MUSTAA VALOA

Ikean ankean harmaa, naarmuinen ja ainakin satavuotta vanha tertiaali sai toissapäivänä uuden ilmeen. Vähän väriä ja valoa kaamokseen. Hih! Vielä kun sais tuon työpöydän paraatikuntoon..

KERNIÄ, TACK!

Osaisko joku ihana kertoo mistä sais ostettua yksiväristä mustaa tai valkoista kerniä? Myös pvc-muovit/kankaat käy hätätingassa. Myös über levee kontaktimuovi ko. väreissä ois jees, mut perusleveys ei käy. Hjälp mig!

SAY CHEESE PLEASE

Joulu tulloo, jonner konner, kuten eilen illalla jo mainostin. Isi jäi just muutaman päivän "saikulle", joten mamma käytti tilaisuuden hyväksi ja järkkäs pienet joulukuvaukset heti aamutuimaan. Posti sattui tuomaan eBaysta muutamalla punnalla huutamani ihanan, punaisen duffelinkin juuri parahiksi. Ei tarvinnut alkaa vääntämään tonttulakkia jouluisemman fiiliksen saamiskesi. Henkkamaukan tupsupipo toimi sijaisena loistavasti.

Pikkuherra ei ollut kuvauksellisimmalla tuulella. Sylirekvisiitat lensi kaaressa lattialle, takuuvarmat hupijutut ei huvittaneet ja kaikki muu kuin kamera ja hymyileminen kiinnosti enemmän. Siinä sitten isin kanssa maaniteltiin ja kiemurreltiin lattialla parhaamme yrittäen, mutta ei, ei irronnu valloittavaa, kaksi hammasta paljastavaa hymyä herralta. Hapan naama siirtyi pojalta äidille. Prööt.

SUNNUNTAINA

..satoi ja mamma paistoi miehilleen lettusia, pitkästä aikaa. Mässyttelyn ja lököttelyn ohessa katsottiin isin kanssa täältä ahistava Reindeerspotting. Onneksi Noa nukkui, ei nimittäin ollut lasten kuultavaa eikä nähtävää se. Varsinainen "opetusvideo"..

Tajusin tänään että jouluun on TASAN 2kk aikaa! Apua. Se on Noan ensimmäinen joulu, joten vietämme sen isovanhempien kanssa täällä meillä. Kivaa! Mamma alkoikin oitis suunnittelemaan sisustelua ja tarjoilua, lahjoista puhumattakaan. Päätin myös aloittaa joulukorttien askartelun ehkä jo alkavalla viikolla ettei tule kiire. Mut jos ei askarrella, niin ainakin pukille pitää kirjoittaa pikimmiten ihan perinteinen toivomuslista, se kun ei tunnu näitä blogilistoja löytävän. Heh.

IHANIA LUKUJA

Viime päivinä on eri medioissa väläytelty lukuja asumisen minimimenoista erikokoisissa perheissä. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan yksin elävä, alle 45-vuotias pärjäisi kuukaudessa asumis- ja liikennekulujen jälkeen n. 600 eurolla, jonka pitäisi riittää kaikkeen välttämättömään, tavaroihin ja palveluihin. Jos taas on yli 65-vuotias yksineläjä, raapaistaan tuosta summasta satanen pois. Uskoisin että tuon ikäisellä ei välttämättä mene rahaa enää niin paljon esim. vaatteisiin, mutta vastaavasti taas enemmän palveluihin ja lääkkeisiin. Kovinkaan suuri joukko tuon ikäisiä ei enää ole työelämässä vaan elelee eläketuloilla, jotka harvoilla on kovin kehuttavat. Nuorempi aikuisväestö taasen on nelivitosina vielä usein töissä, uransa huipulla kenties, on palkkatuloja eikä sairauksia/vaivoja vielä välttämättä ihan kauheasti, joten mielestäni on väärin että yksin asuvan vanhustten pitäis teoriassa pärjätä vähemmällä.

