selvityksiä rakennuksen melu- ja tärinäarvoista. Niinpä keväällä 2012 teetimmekin omaan laskuumme sekä melu- että tärinämittaukset alan ammattilaisilla. Jännitimme mittauksia kuin lapsi Joulupukin tuloa, ja valmistelimme taloa varsinkin melumittausta varten jopa naurettavin keinoin mm. kytkemällä jääkaappi pois päältä ja jopa ottamalla seinäkelloista patterit pois pienienkin äänien minimoimiseksi. Sitten odotimme tuloksia pari viikkoa sormet ristissä. Tulosraportit olivat jopa meidät yllättävän hyviä; tärinät jäivät reippaahkosti alle ohjearvojen sekä ylä- että alakerrassa, samoin melut. Ainoa huolenaihe oli piha, jossa melulle annetut ohjearvot ylittyivät sekä päivällä että yöllä 5 dB:llä. Mutta vain 5 dB, ajatelimme, eihän se ole mitään! Mutta kyllä se oli. Se oli juuri sen verran, että kiinteistön ympärille pitäisi kehittää jonkinlainen "meluaita". Kunnasta meitä peloiteltiin ettei kunta eikä Museovirasto eikä ELY-keskus tule hyväksymään mitään jykeviä 3 metrisiä aitoja historiallisesti arvokkaalle alueelle. Emme tässäkään vaiheessa nostaneet käsiä ylös vaikka mieli kyllä teki. Ne kymmenet ja sadat puhelut ja sähköpostiviestit mitä olen kunnan, Museoviraston, ELY-keskuksen, lakimiesten, konsulttien, kaikenmaailman mittaajien ja arkkitehdin kanssa asian tiimoilta vuoden aikana vaihtanut, saivat minut useasti miettimään valkoisen lipun liehutusta peiton alta. Välillä mieli on ollut niin maassa, ettei mikään ole napannut, mikä on varmasti näkynyt myös täällä blogissa. Noina heikkoina hetkinä mietimme erilaisia vaihtoehtoja rakennuksen käytölle siinä tilanteessa ettei suunnitelma A toteutuisi, ettei lupaa asumiselle saataisikaan. B-suunnitelmana oli muutto vuokralle ja talon valjastaminen mm. kahvilaksi, kirppikseksi tai luomukaupaksi. Jossain kohden mukaan tuli myös uhmakas mehän-ei-tänne-idiootti-suomeen-jäädä -vaihe, jolloin olimme aikeissa muuttaa Ruotsiin mikäli lupa ei kunnasta heltiäisi.

Heikot hetket onneksi tulivat ja menivät, ja pääasiassa jaksoimme ajatella positiivisesti ja valaa uskoa itsemme lisäksi myös muihin, mm. läheisiimme jotka luonnollisesti olivat enemmän ja vähemmän huolissaan tilanteestamme. Olimmehan joutuneet ottamaan pankista lainaa kiinteistön ostoon ja laina oli vielä hyvin lyhytaikainen, väliaikaiseksi tarkoitettu, joka erääntyisi maksettavaksi jo noin vuoden kuluttua ellei rakennusta sitä ennen olisi muutettu asuintaloksi. Lainan kohde oli siis varsin epävarma ja teimme tietoisen riskin sen ottaessamme. Nuo seikat mielessä emme vaan voineet luovutaa. Oli pakko tsempata ja yrittää jaksaa uskoa, että kaikki kääntyisi vielä parhain päin.

Jouduimmekin palkkaamaan taas arkkitehdin suunnittelemaan yhdessä melukonsultin kanssa kiinteistömme ympärille "meluaidan" ohjearvot alittavan melutason takaamiseksi pihalle. Se olikin millien ja pilkkujen taisto, jonka tuloksena saimme arvot kohdilleen ja varsin kivan tuntuisen oleskelupihasuunnitelman. Tuolloin elettiin loppukevättä ja toivoimme saavamme taistelun päätökseen ennen kesälomien alkua, niin että kesä voitaisiin viettää leppoisasti taloa rempaten ja jättää stressaaminen vihdoin. Mutta ei.. eihän se niin taas mennyt.

