tiistai 30. marraskuuta 2010

DIAMOND DAY


Eilinen laitteiden "joukkoitsari", Juliaa lainatakseni, päättyikin suht onnellisesti. Mies sai digiboxin toimimaan ja mamman puhelin menee vielä takuun piikkiin, mikä siinä sitten ikinä vikana onkaan. Siis huoltoon mars. Moccamasteri ei jättänyt pulaan sekään ja pesukonekin rupsuttaa taas tuolla taustalla. Koputan silti taikauskoisena varmuudeksi puuta.

Eilen käytiin TAAS Noan kans kirjastossa. Meistä tulee nyt ihan vakinaamoja siellä, vielä kun ehtii.  Tälläkertaa mammakin ehti napata lukemista itsellleen. Kivan näköinen kahvilakin siellä on. Huomasin kun nenään leijaili herkullisia tuoksuja. Päähäni pulpahti ajatus, että mamma voisi ottaa vähän omaa aikaa ja mennä sinne naapurikirjaston kahvilaan hyvälle sumpille ja plärätä samalla läpi uusimmat sisustus- ja naistenlehdet. Aion esittää asian lähipääivinä "valtuustolle".

Siitä sainkin aasin sillan eiliseen yhtiökokoukseen, jossa ei oltu paikalla. Se oli jo toinen minne vankasti vannoimme menevämme, mutta mieli muuttuu aina n. paria tuntia ennen kokouksen alkua. Keksimme eilenkin paljon syitä miksei menty. Painavin niistä oli ETTEI MEITÄ KIINNOSTA enää kissanpissin vertaa. Me ollaan niin lähdössä täältä. Ihanaa että mieskin on. Riemuvoitto! Yhteistuumin jäimme siis himaan syömään ciapattaa&pinaattikeittoa ja tölläämään Emmerdalea, koko perheen lempparia ja ainoaa sarjaa mikä katotaan alusta loppuun joka päivä. Jos ei telkkarista niin sitten netistä.

Lähteminen nykyisestä kodista sai taas vettä myllyyn, kun mamma bongasi TALON. Ja mikä parasta, se on täällä Helsingissä. Tosin se on aika pieni. Isompi kuin nykyinen, mut pienempi kuin mamma tahtois. Muuten aika unelma. Sitä pitäis kuitenkin kasvattaa ja rempata et se ois ihan unelma-unelma, ja siihen meillä ei ehkä ole varaa, joten saas nähdä mennäänkö ees kattomaan. Mut katellaan.
Loppuunsa ihan timanttinen päivä.

PSST! Lähipäivinä tulossa taas arvonta ;)


Yesterday turned in favor. The man repaired the digital box and my phone goes to the warranty. Coffee maker and washing machine remained intact. Now I´m knocking wood to be sure.
We went again yesterday in the library with Noa. We´ll become regular clients, even when we can. This time I had time to borrow something for myself too. There is also a good-looking coffee shop. One time I`ve to there to enjoy a good coffee and read the latest interior design and women's magazines.

Yesterday's general meeting was missed, because we are no longer interested. We are so going here.
Leaving from here became an issue when I yeaterday found THE HOUSE. What's more, it's here in Helsinki. It´s a bit small, but bigger than the existing dwelling. Nevertheless, almost like a dream house.
To an end pretty diamond day.

3 kommenttia:

JULIA. kirjoitti...

:D Onneksi on miehet!

Kiki kirjoitti...

No sehän on ollut hyvä päivä!

Meidän 7kk ikäinen pikkuinen tunnistaa Emmerdalen tunnarin:D Katselin sitä keväällä ja alkukesästä aina imettäessäni ja tuijottelin sitä raskausaikanakin, joten musiikki on soinut lapselle melkoisen usein:)

NINNI kirjoitti...

Kiki: Meillä on sama :) Emskuu on meillä tuijoteltu jo iät ja ajat ja pojan vesseli kuullut tunnarin jo varmaan masustakin :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...