MY FIRST STRING

Mun eka Stringi.

Tarkkana Marttana oon kytännyt tätä String Pocketia nettihuutokaupoista, ale-koodeja blogeista ja odottanut sopivaa tarjousta tulevaksi. Eilen pitkällinen odotukseni palkittiin kun eetteriin pärähti sen verran hyvä tarjous että pistin oitis tilaten, ja tänään hain sen uuteen kotiinsa.

Meidän pikku-A perehtyi esitteisiin sillä välin kun kokosin hyllyn ja mallailin hieman paikkaa, mutta seinään viritys jäi huomiselle. Vaikka kauan olin kyseisestä hyllykkeestä haaveillut ja aika kauan myös nähnyt sen makkarin seinällä, kävisi se niin moneen muuhunkin tilaan. Pitää siis hieman kypsytellä lopullista paikkaa..ainakin yön yli. 

2x PANTS

Kävipä päivänä eräänä niin hassusti että mamma tarttui piiiiiitkästä aikaa Singeriin ja hurautti pojilleen pöksyt. Ilman kaavoja, lempparihousuista hieman mallia ottaen, vapaalla kädellä ne muotoilin ja suoralla tikillä yhteen kursin. Tuommoset raakileet ja ompeluinnonherättelemisversiot.

Alan koulutuksen saaneena lopputulos kyllä hieman hävettää, mutta pääasia on että sain madallettua ompelukynnystä - jos vaikka jatkossa tulis tehtyä enemmänkin itse kaikkea päässä muhivaa.

P.S. Housut mahtuivat jalkaan molemmille ;)

OLD BOOKS

Vanhat kirjat, niissä vain on sitä jotain. Lastenkirjoissa eritoten.

Thorbjorn Egnerin Kolme iloista rosvoa vuodelta 1957, kotiutui meille jo aikoja sitten jostain kirppikseltä. Tuo kirja lienee kiertänyt kodissa jos toisessakin, näkyy nimittäin poistettaneen ja myydyn Turun kaupunginkirjastosta joskus muinoin. Kirjastotaustasta kertoo myös siististi muovitetut kannet ja Egn-merkki selässä. Vaikka sivujen reunat jo hieman tällä kirjavanhuksella kellertää ja selkämyskin punaisella kontaktimuovilla kasaan vedetty, on hän ikäisekseen varsin siivossa kunnossa. Ja niin kovin hauskaa luettavaa! Iltasaduksi tämä viikossa, parissa nautittiin, pienissä erissä, luku tai puolikas silloin, toinen tällöin.

Samaisen kirjan takakannessa oli niin hyvä esittely kirjailijan toisesta teoksesta, että mamman piti pistää googlettaen. Ja löytyihän se.

Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä -kirja saapui eilen posteljoonin laukussa meille nettihuutokaupan kautta, jostain. Tämä yksilö lienee ollut perheessä - ei ollut muoveja kansissa - mutta hyvin vähällä luvulla kunnosta päätellen. 1960 painettu ja ihanasti tekijän kuvittama teos, jonka "mainospuhe" Kolmen Rosvon takakannessa kuuluu näin: "Todellinen aarre - siinä on kaikkea, mikä viehättää lapsia: mielikuvitusta, lämpöä, huumoria. Kuvitus on loistava."

Hyppelihiiren seikkailuihin Myökki-Pyökki-metsässä alettiin tutustumaan eilen, ja samalla tyylillä luettuna kuin edeltäjänsä, saadaan nauttia Egnerin huumorista ja piirusteluista varmaan seuraavan viikon ajan - joka ilta.

HII-O-HOI!

Heippa vaan ja ihanaa kesäkuun alkua!

Me innostuttiin tuossa päivänä eräänä ihan extempore vähän tuunailemaan valkoisia vaatekappaleita Noan kanssa. Opiskeluaikoina tuli maalattua ja painettua kankaita enemmänkin, mutta sittemmin värit vain pölyttyneet kaapissa. Sieltä ei löytynyt enää muuta hengissä olevaa kangasväriä kuin mustaa ja pinkkiä, joten värivalinta oli aika helppo näin poikavoittoisessa taloudessa - mustaa valkoisella, ja sehän vaan mammalle passaa.

