NEW KITCHEN HANDELS

Keittiön uudet vetimet.

Nepä pukee koko tilan, antaa sille ihan omanlaisensa ilmeen ja viimesilauksen, tukevat sitä tyyliä mitä haettu. Meillä nuo hieman vanhaa henkiviksi suunnitellut keittiön kaapit saivat odottaa sopivia  vetimiä aika tovin, mutta lopulta silmää miellyttävän sirot, aidot vanhat lankavetimet bongattiin nettihuutokaupasta, ja vieläpä erittäin huokeaan parin kympin hintaan. Ovat kuin piste iin päälle. Ja mamma tykkää kovin! 

Mitä te tykkäätte? 

/ / /

Well now we have the new handles in the kitchen. What do you think?

NEWCOMER

Perheemme uusin jäsen on saapunut!

Lähetys tuli onnellisesti perille reilu pari viikkoa sitten, lopulta. Odotus vierähti hieman yli, mutta se ja kova työ palkittiin kympin pojalla. Paperiperhe täällä ihmettelee tulokasta ja opettelee eloa kaksilapsisen perheen arjessa, joten himpun hiljaista saattaapi olla tällä rintamalla.. Mutta parhaani mukaan, uusien rytmien pikkuhiljaa löytyessä, yritän ehtiä päivittelemään mm. remonttien tilannetta, sisustushaaveita ja tavaratoiveita.

Paljon onkin saatu kotona aikaiseksi, asiat nytkyneet eteenpäin omalla painollaan, pää täynnänsä ideoita ja lähestyvä kevät tuo tullesssaan mitä ihanimpia juttuja kotiin. Mutta niistä lisää myöhemmin.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

/ / /

The newest member of our family, a full ten-point boy, came over a couple of weeks ago.  Pure love!

THE VERY FIRST OWN ROOM

Ensimmäinen ikioma huone.

Se oli esikoisemme suurin ja odotetuin joulu-/synttärilahja, josta olimme puhuneet jo pitkään ja suunnitelleet vielä pidempään. Valmiin odotus tosin meinasi viedä asukeilta hermot; punkattiin nimittäin aika tovi samassa pikkumakkarissa koko joukko - huoneessa, joka oltiin juuri saatu vihdoinkin valmiiksi ja hinku olisi ollut kova laittaa paikat näteiksi, mutta ei. Sinne sulloutui Noa evakkoon sänkyineen ja romppeineen remontin tieltä ja kaikki oli taas hetken aikaa mullin mallin.

Odotus kuitenkin palkittiin.

Huoneen piti olla valmis viimeistään vuoden vaihtuessa, Noan täyttäessä neljä, mutta isin kanssa ahkeroitiin niin että poika pääsi muuttamaan tilpehööreinensä omaan huoneeseen (ja mamma sai makkarin kuntoon) jo jouluksi. Ihana väljyys ympärillä loi jouluunkin ihan omanlaisensa rauhan.

Ja näin se syntyi: talon isoin huone jaettiin väliseinällä kahtia, katto paneloitiin ja maalattiin, seinät tapetoitiin makulatuurilla ja maalattiin valkoisiksi, mutta huoneen suurin seinä maalattiin kokonaan Tikkurilan koulutaulumaalilla. Vesiliukoisella, hajuttomalla koulutaulumaalilla oli helppoa ja turvallista mamman&masunkin yhdessä sutia - pensselillä ensin reunat ja pikkukoloset, sitten telalla isoimmat pinnat pariin otteeseen. Maali on varsin peittävää ja nopeasti kuivuvaa - parin maalikerroksen ja yön yli kuivahtamisen jälkeen päästiinkin jo testaamaan liituja tositoimissa.

Valtava mattamusta seinä tuo vaaleaan huoneeseen mukavasti kontrastia ja syvyyttä, ja mikä parasta, pojan huoneessa voi nyt olla vaihtuva taidenäyttely vaikka joka päivä!

Koulutaulumaali - Tikkurila*

* Tuote on saatu ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan.

 / / /

Our son's very first own room was the most awaited birthday gift. It was finished already for Christmas, so it was a Christmas gift also. The big black wall was made of Tikkurila blackboard paint *.

THE ROOM IN HALF!

Huone on puolitettu.

Tulin tänne kertomaan sen ennenkuin unohtuu tyystin, tässä odottelun lomassa. Täällä kerroinkin jo remontin alkuvaiheesta, mutta nyt kun alkukankeudesta on päästy jo siihen vaiheeseen että pojan huone on ovea vaille valmis ja vierashuoneessakin telataan juuri tätä kirjoittaessani maalia seiniin, oli korkea aika tulla päivittämään tilanne.