No, sitten pääsenkin ryhmään "Lapsiperheet", alueelle josta itse tiedän eniten. Kyseisen tutkimuksenmukaan nelihenkisen lapsiperheen minimimenot olisivat 1500 euroa kuukaudessa. Tuohonkaan summaan ei siis ole laskettu asumis- eikä liikkumiskuluja. Tuon summan on laskettu kattavan kuukauden sapuskat, vaatteet, kodin tavarat ja laitteet, vapaa-aika sekä terveys- ja hygieniakulut. Voi pojat! Jos tulisi vielä joskus sellainen kuukausi että asunnon lyhennyksen jälkeen jäisi käteen tuon verran "ylimääräistä", niin hyppisin varmasti kattoon ja kiljuisin onnesta. Ja vaikka siitä lyhentäisi opintolainatkin, jäisi siltikin vielä ainakin tonni käteen. Jumankekka! Sillä ostelisi jo kummasti kaikkea kivaa kotiin ja päälle, kävisi kampaajalla ja kauneushoitoloissa kuukausittain ja söisi ulkona  ainakin kerran kuussa. Mutta ei, se ei ole todellisuutta lapsiperheissä, ei edes kolmihenkisissä.

Eilen illalla isin kanssa nopsaan laskettiin että meillä jää n. 500 euroa elämiseen. Niin, tuon 1500 euron sijaan. Mamman ns. "tulot" menee opinto- yms.lainojen lyhennyksiin ja pikkumaksuihin, eikä riitäkään, vaan aina jokin isompi maksu laahaa hieman perässä. Inte kiva. Ja nyt kun mamma jäi virallisesti kotiäidiksi, tippuu tulot vielä vähän entisestäänkin. Tottakai voisin periaatteessa mennä myös takaisin töihin, mutta halusin jäädä kotiin hoitamaan pojua ja kotia. Siihen oli kaksi syytä. Ensinnäkin haluan omin silmin nähdä mitä lapseni tekee ja miten kasvaa ja kehittyy ja nauttia vauva- ja taaperoiästä. Ja toiseksi vaikka menisinkin töihin, menisi palkastani iso siivu hoitomaksuihin, laskelmiemme mukaan se ns. käteen jäävä osa. Joten plus miinus nolla, sanoisin.

Ollaan onneksi perusterveitä ja meillä on oma (pankin) koti. Ollaan ihan onnellisia näinkin, vaikkei käydä ulkona syömässä tai ostella kotiin uusia tavaroita ja laitteita, käydä parturissa eikä kampaajilla, kosmetologeista ja manikyyreistä puhumattakaan, saati elokuvissa. Hankitaan mitä on pakko, ja sekin käytettynä jos vaan mahdollista, yritetään tehdä ite mitä vaan voidaan, kaikessa yritetään säästää. Kauheeta kituuttamistahan tää välillä on, mut säästämiseenkin tottuu. Siitä on tullut melkeinpä elämäntapa.

Omassa elämäntilanteessa ei voi kuin toivoa että  nuo palkkaansa jatkuvasti ylöspäin hilaavat päättäjät tajuaisivat joskus säästää oikeissa kohteissa ja jakaa rahaa järkevästi niille ketkä sitä pitkäkatseisesti eniten tarvitsevat. Olisi nimittäin kiva kuluttaa enemmän ja pyörittää sillä tavoin omalta osaltani Suomen rattaita. Mutta nyt on tyydyttävä vain työntelemään niitä. Muuhun ei ole varaa.

KIRSIKOITA, KIRSIKOITA..

Kiitos Aniliinille kirsikkatunnustuksesta! Vai että "rautainen äityli". Hehee! Kiitos :) Laitetaas hyvä kiertämään taas, elikkäs..

1. Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
2. Kerro kolme asiaa joita rakastat
3. Näytä kuva rakastamastasi asiasta ja kerro siitä

. . .

1. Olkaa hyvät, te ihanuutta ympärilleen loihtivat: Sanna Matilda, Weekdaycarnival, Tuijariikka, Maria ja muistaakseni jo kerran aiemminkin kirsikoilla heittelemäni Nena

2. Rakastan omaa perhettäni, vanhoja 20-40-luvun taloja peiliovineen ja puulattioineen sekä hyvää ruokaa jota saa syödä kaikessa rauhassa.

