Eräänä päivänä poikaa päiväkodista hakiessa huomasin hänen lokerikossaan valkoisen rutistetut paperimytyn. Olin heittämässä sitä roskiin, kun poika ehätti väliin. Sanoin sitten että kyllä roskat kuuluu roskikseen, mutten ihmetellyt sen tallettamista - meillä kun on nyt sellainen ihana vaihe, että joka kolmas kivi on timantti ja tikut ja kepit kiinnostaa enemmän kuin oikeat lelut, joten ajattelin mytynkin olevan jokin mielikuvituksen tuottama "aarre". Poika sitten selitti jotain kiusaamisesta ja paperista enkä oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Ekana tuli tietty mieleen että poika on paperilla jotain heittänyt, ja asiaa hoitajalta kysyessäni sain kuulla tarinan mytyn takaa; Kun paperia kiusaa siihen jää aina jäljet joita ei saa pois - niin myös ihmiseen.
Tämä oli minusta niin hyvä ja kaunis vertaus, että halusin jakaa teillekin.
/ / /
When the paper is beign bullied, it will always be marks which can not be removed - just like to humans.
1 kommentti:
Hieno vertaus! Meilläkin säästetään joka ikinen vessapaperirulla ja karkkipaperi, koska niistä voi aina askarrella jotain näpsäkkää. Pikkukakkosen Neppajymykerhon tytsy on meidän Ipanan suurin idoli.
Lähetä kommentti