Eilen illalla pojan jo nukkuessa ja meidän isin ollessa edelleen saksanmaalla, mammaan iski angsti. Tai joku semmonen. Tai no ei, angsti ei oo oikee sana.. hmm.. mikähän se ois.. Ei, kyllä se oli enemminkin KAIPAUS. Niin, se se oli. Kaipaus menneitä aikoja, ja omaa itseä.
Istuin yksin keittiön ikkunalla, join lasin, pari viiniä, poltin pari savuketta (! en polta) ja kuuntelin "leijonakuningasta". Se jotenkin omituisesti kolahti eilen melko kovaa. Istuin siinä, muistelin ja tuijottelin ulos, nuuskin lähenevää syksyä kesäyön lämpimästä ilmasta. Ihana olo, ihana tunne. Vain minä yksin.
Nousin hetkeksi arjen yläpuolelle, äidin roolista arjen kuningattareksi, rään ja itkun ulottumattomiin. Vau..
Yesterday evening I was the queen of weekday. A couple of glasses of wine and cigarettes, Kings of Leon and I, alone, sniffed warm night. No slime, no crying. What a wonderful feeling. Wow..