Kunnasta ilmoitettiin noin paria päivää ennen heidän viimeistä kokoustaan ennen kesälomiaan, että aitasuunnitelma pitää hyväksyttää Museovirastolla ja ELY-keskuksella alueen histroriallisen arvon säilyttämiseksi. Ja sitähän ei parissa päivässä tehdä, valitettavasti. Ja niin saimme "leppoisan" kesän, tosin ilman suurempia remppailuja. Pikkuisen käytiin ulkosaunaa purkamassa ja yritettiin saada motivaatiota jatkaa tätä, mutta pääasiassa vaan oltiin, vähän niinkuin jossain mökillä, eikä hirveemmin mietitty mitään, tulevia eikä menneitä. Se teki hyvää, mieli sai hetken levätä.

Kun kuntalaiset palasivat lomiltaan elokuussa, jatkoimme taistoa. Aseet oli huollettu ja strategiat hiottu viimeisilleen. Siihen mennessä olimme ehtineet saada monelta eri taholta paljon positiivista palautetta talosta ja taisteluamme tukevaa ja hyvää mieltä antavaa ihmetystä kuntaa ja Suomen lakeja kohtaan, että emme jaksaneet enää juuri stressata - koko projekti vaikutti meistä (ja monesta muusta) lähinnä tragikoomiselta. Olimme jo hyvän aikaa sitten tulleet siihen pisteeseen, ettemme enää jaksaneet puhua asiasta ystävimme ja sukulaistemme kanssa - aluksi ihastelimme ja haaveilimme, sitten kauhistelimme ja ihmettelimme, sen jälkeen selittelimme ja kauhistelimme taas, kunnes asiasta kysyttäessä kysyimmekin Mitä sinulle kuuluu? Pyydämmekin anteeksi heiltä niistä monista hetkistä ja tapaamisista jolloin ei juuri muusta puhuttukaan vaan jauhoimme kyllästymiseen saakka ely-keskuksesta, muutoshakemuksista ja melumittauksista.

Vuosi talon ja meidän ensikohtaamisesta oli jo mennyt kun saimme kuulla ettei kellään yllämainituista tahoista ollut mitään suunniteltua aitaa vastaan. Ihana Museovirasto, joka on seissyt alusta asti takanamme ja tukenamme, oli jopa todennut että pitäähän se aita rakentaa että saadaan talo takaisin asuinkäyttöön. Jeah, Museovirasto rules! Tuollaiset pienet asiat ovat olleet tässä projektissa korvaamattoman tärkeitä valopilkkuja pitkän putken päässä. Ne ovat luoneet uskoa itseen ja jaksamiseen sekä haaveisiin kaiken byrokratiapaskan keskellä. Kiitos niistä niitä antaneille.

Parisen viikkoa sitten sain töihin puhelun kunnasta.. Kokoukseen, jossa meidän asia oli määrä käsitellä, oli enää pari päivää. Vastasin tärisevin käsin vaikken olisi halunnut.. Tunsin voiman katoavan kropasta ja vain kuuntelin. Kaavapäällikkö soitti että on tullut mutkia matkaan - ELY-keskuksessa oli muutettu mieltä koskien poikkeamisen suuruutta. Keväällä he olivat ilmoittaneet kirjallisesti poikkeamisen olevan sen verran pientä, että päätöksen teko kuuluu kunnalle, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä kunnasta päätös saataisiin nopeammin. Nyt he olivatkin muuttaneet mieltään erään kunnan toimesta tapahtuneen puhelun aikana. Onneksi sitä ei laskettu koska olimme keväällä saaneet asiasta virallisen päätöksen paperilla. Puhelimessa minulle esitettiin kaksi vaihtoehtoa; joko ottaisimme riskin ja etenisimme nykyisellä hakemuksella joka oli jo valmisteltu tulevaan kokoukseen TAI muuttaisimme hakemusta, jolloin se jouduttaisiin kiireessä valmistelemaan uudestaan ja asiasta saattaisi tulla sanomista eikä lopputulos näyttäisi eikä kuulostaisi hyvälle. Ilmassa leijui kuitenkin jokatapauksessa mahdollisuus, että ELY-keskus tekisi kunnan päätöksestä valituksen ja lopullisen päätöksen teko siirtyisikin ELY:yn ja aikaa valuisi kuin hiekkaa sormien välistä. Niinpä jouduinkin punnitsemaan puhelimessa tarkkaan kaikki vaihtoehdot ja kolikoiden kääntöpuolet. Hirvee tilanne! Tuntui, että koko meidän tulevaisuus on minun käsissä. Olimme eläneet jo vuoden epätietoisuudessa; tulevia ei juuri oltu uskallettu suunnitella ja muutenkin oltiin eletty puolella teholla, vähän kuin salaa omassa kodissamme joka ei virallisesti ollut asuintalo. Muutama lisäkuukausi odottelua sinne tänne.. Päätin että etenemme sillä mitä on annettu; emme muuttaisi hakemusta, meni syteen tai saveen.

