Paperiperheen viikko alkoi mukavan touhukkaasti.
Isi kävi ansaitsemassa itselleen kortin jolla ajella, ja silläaikaa mamma ja Noa siivoili ja järkkäili kotona ja jännäs tietty miten isin käy. No, korttihan sieltä tuli. Jee! Saatiin sitä odotellessa meidän koko kesän pesua odotellut iso talvipeitekin pestyä pesutuvassa. Mahdutaan taas koko sakki saman täkin alle pakoon kylmiä öitä. Oih!
Isi kävi ansaitsemassa itselleen kortin jolla ajella, ja silläaikaa mamma ja Noa siivoili ja järkkäili kotona ja jännäs tietty miten isin käy. No, korttihan sieltä tuli. Jee! Saatiin sitä odotellessa meidän koko kesän pesua odotellut iso talvipeitekin pestyä pesutuvassa. Mahdutaan taas koko sakki saman täkin alle pakoon kylmiä öitä. Oih!
Iltapäivällä sitten junailimme Vantaan puolelle ihmettelemään kymmenien muiden kanssa vanhaa rintamiestaloa. Talo oli ihan ok, mutta ei, ei se ei ollut meidän koti. Reissu ei mennyt kuitenkaan ihan hukkaan, koska ollaan taas vähän varmempia siitä mitä tulevalta kodilta halutaan ja mitä ei. Kotimatkalla kastuttiin syysmyrskyssä auringon yhä paistessa horisontissa, joten junaa odotellessa saatiinkin värjötellä Rekolan asematunnelissa ja ihailla sen "taidetta".
Mutta nyt mamma lähtee vaihtamaan petiin puhtaan peiton ja lakanat, ja jos vielä ehdin, käyn itekin pötköttelemässä niissä hetken ennen kuin Noa herää. Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti