THE ROPE

Elämä on kuin köysi - monet osaset kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden. Paljon se kestää, mutta joskus se katkeaa. Toiset kestävät enemmän kuin toiset. Joskus se on solmussa ja toisinaan taas kireälle vedetty, pingotettu. Se kantaa, sitoo ja vetää, tarjoaa kättä pidempää, niin hyvässä kuin pahassakin. Niitä on monenmoisia, eri paksuuksia, eri värejä, eri materiaaleista - vähän niinkuin me ihmiset eri ihonväreinemme ja taustoinemme.

Oma elämäni on tuntunut paikoin umpisolmuun sotkeutuneelta köydeltä. Sen selvittely on vaatinut aikaa ja hermoja, pysähtymistä ja tekemistä, asioiden tarkastelua läheltä ja kaukaa. Myös erilaisia kokeiluja. Kiireellä ja hötkyämällähän ei solmuja auota! Vedetään henkeä ja yritetään vähän myöhemmin uudestaan jos meinaa epätoivo iskeä. Tämän olen äitiyden myötä oppinut. Tai no, vieläkin voi kehittyä, mutta suunta on kuitenkin oikea. Olen rauhoittunut, osaan puhallella ja ottaa etäisyyttä tilanteen niin vaatiessa. Se tuntuu hyvältä kun huomaa että pystyy muuttumaan. Kuten myös se kun solmut alkavat aueta, pikkuhiljaa.. Ensin aukeaa yksi solmu, sitten toinen ja pian köysi onkin suora ja selkeä. Tältä tuntuu nyt, kun pitkällisten mietintöjen ja pohdintojen sekä lukuisten yritysten ja kokeilujen jälkeen asiat alkavat hahmottua ja edetä.

Eilen koin sen ihanan tunteen ja sitten olenkin vain fiilistellyt. Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin,

I H A N A A   V I I K O N L O P P U A !

Niin, ja H Y V Ä   S U O M I ! ! ;)