Seuraavalla viikolla saimme  sähköpostin jossa ilmoitettiin kunnan tehneen päätöksen; se oli myönteinen. MYÖNTEINEN! Voitteko kuvitella?! Kymmenen kilon säkki tippui samantien hartioilta. Ihan voittajafiilis!
Siitä alkoi ehkä jännin pariviikkoinen kun odotimme varoajan sulkeutumista - ajan, jolloin tietyt tahot pystyisivät tekemään tehdystä päätöksestä valituksen, ja asia otettaisiin uudestaan käsittelyyn valitus huomioiden. Jos valituksia ei tulisi, päätös pysyisi. Laskimme viikkoja, päiviä ja viimein jopa tunteja, kun vihdoin tänä maanantaina klo. 16 aika umpeutui. Heti tiistai aamuna otin itseäni niskasta ja soitin kuntaan.. Ajatukset poukkoili ja jännitti. Pää yritti valmistella kroppaa mahdollista pettymystä ja stressipiikkiä varten. Selitin asiani, keskuksesta yhdistettiin naiselle joka oli väärä, mutta joka kuunteli ja antoi toisen naisen numeron, johon soitin ja joka ei ollut käytössä. Onneksi olin kysynyt naisen nimen ja googletin hänen toimivan numeronsa johon soitin ja johon vastasi väsynyt ääni. "Millä nimellä hakemus oli?", kerroin, hetken hiljaisuus joka tuntui päivältä, ja vastaus "Ei ole tullut valituksia." Mitä? Eikö yhtään valitusta?! "Ei yhtään valitusta", vastasi nainen. "Milloinkas päätöksen varoaika umpeutuukaan..hmm..?" Eilen, sanoin. "No niin, no sittenhän siitä ei voi enää valittaa." ..sittenhän siitä ei enää voi valittaa..sanat jäivät kaikumaan päähän, kunnes ne paukahti tajuntaan. Kiruin ja pompin ja hyppäsin avokin kaulaan. ME TEHTIIN SE!! Ja niin tosiaan, päätöksestä ei voi enää valittaa, asia on siis pihvi, kuten sanotaan. Se on nuijittu kunnan päällikön nuijalla kokoushuoneen pöytään, kirjattu kirjoihin ja kansiin, sujautettu kuoreen ja postitettu laskun saattelemana meidän postilaatikkoon. Se oli arvokkain ja odotetuin postilähetys naismuistiin, ja se luettiin erityisellä hartaudella sanasta sanaan, vasemmalta oikealle kuten tapana on, alusta loppuun, ja tiukoissa paikoissa jopa puoliääneen ja kynän terän ohjaamana. Ja siellä luki että päätös on myönteinen. Edelleen se oli sitä ja nyt se oli paperilla, mustaa valkoisella ja se oli virallista eikä me meinattu uskoa sitä todeksi. Vieläkään meinata. Josko vielä jostain kulman takaa jotain kuraa..

Nyt kun taisto on onnellisesti ohi, on kiitosten aika. Kiitos kaikille meitä tukeneille ja meihin uskoneille. Kiitos teille lukijoille että olette jaksaneet roikkua täällä mukana vaikkei juuri mitään ole tapahtunut ja olen pimittänyt teiltä viimeisen vuoden ajalta paljon asioita. Nyt siihen tulee muutos, vannon kautta kiven ja kannon. Kiitos Henna Koti asemalla -blogin takaa vinkeistä ja avusta. Kiitos myös Parolan Aseman väki. Kiitos pankki ja aivan ihana pankintäti J.T.! Kiitos isä, kiitos Marko kun uskoitte ja luotitte, kiitos äiti. Kiitos appivanhemmat käytännön tuesta ja mukana elämisestä. ISO kiitos ystävät ja työkaverit kun olette jaksaneet kuunnella vaikka välillä on tehnyt mieli nostaa omakin käsi suulle. Nyt kaikki on hyvin.
Nyt on aika nostaa elämä narikasta ja alkaa nauttimaan saavutuksesta, ja tietysti aika alkaa suunnitella  tulevia. Lujille otti mut jumalauta, me tehtiin se!
Ja nyt, puhutaan jostain muusta! Mitä se onkaan, siitä tekin kuulette.

p.s. En suosittele poikkeamislupahakemusprosessia kenellekkään.