3. Kuvaksi valitsin tämän potretin rakkaasta espanjalaisesta karvanaamastani. Varsin tyytyväisenä hän siinä..

MAANANTAI

Paperiperheen viikko alkoi mukavan touhukkaasti.
Isi kävi ansaitsemassa itselleen kortin jolla ajella, ja silläaikaa mamma ja Noa siivoili ja järkkäili kotona ja jännäs tietty miten isin käy. No, korttihan sieltä tuli. Jee! Saatiin sitä odotellessa meidän koko kesän pesua odotellut iso talvipeitekin pestyä pesutuvassa. Mahdutaan taas koko sakki saman täkin alle pakoon kylmiä öitä. Oih!

Iltapäivällä sitten junailimme Vantaan puolelle ihmettelemään kymmenien muiden kanssa vanhaa rintamiestaloa. Talo oli ihan ok, mutta ei, ei se ei ollut meidän koti. Reissu ei mennyt kuitenkaan ihan hukkaan, koska ollaan taas vähän varmempia siitä mitä tulevalta kodilta halutaan ja mitä ei. Kotimatkalla kastuttiin syysmyrskyssä auringon yhä paistessa horisontissa, joten junaa odotellessa saatiinkin värjötellä Rekolan asematunnelissa ja ihailla sen "taidetta".

Mutta nyt mamma lähtee vaihtamaan petiin puhtaan peiton ja lakanat, ja jos vielä ehdin, käyn itekin pötköttelemässä niissä hetken ennen kuin Noa herää. Heippa!

VAUHTIRAIDAT

Jokin aika sitten nettihuutokaupasta voittamamme Emma-kävelytuoli sai eilen uudet vaatteet. Siniset muoviosat saivat mamman taipumaan peri mustavalkoisuudesta värien maailmaan. Olin suunnitellut ostavani Ikeasta tummansinistä Lialotta-pompulakangasta, mutta pääsin vielä halvemmalla kun eteeni osui kirppiskierroksella raidallinen, ohut vanukangaspalanen, tummansininen tietysti. Liekö vieläpä Marimekkoa tahi Vuokkoa, mene ja tiedä, mut ainakin aika look-a-like. Oli siinä hommaa, mut mamma ainakin tykkää.

MYYRIMISTÄ

Meijän iskällä oli tänään pitkä päivä töissä, tylsää. Piti keksiä jotain puuhaa. Muistin kuulleeni huhuja Myyrmäki-hallin viikonloppukirppiksestä, ja netistä aukiolot tsekattuani lähettiinkin Noan kanssa seikkailemaan "naapuripitäjään". Ehdittiin paikalle noin tunti ennen sulkemista ja aloin viritellä sisäistä tinkaajaa hommiin.

Eipä tuolla tarvinnut kauaa tyhjin käsin pyöriä, kun yhden rekin alta pilkotti kiva sinisävyinen kangas. Se lähti mukaan eurolla. Kangas on kapoista, mutta napakkaa ja vielä vanhoissa tärkeissä olevaa puuvillaa. Ajattelin tehdä siitä ehkä Noalle lakanat tai tyynyjä.

Seuraavaksi törmäsin ihanaan, Nuutajärven Kastehelmi -kääntömaljakkoon/kynttilänjalkaan. Oijoi kun olisin sen halunnut, mutta 30e hinta sai empimään. Toinen, jolle jouduin vastentahtoisesti kääntämään selkäni, oli Arabian 50-luvun maljakko, vaaleanvihreä mustin kuvioin. En ollut moista koskaan ennen nähnyt, enkä tiedä tulenko koskaan enää näkemäänkään. Saituus iski vaikka hintaa ois ollu "vaan" 20e. Hölmö minä.

Kukkaron nyörit aukesi vasta kun törmäsin Marimekon ok-kuntoiseen, mustavalkoiseen Lippa-paitaan. Tarttui mukaan kahdella rahalla.

Ostoskierroksen päätin pöytään jossa huomasin valkoisen ja mustan Majuri-hengarin. Lähempi tarkastelu ei synnyttänyt kauppoja, mutta samalla pöydällä notkui ihania muoviastioita menneiltä vuosikymmeniltä, ja nappasin oitis omakseni loistavakuntoisen Gustavbergin mustan tuhkiksen. Siihen oli hyvä tumpata reissu.

KAS, KAAOS

Noan huone on ihan kamalassa kunnossa! Mamma myöntää ja häpeää. Pikku-herra kun ei ole siellä vielä aikaansa viettänyt edes nukkumisen merkeissä, on ajan kuluessa puoli huomaamattomasti huoneesta muodostunut "varasto". Sinne on ollut helppo heittää kaikki ylimäärä.

Mamma on haaveillut pitkään rauhallisesta pikkupesästä missä voisi viettää kivoja satuhetkiä ja ottaa vaikka päikkärit, ja Noan huone ois siihen oiva paikka. Tuo kaikki tavara vaan pitäis pakata jonnekin eripaikkaan ja tilalle saada jotain käytännöllisempää.

Ikeasta saapunut posti sai mamman haaveille taas siivet. Toivottavasti onni suosii ja saisimme sisustussuunnittelijan antamaan vinkkejä kaaoksen nujertamiseksi. Eikä me kyllä sitäkään 100e lahjakorttia vastusteltaisi. Peukut pystyyn siis.

Psst! Samassa jamassa olevat tai muuten piristystä lastenhuoneeseen kaipaavat, osallistua voi täällä.

TIKAU, yes please.

Ostaisin..

.. ja pakkaisin ne tähän:

Lisäksi voisin ostaa kaksi kanaa ja hyttysverkon.

(kuvat: TIKAU )

ETEENPÄIN

Hei meillä ryömitään!

Mamma alkaa nyt piilottelemaan johtoja. Heippa!

ZARA KIDS

Olisinpa rahoissani. Tätä toivoin taas mm. silloin kun selasin Zaran nettisivuja. Ne kaikki super ihanat lasten vaatteet..! Pirpu sentään! Pakko alkaa metsästämään eBayssa ja kirppiksillä haulikko olalla jotain vastaavia.Tässä namuimmat, var så goda.

NÄKYYKS KELLO?

Koska en ole vieläkään vuosien rankumisesta huolimatta saanut fläppikelloa, päätin hankkia sellaisen itse. Tuo 9031.com:in näytönsäästäjä fläppi on verraton. No joo, onhan se jo aika nähty, mut kun se on niin hieno. Ja mikä parasta, ilmainen!

Psst! Myös nuo kaksi muuta on aikas kivoja, mut ne ei ollu fläppejä. Tarttin sellasen. Piste.

VALMISTAUTUMINEN

Talvi tekee tuloaan, hitto soikoon. Ovat luvanneet ensilumia jo ensiviikolle. Hui. Siksipä Paperimamma onkin  kolunnut kirppareita livenä ja netissä ja etsiskellyt esikoiselleen talvivarustusta viileneviin päiviin. Ticket to Heavenin talvihaalareita metsästäessäni törmäsin huuto.netissä mustaan Rubber Rainiin ja poishan se oli korjattava kun edullisesti sai. Himpun isohan se vielä on, mutta hätätingassa menee jo nyt syksyllä, mutta istunee parhaiten ensikeväänä kun kura lätisee ja nappulakin oppinut toivottavasti jo kävelemään. Hintaa puvulle jäi muutama kymppi. Samasta paikkaa huusin myös pääkallo-neuleen ja kirppikseltä mukaan tarttui mustat Goretex Vikingit 4 eurolla. Ei paha.

Ticketin kamat ja nuo lasten talvikengät on kyllä käytettynäkin yleisesti hirmusen hintaisia! En sitten raaskinut sellasta pukua vielä hankkia (ne mitkä olisin raaskinut, meni aina jollekin onnekkaammalle), mut hankitaan sitten ensitalveksi kun kulutuskin on toista luokkaa kuin nyt rattaissa istuessa. Etsintöjen ja hintavertailujen jälkeen päädyin tilaamaan Ellokselta ranskalaisen Vertbaudetin toppahaalarin, jolle jäi alennuksen jälkeen hintaa enää 16e. Tiiä sitten millanen tuo puku on käytössä, merkki on itelle ihan vieras, eikä hinnasta ja valmistusmaasta päätellen voi hirveitä odottaa, mutta jospa se ajais asiansa.

Pukua myytiin ruskeana (miltä se tuossakin kuvassa näyttää), jolle en niin hirveästi ole koskaan liputtanut, mutta koska toinen vaihtis oli pinkki, oli valinta aika selvä. Joku ilmeisen värisokea ollut määrittämässä värit, koska puku on luonnossa vihreä, sellainen armeijan makuupussi. Vihreää pukua raikastamaan valittiin henkkamaukan tyttöjen puolelta (taas) valkoinen myssy ja lapaset. Kirppikseltä tarttui mukaan rento, beige neulehuppari ja ruskeat talvisaappaat muutamalla eurolla.

Varusteita ois, joten nyt jäädään vain odottamaan sitä lunta. Tulis jo!

VEIN ROSKAT

Paperiperhe on ollut aika hiljaa.  Edellisessä postauksessa mainitsemani talo kummittelee mielessä! Mamma on tehnyt sinne päässään jo sisustuksenkin paikoin, samoin huonejärjestyksen. Nään meidät siellä asumassa, mutta.. Se on rakas mielikuvitukseni kun teppostelee. Unohdan millaista luultavasti olisi siinä remontin ja valmiin välissä. Ja kuinka kauan siihen menisi. Ja kuinka paljon se maksaisi. Ja kuinka epävarmaa kaikki olisi. Höh. Niinpä mamma on koittanut järkätä jo olemassa olevaa kotia, etsinyt (ja löytänyt) vanhoille tavaroille uusia omistajia, ja niin, huokaillut äänekkäästi aina vaan jyllääville talohaaveille.

Roskia eilen viedessäni löysin paperinkeräysastiasta vinon pinon sisustuslehtiä. Oli Hus&Hemiä, Sköna hemiä ja muita kivuuksia, ja melkein lukemattoman oloisia. Numerot oli pääasiassa vuosilta -07 ja -08, mutta ajattelin, että koska rakkaat naapurimme ovat kaikessa meitä hieman edellä, voisi lehtien sisältö napsahtaa hyvinkin tähän hetkeen. No ei vaines, kyllähän sisustuslehdet säilyvät.

Jokunen aika sitten tein myös ilahduttavan löydön neuvolareissulta palatessamme. Maltsuun oli ilmestynyt Horisontti-kirppis. Jee. Tein sieltäkin löytöjä, mm. Noalle "levitettävän" vanhan liitutaulun ja itselleni kauan haaveilemani ja eritoten sopivan kokoisen ja tyylisen työpöydän. Vähän fiksaustahan se vaatii, joten nyt pitäiskin seuraavaks ravata rautakauppaan ostamaan hiukan maalia ja alkaa sudittelemaan, niin sais ehkä joskus valmistakin. Se on se aloittamisen vaikeus..

KOTI, OLETKO SE SINÄ?

Reissusimme eilen, aurinkoisena sunnuntaina, katselemaan yhtä aikas ihanaa, wanhaa taloa. Mamma räpsi kuvia minkä ehti ja isi juoksi Noan kanssa perässä! Sata kuvaa ja tunnin näytön verran rikkaampana poistuimme paikalta sekavin tuntein ja ajatuksin. Olisiko tässä meidän uusi koti? Jaksaisimmeko taas elää remontin keskellä ja keskeneräisessä kodissa? Olisiko paikka sellainen missä viihtyisimme toivottavasti koko loppuelämämme? Hmm.. toisaalta ja toisaalta. Mietimme asiaa.

SYKSY TULI KYLÄÄN

Ihana aurinko paljasti kauniin syksyn hiippaillen kylään meidänkin kotikulmille. Kelpasi katsella. Jännä miten ajatukset mahdollisesta, uudesta kodista toisaalla saavat silmät avautumaan, missä sitä onkaan pari vuotta asustellut.