keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

LAPSUUSMUISTOLÖYTÖJÄ





Terveisiä Ylä-Savosta! Seikkailimme Noa-pojan kanssa kotiseudullani melkein viikon ajan tuossa kuun vaihteessa. Tarkoituksenamme oli sukulaisten moikkaamisen ohessa katsastaa mahdollisimman monta paikallista kirpparia ja poimia löytöjä Noalle ja kotiin.
Noh, niinhän siinä kävi, kuten yleensä kun on suuret suunnitelmat ja odotukset, ettei ne toteudu eikä täyty. Aika oli ilmeisen huono kirppiskierroksille, koska mukaan lähti vain muutama tavara. Nekin kyllä kivoja ja tarpeellisia.

Löysin Iisalmen Lähetyskirppikseltä Noalle lähes koskemattomat, sinivalkoiset Lejon Junior-retrotennarit. Itselläni oli muistaakseni samanlaiset 80-luvulla.
Vähän niistä pursuu liimaa pohjan saumasta ja pohjat on jo hieman ajassa jäykistyneet, mut muuten oikein hienot. Nyt vaan odotellaan et pojalla kasvaa jalka.. Kengät kun on kokoa 22.
Samaiselta torilta mukaan tarttui myös piristävän keltainen peltipurkki. En vielä tiedä mitä siinä säilön, mut ajattelin ettei peltipurkkeja voi koskaan olla liikaa, joten eiköhän sille paikka löydy.

Iisalmesta poikkesimmekin Vieremän seurakunnan kirppikselle "Monttuun" (nimi siksi että samoissa tiloissa toimi joskus muinoin tuon niminen kahvila-baari). Anti oli aika surkee; pöydät oli suht tyhjiä eikä löytönurkkakaan antanut samalla mitalla kuin ennen. Olin pettynyt. Pää painuksissa oltiin jo poistumasta paikalta kun huomasin lattianrajassa kassan edessä kiintoisan kasan epämääräisen näköisiä veskoja. Pakkohan ne oli metskaa, ja kappas, sieltä löytyi kiva pieni kirjekuorilaukku. Tuo mustaa nahkaa oleva tekele nielee kaiken oleellisen eli kännykän, huulirasvan ja avaimet (tarvittaessa myös pienen rahapussin), mut on myös tarpeeksi siro ranteessa kannettavaksi - ja kestää muuten katseet.
Laukkuun kuuluu myös irroitettava olkahihna (tosi lyhyt!), jonka muutinkin avainnauhaksi laukun sisälle. Näin on avaimet helposti löydettävissä ja pääsemme nopeasti kotiin.

Ukkilassa vieraillessamme oli mamman tietysti pakko käydä tonkimassa myös vintit ja etsimässä omia ja veljeni vanhoja tavaroita ja leluja.
Ja oooo mitä kaikkea siellä olikaan unholassa pölyttymässä! Nappasin oitis Noalle oman vanhan kiikun ja veljeni vanhan Brion palikkapelin. Molemmat kaipaavat vähän päivitystä, mutta nekin suunnitelmat on jo vireillä. Lisää tuunauksesta tuonnempana kunhan saadaan aikaiseksi.

Kaikkinensa olikin sitten aika paljon kantamista kotiin vaikka kirppikset jättikin vähän kylmäksi. Onneksi löytöjä voi tehdä myös ilmaiseksi. Ne onkin ne löydöistä löydöimmät.

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

oih, mul on ollut just tollaset lenkkarit pienenä, coolit !

Ninni kirjoitti...

Minna: Ne on kyl tosi superit! Ootan innolla pojan jalan kasvamista..Kärsimättömänä saatan ottaa ennen sitä villasukat fyllingiks ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...