/ / /

Sorry, but use a translator ;) Thanks!

LOVELY PAPER STUFF

Raitaa, ruutua, palloa, pilkkua..

Paperipuu on espoolaisen, pienen pojan äidin nettikauppa, josta löytyy kaikanlaisia ihania printtejä mitä ihanimmissa, laadukkaissa paperituotteissa. Mustavalkoraidalliset leivoskupit ja  polkaraitaiset paperipillit sateenkaaren väreissä saavat minut haukkomaan henkeä ihastuksesta.

Pääsin eilen hypistelemään näitä ihanuuksia myös livenä, ja voin kertoa että ovat napakkaa kartonkia, joten pillit eivät sula suuhun eikä kuppikakut leviä pellille. Myös käytetyt painovärit ovat elintarvikehyväksyttyjä, joten tuotteet ovat turvallisia käyttää.

Itse olen kironnut ne peruskaupoista saatavat, ohuesta paperista valmistetut ja osaksi leivonnaista sulavat muffinsivuoat niin monesti syvimpään koloon, että nyt menee kyllä kupit vaihtoon. Noin näteillä kupeilla ei voine epäonnistua, eihän?

ps. Vaikka itse liputankin yleensä mustavalkoisten juttujen puolesta, täytyy myöntää että näin joulun alla mietin noiden punavalkoraidallisten leivontakuppien ja pillien hankkimista.. Ois aika kivat joulupöytään..

Kuvat / photos: Paperipuu.fi

/ / /

Stripes, squares, balls, dots.. 
Paperipuu is in Espoo, a little boy's mother's webshop, where you can find some wonderful prints and lovely high-quality paper stuff. B&W striped baking cups and polkastriped paper straws in rainbow colors make me gasping for breath with admiration. Yesterday I saw live these pretty things, too, and I can tell you that they are very tight paper, so the pipes do not melt in the mouth or cup cakes spread with baking paper. Also used in printing inks are approved for food, so the products are safe to use. Personally, I´ve cursed those basic baking cups made of thin paper so many times in the deepest hole that now I´ll change the cups. With so pretty cups surely can not fail, right?

ps. Although I almost always purchase everything in black and white, I`ve to admit that this holiday season mess my mind, and I wonder to purchase those red-white striped baking cups and straws. Could be pretty nice at the Christmas dinner..

UNFINISH

Keskeneräisiä projekteja.

Niitä  meillä on, keittiössä, eteisessä, olohuoneessa, makkarissa. Kesken on kokonainen huone, ollut jo lapsen odotuksen ajan. Projekti etenee kuitenkin, kun taas kaikki muut seisovat, kukin paikoillaan. Olen saanut asiasta jo huomautuksia kanssa-asujiltani, niinkun nuo keskeneräisyydet ei jo muutenkin häiritsisi ajatuksen kulkua poukkoilemalla yhtenä sekavana vyyhtenä päässä; kun muistaa yhden, muistaa kohta ne kaikki. Huoh.

Kesken on myös kuvissa näkyvä keittiön sohva. Olen jäänyt puntaroimaan hioako ja maalatako runko vai antaako sen olla ajan patinoima. Kangas menee uusiksi ja sekin on jo hankittu. Afro Artin mustavalkoinen paksu puuvillakangas oli juuri sitä mitä olin ajatellutkin, tarpeeksi rouhea ja ajaton.

Mutta, olen hyvä perustelemaan, niin muille kuin itsellenikin. Ainakin tässä asiassa. En työstä keskeneräisyyksiä ennenkuin saan ne heti valmistuttuaan oikeille paikoilleen.  Se ajatus on minusta kannustavin saamaan nuo projektit päätökseen. Tämä tarkoittaisi sitä, että talomme olisi valmis, ja siitä tavoitteesta olemme vielä hyvin kaukana. Olemme ihan lähtötelineissä.

Mutta toisaalta, en kiellä etteikö myös ajatuksen toinen puoli houkuttaisi, se kun saisi jo valmiiksi aiemmin työstetyt jutut heti paikoilleen kun tilat valmistuvat. Tää on vähän sellanen kumpi oli ensi muna vai kana-tilanne; kumpi eka valmiiksi, tilat vai tavarat? Jään pohtimaan sitä. Enkä saa taas mitään tehtyä.

P.S. Kesken on myös yks kirppisprojekti. Siitä lisää myöhemmin ;)

/ / /

Unfinished projects.
We´ve them in the kitchen, hallway, living room, bedroom, all over the house. There is also a whole room that has been going on for about 9 months now. At least that project proceeds.  All those incompleteness is already disturbing my mind, of confusing my thouhgts.. When you remember one, you remember them all.

The kitchen sofa project is also in progress. What I do with  the sofa frame? Fabric goes into a new and that I has already been acquired. Black and white thick cotton fabric from Afro Art was just what I wanted it to, with enough rough and timeless. But, I´ve good reasons for not doing unfinished ready. At least in this case. I don´t do those things ready before I get to them on their right places. It´s an encouraging thought for me. But this mean that our house would be completed, and that goal is very far away, we´re just starting blocks. But on the other hand, I don´t deny the reverse of card interest too.

This is like who-was-first-the-chicken-or-the-egg-situation, which is first completed, facilities or goods? I pondered and cannot get anything done again.

P.S. One unfinished project  is also one flea market thing.. More on that later ;)

Y-CHAIR-LIKE

Eilen postimies oli kiikuttanut meille Hobbarin joulukuvaston. Selasin muutaman sivun ja katsoin että onpas ärsyttävää kun ovat käyttäneet kuvissa Y-tuoleja tosi näkyvästi, ja niitähän ei mistään Hobbarista saa eikä ainakaan meidän budjettiin sopivasti. Pari sivua vielä, ja aloin huutaa avokkia paikalle! Nuo meidän on saatava!! Nyt! Heti! Apua!! Lapsikin alkoi jo äitiä säestämään huutaen vuoroin apua ja joota. Heh.

Mut aivan mahtavaa! Pari tuollaista lähtee kyllä tilaukseen heti tältä istumalta. Mietin vaan miten noin yksyhteen Y-tuoli kopioita saa yleensäkään myydä..? No mutta, nyt tilaamaan - kun niitä vielä saa. Moikka!

/ / /

Postman was yesterday brought us a Hobby Halls Christmas catalog. I hate that the Y-chairs had been used very visible in their decoration - they do not get from hobbarilike, and certainly not suitably in our budget. I turned a couple of pages and I started to scream. What my eyes saw?! There was a selling the Y-chair-looking chairs in pairs. We`ve to get those! Now! Right now! Help, I screamed. So, now I go to order them. Byye!

NOV. 12

Nyt se alko. Talvi.

Kenen muun mielestä marraskuu on vuoden eka talvikuukausi?

/ / /

Now it started. A winter.

Who else thinks that November is the first winter month?

SUPER COCONUT

Kookos. Cocos nucifera.

Tuoksuu taivaalliselle ja tekee hyvää, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. 

Kookosöljystä on kohistu mediassa positiivisessa valossa jo jonkin aikaa. Eikä ihme sillä vaivojen, joihin sen on väitetty auttavan, lista on lähes loputon -  astma, keuhkoputkentulehdus, vilustuminen, tuberkuloosi, kuume, paiseet, kaljuus, haavat, palovammat, mustelmat, ummetus, punatauti, korvasärky, hammassärky, ientulehdus, heikkous, pahoinvointi, kuukautiskivut, aliravitsemus, keripukki, turvotus.. you name it. Ja nyt siitä kohistaan vielä hiuksia ja ihoakin kaunistavana tuotteena. Varsinainen superfood tosiaan!

Tuota suhinaa sivusta seurattuani en voinut vastustaa kiusausta napata työmatkalla sattumalta kaupanhyllyltä bongaamaani purkkia mukaani. Nättikin kun vielä oli. Hintaa tuolla Cocovin varsin suurella lasipurnukalla oli himpun alta kympin, mutta tökötin monikäyttöisyyden, hyvän säilyvyyden ja riittoisuuden ansiosta ei todellakaan paha hinta.

Kotiin päästyä piti heti päästä koittamaan! Ensin nuuhkaisu (aito kookoksen tuoksu - ei mitään lisättyä), sitten makustelu (hyvää!) ja sitten puulusikalla pala kätöseen. Ensin ajattelin että ei hitto, mites tästä nyt muuten tehdään hiusnaamio, mutta pian huomasin että palaselle käy kuin lumelle kädessä - se sulaa. Voinette vaan arvata kenellä vaihtui kosteusvoide samantien öljyyn?! Ihosta tulee heti pehmeä eikä jää inhaa tahmaa pintaan. Ja se tuoksu.. hrrrr!

