Viimeisiä viedään, aurinkoisissa päivissä meinaan. Niin ne meteorologit ennustelee, mut meitä se ei haittaa vaikka näytetäänkin pitkää kieltä. Syksy on kyllä ollut tosi kiva aurinkoineen ja lämpöineen sekä pienine talven merkkeineen, mutta kyllä se oikea talvikin saa meidän puolesta jo kohta tulla. Tai no, viimeistään joulukuussa. Sadunomaista olisi jos ekana joulukalenterin avausaamuna voisi ihmetellä myös valkoista maata.
Meille satoi ensilumen perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tiesin jo ennen sängystä nousua että lunta siellä on, tuli niin erilainen valo ulkoa. Vaikkei koko maa ollutkaan valkoisena, ihanasti lumi kuitenkin pesi harmaantuneita maisemia ja valostutti maisemien lisäksi myös mieltä. Hetkellisesti, sillä jo samanpäivän aika se suli pois.
Oon niitä ihmisiä jotka tykkää vaihtelusta siinä määrin että myös vuodenaikojen vaihtelut piristävät enkä siis tunne mitään suurta ahdistusta syksystä tai talvesta. Tokihan kesä on ihanaa aikaa lämpöineen, valoineen ja pitkine päivineen, huoletontakin kun voi tulla ja mennä ilman pukeutumisen mietintää tai kellon ja valoisuuden kyttäilyä, mutta ihanaa on myös kun saa kaivaa lempipipon ja muhkean huivin kesäsäilöstä ja piilottaa itsensä vällyihin, polttaa kynttilöitä ja nauttia höyryävistä juomista sekä nauttia luonnon muuttumisesta ympärillä. Älköömme siis masentuko vaan nauttikaamme. Pian se kesä taas saa.
/ / /
We are living in the last sunny days, as meteorologists are saying, but to us it doesn`t matter. Autumn has been a wonderfully warm and sunny, but winter can come.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti