perjantai 21. tammikuuta 2011

FOG

Vuosi on alkanut meillä Paperiperheessä aika sumuisesti. Toinen koiramme kuoli muutama viikko sitten,  jonka jälkeen olemme kärsineet suruilun lisäksi pienestä lenssuilusta koko sakki, jatkuvalla syötöllä, varsinkin  minä itse, eivätkä taloasiatkaan ole edenneet halutulla tavalla/nopeudella, ainakaan jos minulta kysytään. Täällä en ole ehtinyt päivittelemään niin usein kuin ennen, tai jaksanutkaan.
Noa on ollut koko alkuvuoden kärttyisä ja yöt ovat lähes helvetillisiä, ainakin itselleni enkä usko että avopuoliskollakaan on vastaansanomista. Raukka joutunut töissä jaksamaan päivät, kun ite on voinut haahuilla zombiena kotona. Ihmeellistä piehtarointia ja kitinää on pinnasängyssä nykyään aina öisin ja herään itse vähintään (!) 2-3 tunnin välein rauhoittelemaan ja hyssyttelemään pojua, etsimään tuttia, vaihtamaan vaippaa tai hakemaan juomista. Neuvolantäti sanoi ettei kannata ainakaan ennen klo.06 hakea juomista tai tehdä muitakaan aamutoimia, sitä ennen kun on yö (aijaa!), mut täytyy kyllä myöntää että mm. toissa yönä rikoin tuota "lakia" ja kävin lämmittelemässä herralle maitoa, KOSKA tiedän että vaipan vaihdon ja maidon jälkeen ainakin saadaan taas  hetki nukkua. Kokeiltu homma.

Syytä tälle levottomuudelle ei tiedetä. On epäilty kasvukipuja, kävelyn ja puheen oppimista, hampaita, janoa ja nälkää, on vaihdettu lakanoita ja yökkäreitä, kokeiltu erilaisia vaippoja, tuuletettu huonetta, lisätty lämpöä ja viilennetty, kallistettu sänkyä, syöty tukeva tai kevyempi iltapala, juotu enemmän tai vähemmän kylmää tai lämmintä maitoa, lisätty ja vähennetty tekemistä ja virikkeitä päivällä, riehuttu ja rauhoituttu illalla ennen nukkumaanmenoa, mutta ei. Kukaan meistä, eikä neuvolantätikään osaa sanoa mistä tämä johtuu tai mikä siihen auttaisi. En tiedä onko siihen edes yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Mutta sen tiedän, että ellei tämä kohta rauhoitu taas normaaliksi, läpi yön nukutuiksi öiksi, niin minusta tulee riekale.

Parempia öitä odotellen täältä tähän.
HYVÄÄ YÖTÄ ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

4 kommenttia:

RuusuLiisa kirjoitti...

Voi teitä:(
Uskoisin tämän olevan tähän ikään kuuluva vaihe. Meillä se alkoi silloin kun hokattiin miten kätsästi pinniksessä pääsee seisomaan ja hihkumaan. Kaikkea uutta ja ihmeellistä on nyt pieni mies oppinut ja oppimassa ja heijastuu varmasti yöuniin. Ja varmasti poskihampaat tekevät tuloaan.
Siinä mielessä olen terkkarin kanssa samoilla linjoilla/ymmärrän hänen pointin että se yöaika siitä heräilystä huolimatta on hyvä rauhoittaa. Mitä enempi sitä touhua ja aktiviteettia on niin sitä enempi heräilyä. Pienellä miehellä ei varmasti ole mikään 'hätä' kerran teidän erilaiset toimenpiteet eivät ole tilannetta muuttaneet mihinkään suuntaan.
Joku voi sanoa minua kylmäksi ja tylyksi äiskäksi, mutta minen edes aikoinaan reagoinut kaikkiin pyörimisiin ja hihkumisiin. Kehotin aikani kuunneltuani vaan laittamaan pään tyynyyn ja jatkamaan unia. Neiti protestoi alussa kiljumalla ja heittelemällä tyynyään ja peittoaan, mutta asettui parin yön jälkeen huomattuaan ettei mitään hyötyä niistä touhuista ollut. Tassu-unikoulun avulla me opittiin aikoinaan myös nukahtamaan itse sänkyyn, näinkö se toimisi teillä? Jaksamisia sinne! Kyllä se helpottaa ajallaan - toivon mukaan pian!

RuusuLiisa kirjoitti...

Unohtui sanoa, että olen pahoillani koiranne poisnukkumisen johdosta! Suru helpottaa sitten ajallaan.

Meillä on jänskät paikat; odotellaan Maisa-ponin varsomista. Väsyttävää, mutta jännittävää.

Jonna kirjoitti...

Voiih. Tiedätkö, ei varmasti auta sun oloa, mutta meillä nyt 1,5v poika joka rupes tekee tuota ihan samaa viime syksynä ollessaan hieman reilu 1v. Ja jatkuu edelleen. Enkä mä tiedä mistä johtuu tai mikä auttas. Tää on ihan hirveetä, joka ikinen yö pitää vaihtaa petivaatteetkin, kun pissaa läpi (annetaa siis yöllä maitoa kun ei muuten rauhotu). Herää edelleen 2-5krt yössä. Hulluksi tässä on tulossa juu.

Ninni kirjoitti...

Kiitos kommenteista ihanaiset! Jonna, vaikkei tuo viestistäsi välittyvä tieto hirveästi auttanut siinä mielessä että tätä "nannaa" on luultavasti luvassa vielä pitkään, mut se autto kyllä paljon siinä mielessä että nyt tiedän etten ole yksin asian kanssa. Rauhoitti vähän myös mieltä ettei pojulla kai ole mitään hätää, jos tämä olisikin tosiaan ihan normaalia. Sitä aluksi itsekin ajattelin, että on vain tälläinen vaihe, niinku ehkä onkin, mut kun yö toisensa perään unet jäi vähiin ja poju oli rauhaton, sitä alkoi väsyneessä mielessään miettimään kaikkea mahdollista mikä voisi olla pielessä.
Ja RuusuLiisa; Meillä poju kyllä nukahtaa oikein mallikkaasti itse omaan sänkyynsä, ja harvemmin hän siellä seisoo ja/tai mekastaa, mut öisin on sellasta ihme piehtarointia ja ätinää (vaakatasossa), että! Eipä siinä juuri muuta voi kun hyssytellä peiton ja tyynyn välistä. Ei mekään reagoida näkyvästi joka kitinään, ei jaksa eikä toisaalta pidäkään. Kiitos tuesta, molemmille :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...