Ja tottahan sitä piti päähänkin koittaa - yöllä pipon alla muhi kookosöljyhoito kuiville hiuksille ja hiuspohjalle. Kosteuttava ja hoitava vaikutus ei harmikseni omassa takkutukassani heti näkynyt, mutta silti. Kyllä jää bodishopit toiseks. Kevyesti.

/ / /

Coconut.

It`s sooo good, both internally and externally ingested. The media has talked about the good effects of coconut oilfor some time now, and having followed it, I couldn`t try it myself. It taste good, smells good and it`s good for healt. Real superfood! And I looooove it.

PAPER AND GOO

Paperia. Ei aa-nelosta, vaan rulla tolkulla.

Kymmenen rullaa kera kilon liisteripussin saapui viime viikolla Pihlgren & Ritolalta lähipostiimme. Paperi on makulatuuritapettia eli valkoista, painamatonta tapettia, johon päädyimme pitkällisten pohdintojen, mietintöjen ja selvittelyiden jälkeen. Haluamme makuuhuoneeseen vaaleat, yksiväriset seinät koska olemme nopeasti väreihin ja kuvioihin kyllästyvää sorttia ja äärimmäisen huonoja tekemään pitkäkantoisia päätöksiä. Ja koska valmis valkoinen tapetti maksaisi maltaita, oli asetelma herkullinen 9 euroa vs. 59 euroa. Ei siis tarvinnut kauaa miettiä kummalla seinät vuoraisimme. Puukuitulevyllä, makulatuurilla ja jollain Uulan sopivalla maalilla saisimme hengittävät, yksiväriset seinät. Näin näytti moni muukin toimineen, joten miksemme mekin.

Nyt kun vielä ehtisi käydä toimeen.
Kellojensiirto vaan nipisti taas yhden valoisan tunnin jo muutenkin liian lyhyestä vuorokaudesta. Saakeli.

/ / /

Paper. Not A4, but a roll after the other.

Ten rolls of waste paper and one kilo bag of goo exactly camed from Pihlgren & Ritola. It we`re gonna lined to the bedroom walls. If only had time to take action. Transition from winter clips of one more hour from daylight. Damn.

THIRTY

Kriisi.

Olen ollut jo viimeisen vuoden pinnaltani suht rauhallinen, ja mennyt jotenkin sumussa päivän kerrallaan, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Päässä ja mielessä on kuitenkin myllertänyt jatkuvasti. Sitä miettii onko tehnyt oikeita valintoja elämässään, muunmuassa työn saralla.

Olen huomannut olevani tyytymätön, moneenkin asiaan elämässäni, mutta myös työhöni. Ainakin välillä. Haluaisin työltäni jotain, mitä en vielä ole päässyt tekemään ja kokemaan, jotain millä on merkitystä. Ja tietysti haluaisin että perhe-elämä ja työ kulkisivat käsi kädessä ja vuorokauteen jäisi muutama "ylimääräinenkin" tunti esim. harrastaa jotain tai nähdä kavereita. Sisimmässäni luulen tietäväni mikä olisi ratkaisu, mutta siihen pääsemiseksi pitäisi olla rahaa ja uskallusta. 

Alitajuisesti tiesin, että minulla on kolmenkympin kriisi. Aavistelin myös, että se tulisi vaikuttamaan ennenpitkää myös työelämään. Olen myös vuosi vuodelta tullut varmemmaksi siitä mikä haluan olla ja mitä haluan tehdä "isona". Tiesin kaiken tuon jo ennenkuin luin kirjan Kolkyt ja risana, mutta jotenkin tuntui kovin helpottavalta ja ajatuksia selkiyttävältä lukea kaikista noista asioista jonkun toisen kirjoittamana ja elää ne tavallaan päässään jonkun toisen ihmisen kautta. Ja nyt kun tietää mikä itseä vaivaa, mistä nämä ajatukset kumpuaa, on helmpompi tehdä valintoja ja edetä kohti päämäärää, kohti unelmaa.

Suosittelenkin opusta lämpimästi kaikille jotka tuntee tyytymättömyyttä eloonsa tai jotka ovat eksyneet urapolullaan, olipa sitten minkä ikäinen tahansa. Se saattaa olla kriisin paikka. 

/ / /

Crisis.
I`ve been quite calm in the past year, and gone some way in the fog day at a time, week to week and month to month. The mind has, however, been mixed up. I`ve bee wonder have I made ​​the right choices in my life, for example in the work.

I've noticed a dissatisfied, on many things in my life, but also my work. At least sometimes. I would like to do something that matters. And of course I would like that family life and work would go hand in hand, and some "extra" hour would be nice too for example to see friends. Deep down I think I know what would be the solution, but it should be money to reach and boldness.

