LITTLE TRIP vol. 2

Maanantaina 14.3., tasan kuukausi edellisen reissun jälkeen, suuntasimme taas kulkumme Stokikseen. Hullua. Jo edellisellä reissulla tuntui että paikat alkaa olla niin nähtyjä, ja päätimmekin ettei takaisin tulla ainakaan ennen kesää. No toisin kävi kun eteen tipahti hullun halpa reissu - 4 euroa kahdelta hengeltä jäisin merimaisemin! Ois ollu hullua jättää käyttämättä. Niinpä hyppäsimme paattiin isin kanssa kaksin, tarkoituksena juhlia hieman kihlautumista ja viettää pieni rakkausloma. Noa jäi mummille&papalle hoitoon. 

Illalla nautimme paatin runsaista antimista, toistemme seurasta, hiljaisuudesta ja muutaman lasillisen (liikaa) viiniä. Pitkästä aikaa oli aikaa jutella kunnolla ja teki kyllä hyvää molemmille.

Aamulla päätettiin köpötellä vaihtelun vuoksi keskustaan eikä aina Söderiin, mikä oli virhe. Kuten myös ne illan viinilasilliset. Isi tuli yöllä flunssaan ja sen lisäks nautittiin molemmat rapeasta olosta.  Heikotti, väsytti eikä pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Tuo kuva paikallisesta metrosta kuvaa hyvin sielunmaisemiamme.

Olo helpotti vasta kotiinpaluupäivänä, kun oltiin nukuttu kellon ympäri ja syöty mättösalaatit Viikkarin Tapas&Winessä. Suosittelen lämpimästi!

Mut eipä oo shoppailu ikinä ennen ollu niin vaikeeta kuin tuollon! Tuntui että keskustassa on liian paljon ketjuja, ja pienemmissä putiikeissa hintataso liian kova. Lisäksi etäisyydet söi voimia ja aikaa. Naurettiinkin hyttiin palattuamme parille hassulle muovikassille, joiden sisältö oli puoli väkisin ostettu - häpeähän se ois ollu tyhjin käsin kotiin palata. Paras ostos oli porkkanakakkumuffinsit SevenElevenistä. Ommom!

LITTLE TRIP vol. 1

Noan uusi reissureppu pääsi tosi toimiin kun reissuttiin reilu viikko sitten Savoon sukuloimaan. Sukulointi jäi kyllä vähiin kun työläisten lomat osuivat samaan saumaan eikä sitten nähty kuin isoa ja pientä mummua, ja ukkiakin vilaukselta. Lisäksi lumipilvet parkkeerasivat yllemme koko visiitin ajaksi, ja pelkillä rupusilla matkarattailla varustautuneina ulkona liikkuminenkin jäi minimiin. Oli vähän mälsää, mut tulipahan käytyä.

Mamma ehti kuitenkin käydä tonkimassa paikallisia kirppiksiä ja koti-kotona varastoja, ja mukaan tarttui taas yhtä sun toista, mm. vanhoja Tammen kultaisia kirjoja, musta maljakko, raitapurkki ja joitakin vaatekappaleita Noalle. Löydöistä lisää myöhemmin..

Noa´s backbag had some real action when we drove to Savo over a week ago.

Seeing the family was neglected because of winter holidays, so I had time to visit the local flea markets and rummage in my childhood home inventories. I went home with a thing or two. Find more later..

BACK HOME

Hei me ollaan kotona! Reissut, Savossa mamman kotopuolessa ja isin kanssa kaksin Ruotsissa, on heitetty. Molemmista lisää myöhemmin. Reissujen jälkeen onkin sairastettu, miehet räkätaudissa ja itse siinä rajoilla, lievän anemian ja väsymyksen kourissa.

Eilen yritin kuitenkin hoitaa juoksevat asiat järjestykseen vaikka olin kuin persiille ammuttu karhu, mut yhden kökön päivän jaksaa kun tietää että edessä on vielä melkein viikko yhteistä aikaa perheen kesken. Ihana olla kotona!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Hello, we are home! our little trips are now behind. More later!

My men are now cathing the flu and I`ve been tired, thanks to mild anemia. However, yesterday (which was a s*hit day!) I got running things in order so I can enjoy almost a week of time with my men. Lovely to be home!

Sunny weekend to all!

NEOVIUS

En ole koskaan ryijyistä erityisemmin pitänyt. Mieltänyt ne aina pölyn kerääjiksi ja mummojen intohimoksi eivätkä ne ole erityisemmin silmäänikään miellyttäneet. Arvostanut olen silti. Mutta..

Eilen aloin haluamaan ryijyä itselleni, kiitos erään asuntoilmoituksen missä näin tuon ylläolevan Juhannus Neoviuksen. Oijoi! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Etsinnät nettihuutokaupoista eivät tuottaneet tulosta. Olisinkohan liian härskiä kysyä asuntoilmoituksen kautta mahtaisiko pytingin omistaja olemaan halukas myymään ryijynsä? Tahtoo!

