RAKAS NAAPURI

Kyläilimme koko pikku-perhe naapurissamme Ruotsissa. On se vaan niiiiin ihana - aina! :)

Silja vei, Silja toi. Kamera räpsyi, aurinko paistoi (sopivasti) ja mukaan tarttui kivuuksia, uusia ideoita ja vähän väriä naamaan.

p.s. Ja Noa seilasi ekaa kertaa ulkomailla ja sai uuden kaverin, "Barbaran". Jee!

YHDEN ROSKA ON TOISEN AARRE

Kävimme viime lauantaina Noan kanssa kärryttelemässä meidän lähikirpparilla (AINO) ja teimme muutaman löydön. Noa-herra sai söpön, ruudullisen Rokki-nallen ja oikein namusen Marimekon raitabodyn, musta-valkeilla raidoilla tottakai. Hän on nyt niiiiiin fääshööön!

Mamma taasen sai fläsäreitä lapsuudestaan, kultaiselta 80-luvulta, ja sukulaistätien hiuskoristeista. Mukaan lähti hauska, musta-valkea palloinen hiushörsöke. Ajattelin ilahduttaa sillä kanssajuhlijoita (ja itseäni) URBAN ANIMAL&vintage-putiikin 1-vuotis synttäreillä perjantaina. Katsotaan kuka nauraa pisimpään..

Päivän päätteksi oli pakko käydä toteuttamassa yhtä mielihaluani, dyykkausta, kun siihen tarjottiin oiva tilaisuus aivan kotitalon kulmalla. Taloyhtiömme oli hommannut pihatalkoiden ajaksi roskalavan ja illan hämärtyessä lähdin tsekkailemaan päivän saldoa. Hetken laidan yli kurkittuani silmiini osui ihana valkoinen puutuolin runko! Maali on halkeillut ja istuinlevy puuttuu, mutta muuten tuoli on tukevanoloinen ja kivan rustiikkinen. Se saa uuden istuinlevyn ja maalikerran tässä kesän kuluessa..

. . .

Seuraavana päivänä en voinut kulkea lavan ohi sinne kurkkaamatta, niinkuin yleensäkään lavojen ohi kulkiessa.. Kurkkaus kannatti, löysin vielä nimittäin parhaat päivänsä nähneen puuarkun, josta saanee uusilla saranoilla, parilla naulan napautuksella ja maalilla kivan lelulaatikon Noan huoneeseen.

Näistä tee-se-itse kunnostuksista lisää sitten kun tapahtuu..

PIPOJA HIHASTA

 

Vaikka tässä mennään kovaa kyytiä kohti kesää, on pipot silti mielessä. Pikku-herran korvat halutaan piiloon tuulelta ja vinkalta, mutta myös auringolta. Tähän asti ollaan pärjätty yhdellä valkoisella perus-trikoopipolla jota on saanutkin sitten olla pesemässä yhtenään muodon ja värin säilyttämiseksi. Paksukin se alkoi jo olla, tuo kaksinkertainen trikoo. Uutta pipoa oli siis saatava kehiin ja pian!

Pipo-budjettimme oli tiukka, joten päätin tehdä sen itse. Ylläri x 2.

Materiaaliksi halusin jotain miellyttävää, pehmeää ja melko ohutta. Joustoakin saisi olla, kuka nyt tiukkaa pipoa tahtoisi. Sopivaa matskua kangasvarastostani etsiessä vastaan tuli vino pino perus t-paitoja - eri värisiä, kokoisia ja enemmän ja vähemmän käytettyjä "laatikkoja". Olin löytänyt etsimäni.

Valikoin pari kivan väristä paitaa mitkä mätsäisivät Noan väreihin, tottakai. Mukaan lähti vaaleankeltainen ja meleerattu harmaa teeppari. Lisäksi nappasin mukaan vielä Marimekon musta-valkea palloisen trikoopalasen.

Sitten vaan tuunailemaan!

En ollut koskaan ennen tehnyt pipoja, miettinyt kyllä monestikin.

Eka koepipo onnistui yli odotusten. Jäin koukkuun, lisää oli tehtävä. Eihän pipoja voi olla liikaa..? Vetelin sitten kirjaimellisesti pipoja hihasta.

Ne ja paitojen helmat nimittäin soveltuivat tehtävään täydellisesti! Niissä kun on jo valmiiksi kivat joustavat päärmeet. Hihoissa riitti ympärysmitta sopivasti Noan pään ympärille ja helmasta taiottiin isullekin yksi kesäpipo. Ovat sitten samiksia, Noa ja isu.

NOAN ARKI

Nyt kun elämässäni ei juurikaan ole omaa aikaa, sitä on otettava.

On ensimmäisen oman blogin aika.

. . .

Vaatteissani on kosteita tahroja.

Sohvapöydältä löytyy Tiitiäisen Satupuu-kirja.

Sisustus- ja muotilehtieni sivuja on rypistelty. Ja maisteltu.

Keittiöömme on ilmestynyt pienet aterimet ja tyhjiä lasipurkkeja.

Vessassa on aika ajoin pissin ja kakin katku.

Pyykki- ja roskakorimme ovat aina täynnä.

Lavuaarissa kelluu vaatteita likoamassa odottaen sopivaa pesua.

Pöydillä on limaisia riepuja ja leluja.

Eteisessä seisoo kurarenkaiset vaunut.

Sänkymme jalkopäähän on ilmestynyt pienen ihmisen peti.

Siellä on litteä, pieni tyyny ja kevyen kevyt peitto ja vauvalta tuoksuvat lakanat.

Saunan lauteilla makaa sininen amme odottaen pientä polskijaa.

Meillä on yksi pieni huone enemmän kuin vuosi sitten.

Se on täynnä pienen ihmisen tavaroita joilla ei ole vielä paikkoja.

Koko elomme on pienen pojan myötä sekaisin.

Minä, järjestystä rakastava ihminen, en kestä enää kauan tätä epäjärjestystä.

On siis toimittava ja tämä blogi saa luvan olla tsempparini.

Nyt alkaa Noan arkissa tapahtua.