Subconsciously, I knew that I had thirty crisis. I sensed also that it would affect to my working life. I`m also from year to year become more confident about what I want to be and what I want to do "when I grow up." I knew all of that before I read the book "30-something and over it", but somehow it felt very easy way to improve the clarity of ideas and read about all of those things written by someone else.
I recommend that book to anyone who are dissatisfied with their lives, whether it's of any age. It may be a place for the crisis.

THE RED BOMB

Mediassa kohistiin toissapäivänä.  Pommista.

Suomalaistutkimus on paljastanut 12 vuotisen seurannan jälkeiset tulokset, jotka osoittavat lykopeenin vähentävän riskiä saada aivohalvaus tai -infarkti. Ja jo ennemmin on tiedetty kertoa lykopeenin estävän sydäninfarktit. Melkoinen terveyspommi kyseessä.  Mutta mistä sitä saa?

Kasviksista noin ylipäänsä, joista eniten tomaatista.

Päräyttävin ja myös ristiriitaisia fiiliksiä herättävin info tässä on se, mistä tuota lykopeenia saa ihan kaikista eniten. (rumpujen pärinää) Ketsupista. Siis mitvit?!

Ketsupin sanotaan olevan ravintolakokkien halveksima kastikelaji, ja sen käyttämistä katsotaan kieroon patalappujen takaa. Itsekin olen pääsääntöisesti pitänyt sitä turhakkeena, kauheana sokeripommina, joka on kaikkea muuta kuin terveellistä. Olen pyrkinyt käyttämään tuota punaista tököttiä mahdollisimman vähän ja olemaan tarjoamatta sitä liiemmin myöskään lapselleni. Poikkeuksen sääntöihin tekee ranskanperunat, mutta vain silloin kun tarjolla ei ole mitään muuta "kostuketta", enkä nyt tarkoita juomapuolta vaan dippiä ;)

Hetken tätä ketsuppiasiaa sulateltuani muistin taannoin pyörineeni punaisen hyllyn edessä ja hankkineeni terveellisimmäksi väitetyn purtilon, jossa sanottiin olevan vähemmän sokeria ja suolaa ja tämän lisäksi jopa 90% sitä itseään (toim.huom; tomaattia).

Tuollaisen tökötin voin ihan suosiolla jatkossakin hankkia jääkaapin perukoille tämän tutukimustuloksen varjolla, mutta muut kilpailevat (ja edullisemmat) punertavat sokerilitkut jätän suosiolla edelleen kauppojen hyllyille ja toivon niiden päätyvän vain ulkoiseen käyttöön esim. teatterille tekovereksi :D

Mutta siskot ja veljet, sanomani on että syödään kasviksia, syödään tomaatteja, juodaan porkkana- ja tomaattimehuja ja käytetään ketsuppia - sitä terveellistä. Jookos?

/ / /

Let´s eat tomatoes and greens, oh sisters and bros! Okay?

They contain healthy lycopene which prevents stroke and myocardial infarction. So says new finnish research.

IT TOOK THIS LONG..

Näin kauan se otti.

Olen pyristellyt vähän näitä "nykyajan kotkotuksia" vastaan, kun koneelle istuessa netissä menee aikaa muutenkin liikaa ja se aika tuntuu lähes aina turhalta. Tiedän, että sen voisi käyttää fiksumminkin. Mutta jotenkin vaan ajauduin pari iltaa sitten Pinterestiin ja nyt olen jo koukussa. Melkein.

Nuo itse koottavat boardit eli taulut on kuin leikekirja johon voi kerätä helposti, nopeasti ja ilman paperisilppua esim. ideoita kotiin tai tulevaan remppaan, lahjaideoita, pukeutumis- ja meikkivinkkejä, reseptejä, diy-ohjeita jne. ja kaikki selkeinä ja nätteinä kuvina. Helppoa kuin heinänteko.

Vaikka tuo pinnailu tuntui ensin ajatuksena hieman oudolle ja turhalle, niin loppuunsa oma tyyli selkiytyy kun kaikki itseä kiehtovat ja miellyttävät jutut näkyy samalla sivulla eikä kaikki ideat enää sinkoile pelkästään päässä. Suosittelen.

/ / /

Here's how long it took.
I`ve been against the new webthings because sitting in the Internet takes too much time anyway and it seems to almost always unnecessary. I know that it could be used in a smarter way. But somehow I ended up a couple of nights ago to Pinterest and now I'm already hooked. Almost. 