Pitääkin kulkea silmät auki Savon kirppiksillä, minne suuntaamme kulkumme tänään Noan kanssa. Isi seuraa perästä kunhan töiltänsä ehtii. Rengastettu isi - mentiin eilen kihloihin <3

I have never liked a more specific on rugs. Grannies stuff and gather dust also. But..

Yesterday I notice this awesome Juhannus Neovius rug from a home sale announcement. It was love on first sight. I want it!

I must go with my eyes open when we  take a tour at Savos flea markets. Our daddy comes after. Ringed daddy - yesterday we went to engagement <3
 

KÅNKEN

Jipajee! Mummi oli ihan kuutamolla ja kävi pyynnöstä hakemassa Noalle Mini Kånkenin. Juuri oltiin reissurepun ostosta puhuttu. Meillä kun olisi pari pientä reissua edessä, ja kun pukkikaan ei reppua tuonut, niin oli tarkoitus sitten itse ostaa. Onneksemme sattui olemaan juuri nyt alennuksessa! Tämä piristää unelmatyöpilven päältä tippunutta mammaakin.

Ainut mikä mietityttää on tuo väri.. Kuvassa reppu on kiva keltainen-keltainen kun taas meidän säkki vivahtaa vahvasti oranssiin, värinä siis warm yellow. Tietääkö kukaan onko kyseessä samat värit vai löytyykö reppuja myös muina keltaisina? Taidan laittaa repun kesällä aurinkoon hiukan vaalenemaan.. heh!

Grandma bought a Mini Kånken backpack for Noa. Yippee! Luckily it was on sale.
The colour is like light orange, and I don´t like it so much, so I thought I'd take it in the summer sun to get a little bit lighter.

WAKE UP CALL

Kaiken odottamisen lisäksi odotellaan nyt myös pääsyä lääkäriin. Elämä muistuttaa taas hauraudestaan. Yöllä piti pitää miestä kädestä.. Pelotti niin.
Epätietoisuus kalvaa sisintä. Päätinkin etten tuhlaa enää yhtäkään päivää kiukuttelemalla, mököttömällä tai stressaamalla turhista. Kaiken sen sijaan opettelen pussaamaan, halaamaan ja rakastamaan enemmän.

Now I`m also waiting for access to a doctor. Recalls the fragility of life again. During the night I had to keep a man's hand.. I was so scared. Uncertainty is nagging inner self. 
I chose not to spend any more days for tantrums and stressing ofpointless. Instead of that I promise to learn to kiss, hug and love more.

WAITING..

Kuinka hiivatin raastavaa onkaan odotus. Ja varsinkin sellainen odotus, johon ei oikein itse voi juuri vaikuttaa.

Itsestä riippumaton odotus. Mamma odottaa nyt just sillätavalla. Ja ärsyttää kun mitään ei tunnu tapahtuvan tai jos tapahtuukin, aivan liian hitaasti. KAIKKI HETI MULLE NYT!

Odotus nro. 1 - PANKIN TÄTI

Odotellessa olen piinannut häntä hänen lomansa aikana sähköpostiviestillä, ja heti loman loputtua uudelleen ja pyytänyt soittamaan. Mutta ei. Puhelin ei soi eikä sähköpostiloota kolise.

Odotus nro. 2 - ASUNTOTÄDIT

Soittelemme toisillemme jo useammin kuin minä ja paras ystäväni, sähköposteista riippumattakaan, mutta silti.

Hommat ei etene. En saa heiltä tarpeeksi infoa taarpeksi nopeasti koska heidänkin pitää selvitellä asioita ja odottaa. Mut pienet väli-infot ei haittais, eihän?

Odotus nro. 3 - mahd. tuleva TYÖNANTAJATÄTI

Lupasivat soittaa tälläviikolla, ja nyt on jo tiistai! :D

Kävin eilen työhaastattelussa ja -näytössä posket innosta ja jännityksestä hehkuen, ja nyt sitten odotellaan kuin käy - pääseekö mamma tekemään mitä on piiiitkääään halunnut vai ei.

Tää odottaminen saa mamman rauhattomaksi ja ärtyisäksi. Kynsinauhat huutaa hoosiannaa, keskittymiskyky on lähes nollassa ja puhelimen kanssa mennään jopa suihkuun. Kaikki odottamamme asiat ovat toisistaan riippuvaisia eli jos pankin täti sanoo no, no, niin mekin joudutaan sanomaan se asuntotädeille, ja mamma joutuu ehkä sanomaan sen myös mahdolliselletulevalletyönantajalle. Tässä on meidän tulevaisuus pelissä!

Joten voisitteko jo soittaa ja kertoa!?!