Huomasin eilen blogipäivityksiä selaillessani
Minnan Koti Amsterdamissa -blogissa hyvin tutun näköisen sohvan. Piti ihan siristää silmiä ja tutkailla nenä ruudussa onko samanlainen kuin meillä. Ei se sit ollukkaan. Hyvin look a like kuitenki, vai mitä ootte mieltä?
- Stephanie Rammelon sohva -
- Meidän rokki-sohva -Meidän soffakalusto on nahkainen vintage-setti sukulaisilta. Parisen vuotta sitten sen ekaa kertaa näin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ujona tyttönä uskalsin vaan haaveilla tuosta sohvaryhmästä, kunnes keväällä avasin vihdoin suuni ja uskaltauduin kysymään josko silloinen omistaja, iäkäs rouva, suostuisi myymään kaluston meille. Silloin toivoin ristiäisiä silmällä pitäen, että saisimme uuden sohvan ennen kuin pikku-herra nimen, mutta rouva ilmoitti ettei ole halukas luopumaan sohvastaan. Suunnaton harmitus ja epätoivo.
Löysin itseni noin viikkoa ennen ristiäisiä Ikeasta ostamassa paniikissa mustaa, nahkaista Karlstadia. Rahapulassa ja epätoivoisena jopa laitoin mukana olleen veljeni ottamaan itselleen Hej-kortin, että saisimme sohvan ostettua. Kortin myöntämisen jälkeen kuulimmekin sitten ettei sohvaa saa heti mukaan, vaan se pitää tilata. No eikun tilaus vetämään! Kohdassa
toimitusajankohta saimme kuraa silmille - sohva saapuisi meille vasta ristiäisiä seuraavalla viikolla. No voi jumalauta! Kirosin mielessäni ja ääneen, olin se päivän ihanin asiakas, josta kertoa silmiä pyöritellen illalla kotona. Veljeni otti "turhaan" luottokortin (jos nyt tuota sanaa voi käyttää muovirahan kohdalla) eikä me saatu sohvaa. Tiedättekö, olin niin epätoivoinen että harkitsin jopa ristiäisten siirtoa! Naurattaa ihan näin jälkeenpäin.
- Ikean Karlstad - No, ristiäiset pidettiin ajallaan, vanhalla sohvalla. Loppuunsa olin niin tyytyväinen loihtimaani uuteen järjestykseen, että meinasin heittäytyä lattialle kiukuttelemaan kuin lapsi karkkihyllyn edessä, kun viimeiset vieraat olivat lähteneet ja oli aika hyvästellä veljeni - ja meitä 3-4 vuotta palvellut sohva. Veljeni nimittäin osti sen meiltä uuteen asuntoonsa ja vei mukanaan.
Noin viikon ajan ristiäisten jälkeen olohuoneemme muistutti lähinnä hotellin aulaa pyöreine mattoineen ja niukkoine kalusteineen. Telkkua katsoimme Martelan Kilta-tuoleista tai lattialta, mikä oli vaihtelua ainaisen löhöämisen jälkeen.
Mutta ei jotain kurjaa jos ei kivaakin - ristiäisiltana saimme kuulla että aiemmin mainitsemani rouva olisikin nyt pienen harkinnan jälkeen halukas hieromaan kauppoja!
Seuraavalla viikolla ajoimmekin Hyvinkäälle hakemaan sohvan tuoleineen uuteen kotiin.
Ja mikä kivointa, "kauppaehdoissa" sanottiin ettei sohvaryhmä maksa mitään, vaan on lahja pojallemme. :)
