keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

HOUSE VISIT































Käytiin tänään taas talolla. Tällä kertaa mukana oli myös setä joka tarkasti mitä se on syönyt. Tulos ei ollut kovin hyvä, ja siksi olemmekin perimmäisten kysymysten äärellä - Missä menee järjen ja tunteen raja? Mistä tietää ajattelevansa järjellä eikä tunteella? Voih..

Talo on täynnä tarinaa ja pursuaa aarteita. Mamma antoi tänään kameran laulaa, koska en ole ihan varma palaammeko enää koskaan tuonne takaisin. Jos palaamme, palaamme pysyvästi ja se tietää uutta elämää, niin meille kuin talollekin. Jos emme palaa, se on luultavasti tuon talovanhuksen lorun loppu. Sitten katoavat kauniit pönttöuunit koristeellisine luukkuineen, umpipuiset peiliovet, upeat pariovet, vanhat sympaattisesti rakoilevat lautalattiat, pommin mustaamat hirret, vintti täynnä aarteita, yli satavuotta historiaa ja tarinoita. Niin, ja pala mamman sydäntä.

Onhan siinä paljon hommaa, ja kyllä, meneehän siihen rahaa, mutta kun..


We went to the house again today, and was accompanied by a man who look what the house has been eaten. The result wasn´t very good. Therefore, we wondered where is the limit of common sense and a sense? How do you know when you think with rational rather than emotional? Ouch..
 
I took lots of pictures because I didn´t know we go back there ever again. If we go back, it´s permanently, if we don´t return, it's the end of the house. So sad,
because with the house there will loss of more than 100 years of history and stories, treasureattic, beautiful bowl furnaces, sympathetic plank floor, etc. Yea, and a piece of my heart..

I know, there is a lot of work, and yes, it would take the money, but..

5 kommenttia:

alli kirjoitti...

mummi opetti äitille, ja äiti opetti mulle että "kauneuven etteen pittää kärsiä" ;)

Krisse kirjoitti...

Ihana, mikä aarreaitta! Multa katoaisi varmaan tollaisen tilaisuuden äärellä kokonaan kyky järkevään ajatteluun.

NINNI kirjoitti...

Alli: Kiitos kun muistutit asiasta, ja vieläpä varsin savolaisittain ;) Lähellä <3
Krisse: No niin-pä! Itse pelkään ihan samaa. Tunne-minä intoilee aarteista ja suunnittelee sisustusta. Järki-minä koittaa tehdä remonttibudjettia. Luulen että järki tässä keississä vie väkisinkin voiton, sen verran monta ihmistä "leikissä" mukana, että vaikka itse jotain tahtoisikin, laittaa joku toinen taatusti hanttiin.

Tiina kirjoitti...

Ehkä järki on tässä kohtaa se mitä kannattaa seurata, varsinkin kun ei ole sitä varsinaista tunnesidettä kyseiseen taloon. (tosin en tiedä mitä kaikkea tähän taloon liittyy, "muuten vaan" mittava remontti vai jotain kosteusongelmaa tms.). Minä olen saamassa perinnöksi (aikanaan, ei kukaan ole kuollut) rintamamiestalon, josta ei ole pidetty huolta, kun ei ole varaa. No, muistoja on paljon (papan rakentama talo) ja nykyisinkin paikka on minulle, kerrostaloasujalle, vapaa-ajan viettopaikka, jossa on sauna ja lääniä hengailla. Rahaa ja taitoa remppaamiseen ei ole, ainakaan tarpeeksi... Haluja myydä jo ison maalaistontin vuoksi ei. Huoh... Stressaan tätä välillä jo nyt. Toisaalta olisi helpottavaa, jos alkuperäisessä kunnossa olevasta kellarista löytyisi vaikka hometta. On inhottavaa tulla aikuiseksi, kun joutuu kamppailemaan tällaisten ongelmien/huolien kanssa. Varmaan aika lapsellista ajattelua, mutta olen oikeasti vähän katkera äidilleni. :(

Tiina

NINNI kirjoitti...

No höh.. Aikuisuus tuo tullessaan ikäviäkin asioita, vastuuta ja vaikeita päätöksiä. Meillä ei ole varsinaisia tunnesiteitä taloon, tai sellaisia jotka tulisivat esim. sukutaloon tms. Mut tykkään kohteesta silti kauheesti ja mittava remontti (ei hometta) siihen ois tulossa. Sen tiedän järjellä ajateltuna ja myös sen että paljon siinä olisi hommaa ja paljon se veisi aikaa ja rahaakin, mutta kun ei ole varmaan ikinä vara toteuttaa unelmia tuosta noin vain sormia napsauttamalla vaan ne savuttaa vain töitä tekemällä, ja kun Suomessa ei rehellistä työtä tekemälläkkään rikastu, niin sitten ei jää vaihtoehdoksi muuta kuin tehdä edullinen pytinki tarvittavilla remonteilla unelmien kaltaiseksi, pikkuhiljaa, mahdollisimman paljon omin käsin, sukulaisten ja kavereiden avittamana.
Toivottavasti Tiina et joudu päätösten eteen vielä pieneen hetkeen, ja sitten kun joudut, ne ei olisi vaikeita! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...