Käytiin tänään taas talolla. Tällä kertaa mukana oli myös setä joka tarkasti mitä se on syönyt. Tulos ei ollut kovin hyvä, ja siksi olemmekin perimmäisten kysymysten äärellä - Missä menee järjen ja tunteen raja? Mistä tietää ajattelevansa järjellä eikä tunteella? Voih..
Talo on täynnä tarinaa ja pursuaa aarteita. Mamma antoi tänään kameran laulaa, koska en ole ihan varma palaammeko enää koskaan tuonne takaisin. Jos palaamme, palaamme pysyvästi ja se tietää uutta elämää, niin meille kuin talollekin. Jos emme palaa, se on luultavasti tuon talovanhuksen lorun loppu. Sitten katoavat kauniit pönttöuunit koristeellisine luukkuineen, umpipuiset peiliovet, upeat pariovet, vanhat sympaattisesti rakoilevat lautalattiat, pommin mustaamat hirret, vintti täynnä aarteita, yli satavuotta historiaa ja tarinoita. Niin, ja pala mamman sydäntä.
Onhan siinä paljon hommaa, ja kyllä, meneehän siihen rahaa, mutta kun..
We went to the house again today, and was accompanied by a man who look what the house has been eaten. The result wasn´t very good. Therefore, we wondered where is the limit of common sense and a sense? How do you know when you think with rational rather than emotional? Ouch..
I took lots of pictures because I didn´t know we go back there ever again. If we go back, it´s permanently, if we don´t return, it's the end of the house. So sad, because with the house there will loss of more than 100 years of history and stories, treasureattic, beautiful bowl furnaces, sympathetic plank floor, etc. Yea, and a piece of my heart..
I know, there is a lot of work, and yes, it would take the money, but..