Those Boards are like a scrapbook where you can pick up easily, quickly and without the shredded paper, for example, ideas for the home or the future renovation, gift ideas, dress and make-up tips, recipes, diy-instructions, etc., and all the plain and nice images. Easy as making hay. Even if that pinning idea seemed a little strange at first, and useless, so my style is transparent to an end when all the self fascinate and pleasant stuff appears on the same page, and not all ideas no longer fly in just away. I recommend.

LITTLE KITCHEN NEWNESS

Eilen tarjoutui mahdollisuus lähteä ensi viikonlopuksi länsinaapuriin. Sen seurauksena mamma googletti aimo määrän uusia kirppistuttavuuksia ja katsasti must-paikkojen tarjonnan.

Laagerhaussissa ois kaikkee kivaa pientä keittiöön. Yllä suosikkini uutuuksista. Pitää kyllä käydä hypistelemässä noita. Ehkä sitä vois jo hankkiakin jotain uutta mielikuvituskeittiöön joka toivottavasti toteutuu vielä tämän vuoden puolella.

Granitissa pitää tottakai käydä myös, vaikkei niiden sivuilla tällähetkellä olekaan mitään super päräyttävää tai mitään mitä tarvittais, mut ihan fiilistelemässä vaan. Oottelen Granitin nettikaupan avautumista, jota on lupailtu tähän syksyyn, mutta vielä ei mitään ole nähtävillä sillä saralla..

Yksi uusi putiikkituttavuus edelliseltä Tukholman vierailulta oli Afroart, missä ihastuin yhteen raidalliseen kankaaseen, ja sitä on nyt sitten haettava ihan paikan päältä keittiön sohvaan kun nettikaupassakaan ei näyttänyt olevan. Muuten nettikauppa onkin varsin kattava ja täynnä ihanuuksia!

/ / /

I go for the next weekend in Sweden. So I googled a lot of new flea markets and checked the must-visit-stores arrivals. Those nice kitchen things are from Lagerhaus. 
Granit is also one of the must-visits, but there was nothing og interest for us. I look forward to the opening of their online store, but nothing new in that field.
My latest shop acquaintance is Afroart. From there I have to go buy a lovely fabric for the kitchen sofa, because it doesn`t seem to be on their webshop, which by the way is a very comprehensive and wonderful selection.

ELLOS, WHAT DID YOU DO!?

Oh. My. God.

Kurkkasin tänään viltin alta, höyryävän teekupposen takaa Elloksen syksyyn. Oli ihan hieraistava rillejä varmistaakseni poistuinko vahingossa sivuilta toisille, mutta ei, Elloksella yhä oltiin.

Syksyn uutuuksissa on tarjolla kaikkea kivaa kotiin, mutta eniten iloista ihmetystä aiheutti melkoisen kiva tapettivalikoima. Niitä ihaillessani törmäsin kovin tutun näköiseen salmiakkiruututapettiin. Hetkinen.. Sehän on ferm LIVINGin tapetti! Eli juuri sitä mihin ihastuin messuillakin. 

Ihan into pinkeenä oisin noita kaikkia ihanuuksia tilaamassa, mutta ainakin hetki pitää vielä malttaa.. Enkä tiedä mitä ottaisin - kun voisin ottaa vaikka kaikki! Ruututapettia harmaana, vai ehkä sittenkin minttuna vai tuota söpöä puputapettia mut ainakin tuo jo niin-nähty seinätarrakalenteri. Mut tosi kiva että noita kaikkia voi nyt tilata helposti postitse ja maksaa erissä. Ei hyvä ;) 

Photos from here.

Oh. My. God.
Today I looked under the blanket and from behind a steaming cup of tea Ellos autumn. I had to wiped off my glasses to make sure had I left by accident to site to the other, but no, I was still on Ellos. 

There was everything nice to home, but the most joyful amazement caused quite a nice selection of wallpapers. And there was also a very familiar-looking harlequin wallpaper. Wait a minute .. That's ferm LIVING wallpaper! So, exactly what I fell in love at the fair.

I'd be pretty excited to order all those lovelies, but I still need the patience to wait ..  and besides I don`t know what I would order - I could take it all! Gray harlequin wallpaper, or perhaps, mint green or that cute little bunny wallpaper.. but at least that already so-last-season wall sticker calendar. But really nice that all of those can now easily order by mail and pay in installments. Not good ;)