Talomme suurin huone siis jaettiin kirjaimellisesti kahtia. Näin molempiin huoneisiin jäi ikkunat ja huoneet ovat muutenkin lähes identtiset; vain ovien paikat eroavat toisistaan. Lähinnä meidän makkaria on pojan huone ja toisesta, olkkarin vieressä olevasta tulee "vierashuone" jota meillä myös tietokone-/työhuoneeksi ja varastoksikin kutsutaan. Varsinainen monitoimitila siis vireillä! ;)

Eka revittiin katosta vanhat sisustuslevyt alas. Huonetta oli joskus muinoin madallettu n. 15cm, ja koska koolaukset oli suorat ja tosi jämäkät, katsottiin viisaimmaksi antaa niiden olla ja tehdä uusi panelointi samaan korkeuteen. Sitten nyplättiin vanhat tapetit pois, vaikka olivatkin ihan hyvässä kunnossa. Pinnassa olevasta maalista ei vain ollut tietoa, joten hengittävyyden varmistamiseksi korvattiin ne makulatuuritapetilla jotka maalattiin Uulan valkoisella sisustusmaalilla pariin otteeseen. Tapettien kiinnittelyssä käytettiin isännän itse keittämää vehnäjauholiisteriä - taatusti hengittävää ja halpaa! Katto maalattiin Uulan kalustemaalilla paristi, väliseinä rakennettiin mahdollisimman edukkaasti ja kapeaksi, koska se on väliaikainen. Joskus sitten sen puramme pois ja saamme ison huoneen kokonaisuudessaan käyttöömme, toivottavasti olohuoneen muodossa. Mutta nyt nuo kaksi pienempää huonetta ovat elämäntilanteeseemme tarpeellisemmat, joten niillä mennään.

Ja kunhan valoa on enemmän, kerron ja näytän lisää!

/ / /

Our "room sharing" renovation on progress.. almost finished on both sides. More information and pics when we can get more light.

FOUR YEARS

Neljä vuotta.

Tuntuu kuin tuo aika olisi pikakelattu. Silloin vuoden vaihteessa saimme esikoisemme, ihanan Noa-pojan. Paljon on tuossa ajassa koettu ja opittu, itketty ja naurettu, tuskailtu ja ihailtu, koettu ylpeyttä ja välillä vähän punasteltukin. Itse olen tuossa ajassa opetellut äidiksi, epäitsekkääksi, muiden tarpeet pääasiassa etusijalle asettavaksi henkilöksi, joka pystyy tekemään tätä nykyä jo useampaa asiaa yhtä aikaa ja joka hoitaa itseään ja ihmissuhteitaan liian harvoin ja huonosti.

Mutta jos ei ota ei annakaan, kuten sanotaan - äitiys on opettanut minulle mielettömän määrän itsehillintää, sen on opettanut luopumaan ja jakamaan, ja ennen kaikkea se on opettanut rakastamaan.

Nyt odottelemme seuraavaa saapuvaksi. Uudenlainen arki ja elo odottaa ihan kulman takana. Jännittää hieman, myönnetään. Esikoisesta neljä vuotta ja kymmenen päivää myöhemmin hänen pitäisi saapua, eli ihan pian. Silläpä saattaakin käydä niin että täällä hiljenee hetkeksi. Tai ehkä hieman pidemmäksikin aikaa. Sen aika näyttäköön.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Seuraavaan kertaan!

/ / /

Four years ago we got our wonderful first child, Noa. Now we are waiting for the next to arrive, anytime.

So here it may become quiet for a moment. Lovely new year to everyone! To the next time then!

THE FINAL CRAFTS

Tulipahan tehtyä.

Jo hetken aikaa työpöydän nurkalla notkuneet, täälläkin mainitsemani ja to do-listalla keikkuneet tuunaukset, vuoden viimeiset käsityöt, on nyt valmiina käyttöön.

Noan vanha, äitiyspakkauksesta saatu makuupussi, sai ylleen uuden kuosin. Löysin tuota ihanaa, paksuhkoa neuloskangasta joskus taannoin eräältä porvoolaiselta kirppikseltä, jonka jälkeen se toimi hetken Noan päivä- ja torkkupeittona.

Kangasta oli metritolkulla, ja kun tuo harlekiinikuosi nyt sattuu silmää miellyttämään, väkersin siitä samalla myös vaunusuojan. Sopivia muovirenkuloita ei tosin meinannut löytyä, kunnes törmäsin länsinaapurimme suurimman vaateketjun alessa vaunuleluihin, joista moiset sain napattua uuteen käyttötarkoitukseen. 

Semmoset niistä tuli. Mitäs tykkäätte? Saatiin ainakin vähän lisää sirkusmeininkiä arkeen!

/ / /

Now they are made, the last crafts in this year. Noa's old sleeping bag got a new costume; I covered it with a second hand cloth. I used the same fabric also when I made the pram curtain. A little bit a circus.

HO HO HO!