keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

OLD BOOKS


Vanhat kirjat, niissä vain on sitä jotain. Lastenkirjoissa eritoten.
Thorbjorn Egnerin Kolme iloista rosvoa vuodelta 1957, kotiutui meille jo aikoja sitten jostain kirppikseltä. Tuo kirja lienee kiertänyt kodissa jos toisessakin, näkyy nimittäin poistettaneen ja myydyn Turun kaupunginkirjastosta joskus muinoin. Kirjastotaustasta kertoo myös siististi muovitetut kannet ja Egn-merkki selässä. Vaikka sivujen reunat jo hieman tällä kirjavanhuksella kellertää ja selkämyskin punaisella kontaktimuovilla kasaan vedetty, on hän ikäisekseen varsin siivossa kunnossa. Ja niin kovin hauskaa luettavaa! Iltasaduksi tämä viikossa, parissa nautittiin, pienissä erissä, luku tai puolikas silloin, toinen tällöin.
Samaisen kirjan takakannessa oli niin hyvä esittely kirjailijan toisesta teoksesta, että mamman piti pistää googlettaen. Ja löytyihän se.

Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä -kirja saapui eilen posteljoonin laukussa meille nettihuutokaupan kautta, jostain. Tämä yksilö lienee ollut perheessä - ei ollut muoveja kansissa - mutta hyvin vähällä luvulla kunnosta päätellen. 1960 painettu ja ihanasti tekijän kuvittama teos, jonka "mainospuhe" Kolmen Rosvon takakannessa kuuluu näin: "Todellinen aarre - siinä on kaikkea, mikä viehättää lapsia: mielikuvitusta, lämpöä, huumoria. Kuvitus on loistava."

Hyppelihiiren seikkailuihin Myökki-Pyökki-metsässä alettiin tutustumaan eilen, ja samalla tyylillä luettuna kuin edeltäjänsä, saadaan nauttia Egnerin huumorista ja piirusteluista varmaan seuraavan viikon ajan - joka ilta.

4 kommenttia:

Pikkupirtin Lotta/Sirpa kirjoitti...

Kolme Iloista Rosvoa on aivan huippu kirja! Löytyy meidänkin kirjahyllystä :)

NINNI kirjoitti...

Eikös vain! Vanhoissa kirjoissa kaikki on niin ihanan simppeliä ja viatonta, pehmoisen arkista ja kuvituksetkin yleensä varsin kauniita. Minusta on ihana lukea lapsille satuja ja tarinoita jotka kertovat "vanhoista hyvistä ajoista" kun lapsille ei vielä tuputettu kirkuvia värejä, tehosteääniä ja animaatiohahmojen ainaisia taisteluja. Lisäksi vanhoissa kirjoissa on ihan omanlaisensa sanavarasto jota haluan lapsenikin ymmärtävän ja käyttävän, ettei vain häviä suomenkielestä ihan tyystin :)

Pikkupirtin Lotta/Sirpa kirjoitti...

Parasta on ehken yrittää laulaa niitä lauluja, kun sävelestä ei ole juuri haisuakaan :D Paitsi tietty se tunnetuin viisu!

NINNI kirjoitti...

Hih! Me ollaan kyllä jätetty hoiluut ihan suosiolla väliin, runoiltu ne kohdat lähinnä..En halua traumatisoida lapsia laulamalla ;) heh! Välillä on tosin kokeiltu jotain räppiversiota sanoituksiin mut ei siitä sen enempää.. ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...