Noan trikoopaita tuunattiin merimiesmäiseksi ankkurein ja pikkuveikan tylsä body sai ylleen täpläkuosin. Kastemekon alle alkujaan hankittuihin trikoisiin mamma maalaili polvipaikat ja peppuun banderollin. Noa sai tuunata valkoisen tyynyliinan näköisekseen - silloin taiteilijalle kelpasi pinkkikin. Johan vain tuli tylsiin ja persoonattomiin riepuihin vähän eloa yhteisen kivan tekemisen tuloksena!

BULLIED PAPER

Eräänä päivänä poikaa päiväkodista hakiessa huomasin hänen lokerikossaan valkoisen rutistetut paperimytyn. Olin heittämässä sitä roskiin, kun poika ehätti väliin. Sanoin sitten että kyllä roskat kuuluu roskikseen, mutten ihmetellyt sen tallettamista - meillä kun on nyt sellainen ihana vaihe, että joka kolmas kivi on timantti ja tikut ja kepit kiinnostaa enemmän kuin oikeat lelut, joten ajattelin mytynkin olevan jokin mielikuvituksen tuottama "aarre". Poika sitten selitti jotain kiusaamisesta ja paperista enkä oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Ekana tuli tietty mieleen että poika on paperilla jotain heittänyt, ja asiaa hoitajalta kysyessäni  sain kuulla tarinan mytyn takaa; Kun paperia kiusaa siihen jää aina jäljet joita ei saa pois - niin myös ihmiseen.

Tämä oli minusta niin hyvä ja kaunis vertaus, että halusin jakaa teillekin. 

/ / /

When the paper is beign bullied, it will always be marks which can not be removed - just like to humans.

DOT DOT DOT

Pilkkuja. Eilen illalla niitä alkoi ilmestyä. Vielä vähän lisää tänään. Ne ei kutita eikä punoita.  Tykkään niistä itseasiassa aika hirmu paljon - enemmän kuin mies. Mikähän lie diagnoosi.. Dalmatialainen, kuulemma. Psykedeelinenkin jopa. Onko se? Minä en itse pilkuilta sitä näe ;) Mutta olkoon! Ei pilkut vierashuonetta pahenna eikä se niistä pääse - ainakaan hetkeen. Joskus ehkä..

tarroja kun ovat niin helppo poistaa ja liikutella.

/ / /

Our guest room got a new look - dots! And I like it a lot! What do you think? Psychedelic? Dalmatian? ;)

GYM BALLS

Kevät. Se se on sitä aikaa vuodesta kun aletaan viettämään peilin edessä enemmän aikaa ja kauhistelemaan vaatteiden istumattomuutta ja kiristystä, nipistelemään naamaan väriä ja uhkumaan tarmoa uuden harrastuksen aloittamiseksi tai ainakin entisen uudelleen virittelyksi.

Kevään varjolla hankinkin itselleni kevyeksi ja mukavaksi kunnon kohotus yritelmäksi jumppapallon. Tuli vastaan kierriksellä ja kun kerran halvalla sai, niin mukaanhan se oli otettava. Tuosta astetta haastavampien vatsalihasliikkeiden tekoon sopivasta apuvälineestä tulikin heti koko perheen suosikki; mamma ja vauva hyppii sillä yhdessä hymyn huulille, isoveikka sirkustelee ja isi pitää sitä rahina. Ei siis turha ostos, uskaltaisin väittää, vaikkei ne viimekesäiset housut nyt sitten tuliskaan mahtumaan päälle.

Kierrätysteema jatkuu myös perheen pienimmän liikutuksessa - löysin netistä vihdoinkin sopivan hillityn jumppakaaren vauvalle. Kauppojen suoltamat riemunkirjavat, muoviset ja keinokuituiset viritelmät, jotka vetävät karvaa ja pölyä magneetin lailla puoleensa, eivät houkuttaneet, joten tämä puinen, jo valmiiksi maaleilla neutralisoitu kapistus oli meille just passeli. Killuttimet siitä uupui, mutta mamman aarrekaapeista löytyi siihen tarkoitukseen ja pikku tuunaukseen sopivia puisia puuhelmiä ja rinkuloita, nyöriä ja washi-teippiä. Tuossa kaaressa kivaa on myös se, että killuttimia voi vaihdella, joten heti kun noihin kyllästytään, etsitään tilalle uudet. Ja kun nämä meidän uudet jumppavehkeet sopii niin hyvin sisutukseenkin, niin ei tartte edes kaapeissa piilotella - eipä ne sinne ehtiskään ;)

/ / /

Our new, used gym gear was found in recycling center and online auction. And a bit of tuning those are suitable for home decoration too. No need to hide the closet ;)