maanantai 14. huhtikuuta 2014

CHALK + CABINET


Ollaan rempattu taloa huone kerrallaan. Viimeisimmän huoneen tyhjennyttyä oli hyvä aika ja tilaa alkaa purkamaan vanhojen huonekalujen kunnostusjonoa. Aloitin sen kierrikseltä löytämästäni puisesta arkistokaapista, joka tässä kevään korvalla kulkeutui eteisen myssykaapin virasta keittiöön mintun vihreän smegin kylkimyyryksi.
Siinä alkuperäisessä, arviolta 50-60-luvun lakka-asussaan ei tehnyt itselleen oikeutta ja näytti hiukan nuhrulta muuten valkaistussa ympäristössä. Sitä hetken keittiössä katseltuani aloin nähdä sen valkoisena, kuten kollegansakin - samaa muotokieltäkin he edustivat. Niinpä päätin maalata sen Annie Sloanin valkoisella kalkkimaalilla, johon törmäsin työkaverini usuttamana somessa. Maalin helppous ja turvallisuus näin vauva- ja lapsiperheessä houkutti; ei hiomista, ei hajuja, hyvä peittävyys ja nopea kuivumisaika. Kysesisiä maaleja saa täältä, ja myös töölöläisestä Måla&More-putiikista jossa on nähtävillä kaikki herkulliset värit livenä ja josta saa lisäksi aivan mahtavaa palvelua ja maalausvinkkejä!
Kalkkimaalineitsyyden menetettyäni en lähtisi moiseen viilunpeittämisprojektiin uudestaan, vaan käyttäisin niitä vain ja ainoastaan puupintoihin. Maalasin sillä nimittäin kokeeksi myös keittiön käsittelemättömät puuhyllyt sekä vanhat pöydänjalat joissa se toimi kuten luvataankin, mutta viilupinta, se käyttäytyi varsin arvaamattomasti ilman pohjatöitä; siitä mm. "erittyi" tummia läikkiä sinne tänne maalin jo kuivuttua eikä ne pysyneet peitossa useista maalikerroksista huolimatta, ja lisäksi viilu krakeloitui sieltä täältä maalin alla. Mutta eipä haittaa - kaappi oli vanha ja sellaiselta se saa myös näyttää uudesta maalipinnasta huolimatta. Ja sehän on kuin samettia, niin ihanan matta maali tuo Chalk Paint on. Kyllä nyt passaa tämän kaapetin kylkiä silitellä.

/ / /

I painted an old wooden filing cabinet with Annie Sloans white chalk paint how I got a lovely velvety matt finish.
Now it fits into the side of mint green Smeg.

5 kommenttia:

Tuija / form follows function kirjoitti...

Tuon ajan kalusteet ovat lakattu selluloosalakalla ja sen päälle ei voi käyttää vesiohenteisia tuotteita. Siitä johtui krakeloituminen. Vesiohenteiset maalit päästävät myös puun kellastuneen "patinan", siksi oikea maali tähän olisi ollut alkydi- eli liuotinohenteinen maali :)

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta tuo maali! Tuleeko pinnasta pyyhkimisen kestävä vai irtoaako maalista kalkkipölyä?

Anu

NINNI kirjoitti...

Kiitti Tuija infosta! :) Muistan nuo jatkossa. Arkistointikaapin krakeloituminen osui vain pariin kohtaan yhdessä laatikossa ja sekin viilussa eikä maalissa,joten en tiiä johtuuko selluloosalakasta vai mistä. Normaalisti olisin kyllä hionut kaapin ja maalannutkin jollain asianmukaisella kalustemaalilla, mutta tälläkertaa viehätyin tuon kalkkimaalin väitettyyn helppouteen. Ja onhan se sitä jos vaan pohja oikeanlainen. Lopputulos on kyllä jokatapauksessa aika rustiikkinen tuota maalia käytettäessä..

NINNI kirjoitti...

Moi Anu! Kaappiin käytin myös saman sarjan vahaa joka tekee pinnan mm. likaa hykivämmäksi ja kestävämmäksi. Se ehkä myös estää kalkin nousemisen/tarttumisen pyyhittäessä. En osaa tarkemmin vielä sanoa miten käyttäytyy kun vasta muutamia päiviä ollut kaappi ja hyllyt käytössä.. Tuo vaha tosin ei oo niin "turvallista" käyttää kuin pelkkä maali, siitä nimittäin tulee hengitykselle haitallisia "höyryjä" levitettäessä. Jättää kuitenkin yhtä kivan matan ja smootin pinnan kuin tuo maalikin :)

maría cecilia kirjoitti...

Just lovely!!!
hugs

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...